Riekkumista ja liitoa

Taas pitkästä aikaa (yleisön painostuksesta) piti muistaa kirjoitella vähä blogiinkin. Eli meillä oli viime torstaina ensimmäiset agi-treenit (joihin me päästiin) sen jälkeen kun esteet on siirretty Imarin hallille. Oltiin päivällä Manin kanssa käyty Merielin ja Wilman (irlannin setteri) kanssa hömppäsemässä mettässä. Tää oli paaaaaaha virhe. Minis oli nimittäin treeneissä ihan sippi. Ei pystyny, ei kyenny, ei jaksanu!

Otettiin paria erilaista rataa. Kaikki muut esteet meni ok, mutta Mani ei viittiny sitte hypätä ollenkaan. Kaikki rimat tippu. Otettiin suoraa hyppy-hyppy-hyppy-putki -rataa jossa olis pitäny lähettää koira eteen niin, että itse olisin tullut koiran perässä putkelle. Juu, ei onnistunu ei. Manin kanssa keskityttiin siihen, että vain onnistuneesta hypystä saa palkkaa, että oikeesti pitää hypätä eikä vaan juosta esteen läpi. Sitte ku otettiin seuraava rata, tuli meille Miniksen kanssa pieni yhetten törmäys. Mä potkasin kenkäni isoon kiveen ja Mani kurvas just mun eteen, niin otin sitte pikkasen kontaktia hyppy-esteeseen. Nyt on polvessa iso reikä, pitkä naarmu ja koko polvee jomottaa ihan kivasti. No, eipä täää meitä hidastanu.

Kaikin puolin treenit oli ihan kivat, mutta on meillä paljo kerrattavaa. Pitää tässä viikolla käydä hallilla joku päivä treenaileen ihan noita hyppyja ja tehdä pari pientä rataaki, et saa Manille vähä muistuteltua mieleen, että mitäs sitä kuulukaan tehdä. Niin ja seuraavana torstaina Mani saa vaan levyttää koko päivän, että jaksaa innostua sitte treeneissä tekemään, eikä vaan jahtaamaan niitä makupaloja ;)

Heleppua ku heinän teko!

Siis toi agiliitohan on Manista ihan piis ov keikki. Tänään oli taas treenit ja samalla lailla jaettiin ryhmiin ja kolme rastia joilla treenattiin eri esteitä. maidän ryhmässä olivat jo vanhat tutut Saaga-setteri ja Tiuku(?)-bortsu.

Ekkana rastina meillä oli puomi. Lähdettiin menemään silleen, että mä vedätin Mania maksapalasella ja kouluttaja oli toisella puolella passissa siltä varalta jos uhkaa tippua. Ekka kerta meni ok, hitaasti mutta varmasti. Ihan lopussa hyppäs sivuun. Seuraavalla yrittämällä meni vähän paremmin, mutta nyt alaspäin vievällä liuskalla tuli vähän epäröintiä. Ei mitään suurta, eikä ylitsepääsemätöntä, mutta vähän piti miettiä. Sit katteltiin ku toiset teki ja joka kertaku toinen koirakko oli alaspäin viettävällä liuskalla, olis Mani halunnu mennä mukaan. Kolmas kerta otettiin sitte peinen harkistapaussin jälkeen ja ihan ok meni. Vähä enemmä epäröi ku edellisillä kerroilla, mutta tuli kyllä ihan hyvin koko matkan, eikä yritttäny hypätä välillä pois.

Toisena rastina meillä oli muuri. Eka alotettiin ihan minien muurilta, mutta ku kaikilla meni niin hienosti, niin sitten aste asteelta siirryttiin kohti isojen muurikorkeutta. Mani hyppäsi tosi hyvin. Ilmavat ja korkeat hypyt ku niitä vaadittiin. Kun jätin koiran istumaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luo, kolautti aina etusillaan muurin päällä olevat palikat alas. Jos lähetin menemään eteen, tai juoksin itse vieressä niin hyppäsi tosi ilmavasti yli. Toi lähetystapa kai vaikuttaa niin paljo siihen, miten koira näkee esteen ja mistä kohtaa ponnistaa, että se voi ratkaista sen meneeko este puhtaasti vai ei. Otettiin myös muutama hyppy renkaasta, maxi-renkaasta tietty. Hienosti tuli läpi, eikä edes yrittänyt kiertää. Bravo Mani!

Vimppana rastina meillä oli putki ja pussi. Nää on Manin suokkareita ja sen hoksaa. Putkessa otettiiin kulmaa putsen päähän. Ensiin vaan ihan loivaa kulmaa ja kun kaikilla meni se niin hyvin, otettiin lopuksi jo ihan 90 asteen kulma. Ei tuottanut mitään ongelmia. Mani sujahti putkeen iloisesti, oli putki sitte suora tai kulma. Sitä mietin vaan, että pitää pyytää seuraavalla kerralla tukeen se putki, ettei lähde koiran mukana rullaamaan ku kurvissa tuo kuitenki potkasee ihan kunnolla siellä putken sisällä. Mutkin viimesillä kerroilla putki liikku ku Mani kurvasi. Ei varmaan tuntunu kauheen mukavalta sen putkin sisällä olijalle. Pussi oli sitte ihan yhtä helppo. Otettiin vaan toistoja niin, että kouluttaja joka kerta laski pussia alemmas ja alemmas. Ihan ei vielä otettu niin, että koiran olis pitäny ihan itte pukata koko pussi ylös, mutta pussin keskikohta oli kuitenkin jo ihan maassa.

Treenit kesti tasan sen tunnin ja kentällä oli ihan kamalasti mäkäräisiä. Nyt Mani levyttää keskellä eteisen lattiiaa ja näyttää massussa olevan useampiki mäkärän purema.

Hämäräliitoa

Keskiviikko-iltana sain päähäni lähtä käyttään koiria agi-kentällä illalla kun Manilla varsinkin näytti eolevan ylimääräistä energiaa. Mentiin siinä puoli yhdentoista maissa niin siellä ei kumma kyllä ollut hirveesti tungosta. Kentällä oli yks koirakko, mut sillä aikaa ku otettiin Ayan kanssa tokoa viereisellä kentällä, nekin lähti kotiinsa.

Ekkana oli tosiaan Ayan vuoro ja otettiin melko pitkä seuraamispätkää alkuun ja aaah mikä kontakti. Mä en tiiä mitä teen erillä lailla, mutta nyt Aya sitte piti sen kontaktin ja pysyi mukana käännöksissä. Kaiken kaikkiaan hienoa seuraamista. Tehtiin seuraamiskaavion verran ja sitte agi-kentälle. Ayahan ei oo koskaan ikinä ollu agissa, joten me vaan vähä kokeiltiin niitä esteitä. Neidin ehdoton suokkari olis puomi ja sille se nytkin ekkana suunnisti ennen ku kerkesin kissaa sanoo. Otettiin sitte puomia ihan silleen rauhallisesti, eli että pitää muistaa mennä ihan loppuun asti, eikä puolesta välistä loppuramppia pompata pois ja juosta taas alkuun :D Muutaman hiontakerran jälkeen alko uppoomaan kaaleen, mutta mun pitää juosta ihan vierellä, sillä jos pääsee vähänkään eteen niin neiti kyllä oikasee lopun. Sit koeiltiin vähä pujottelua. Ihan makkaralla ja jalalla ohjaten Aya pujotteli ihan kivasti kepit. Ei sille varmaan mitään mielikuvaa jääny siitä, että mitä tässä oikeestaan tehdään, kunhan kulki nenä kiinni nakissa. Lopuks otettiin sitte vielä hyppyä ja rengasta. Hyppy oli ihan iisi biisi, mutta renkaan kanssa olis ollu kiva kikkailla ja sukellella sivuilta. Lopuksi saatiin pari onnistunutta renkaasta kömpimistä ja lopetettiin siihen. Autoa kohti kävellessä otettiin vielä liikkeestä maahanmeno, jossa maahanmeno tooooosi hidas, liikkeestä seisominen, jossa pysähty parin askeleen jälkeen ja malttoin odottaa jopa, että mä palaan vierelle sekä liikkeestä istuminen.... ööö siis mikä istuminen... piti antaa tosi vahvat avut. Vimppana oli luoksetulo jossa lopetusasentokin tuli vallan nappiin, tiiviisti, eteen ja suoraan.

Seuraavaksi oli Mani the Mahtavan vuoro. otettiin ensin ihan pikkasen tokoilua ja jo ihan vierelle tulo oli suuuper hankalaa. Piti miljoona asiaa tarjota, eikä oikeen mitään kerenny kuunnella. Tämä olkoonki siis viimenen kerta ku tokoillaan agi-kentän vieressä Manin kanssa. Ku päästiin itte kentälle alotettiin hypyllä. Ensin pari lämmittelyä matalalta korkeudelta ja sitte siirrettiin rimaa vaivihkaa korkeammalle. Voila! Ja yli meni! Rima tosin tipahti takajalkojen kosketuksesta alas, mutta musta möykky meni kuitenkin yli eikä ali. otettiin muutama toisto ja aina rima tippu. Mietin, kun Mani hyppää tosi kaukaa, että jos lyhentää vaihtimatkaa niin malttaisiko hypätä lähempää estettä ja näin pääsis paremmin yli. Kokeiltiin pikkasen lähempää ja hienosti liiteli lähes 50kg pientä koiraa ilmojen halki ja rima pysy paikoillaan. Sit väliin otettiin rauhottelu-kepit. Pienellä alkaa olla jo ehkä aavistus, mitä siltä halutaan noilla kepeillä, mutta vielä pitää ohjata ja avustaa tois paljo. tehtiin kepit useampaan kertaan ja kyllä siinä rupes molemmilla tuleen sellanen tietty rutiini, eli tän esteen osalta vaan toistoa, toistoa, toistoa. Vimpaks kokeiltiin sitä rengasta. Ekka "mini-rengas" ja sitte nostettiin korkeammalla. Matalan hyppäs nätisti kun ei mahtunu niin kertään, mutta taas kun rengasta nostettiin niin Mani lähti etsimään vaihtoehtoisia toteutustapoja. Aikamme hinkattiin niin, että mä seinoin sillä puolella rengasta josta neiti normaalisti puikkas, ja bloggasin sen sivun. Aina kun yritti kiertää makupalat pois näkyviltä ja uusiksi takas lähtöpaikalla. Kun saatiin muutama onnistunut renkaasta römiminen alle, alko kai mani aivosolussa raksutaan ja saatiinpa treenin loppuun pari hienoa onnistunutta renkaan läpi hyppyäkin. Katotaan muistuunko mieleen ensikerralla treeneissä ;)

Vimppana oli Ritan vuoro, mutta neiti kävi niiiiiiin ylikierroksilla, että keskittyminen oli ihan nollaa. Piilottelin sille muutaman makupalan heinikkkoon mistä sai käydä ne nuuhkimassa ja sitten otettiin paikallaolo ja luoksetulo. Luoksetulossakin varasti kolmesti ennen kun malttoin kuunnella käskyn. Pitäsköhän Ritanki päästä kylille useammin...

Miksi hypätä kun ihan hyvin voi sukeltaa?

Tämä (siis maanantaina 11.6.) näytti olevan Manin teemana tänään agissa.

Taas porukka jaettiin ryhmiin ja meidän maxi-tyypeissä oli Mani, kultsu-Otto, setteri-Saga ja bortsu, jonka nimi jäi vähän epäselväksi. Ekkana pisteenä meillä oli viime kertaisen kertausta, eli hyppyä ja pujottelua. Pujottelu alkoi hiljotellen jo sujua, vaikka ekka yrittämä mä olin ihan pihalla. Opeteltiin tänään uusi tyyli ohjata koiraa, jossa ohjataan enemmän vartalolla kun kädellä. Toistoja tää vaatii ihan sikana, mutta ei me ihan mahdottomia olla... siinä kymmenenen toiston jälkeen vois jo ehkä sanoa, että Mani osaa ja ohjaaja kehityskelpoinen :D Sitten toinen kerrattava oli hyppy. Viimeksi otettiin hypyä vaan ihan matalalta. Tänään nostettiin rimaa ensin sen n. 10cm ja hyppy skulas hienosti. Mani tosin hyppää melko kaukaa ja pitkän hypyn verrattuna, että voisi ponnistaa lähempää ja hypätä enemmän korkeutta kun pituutta. Kun tää ekka onnistu niin pistettiin sitte n.5cm lisää korkeutta ja rima alkaa olla nyt Mani alaleuan kohdalla. Tästä alko meillä ropleemat. Manin mielestä kun on nopeampi ja kaikin puolin oikeampi tyyli sukeltaa sukkana riman ali. Yli ei sitte voinu tulla oikeen millään. Kunnes löyty ihanainen nami-kippo joka sijoitettiin varmaan 3m esteestä niin, että Mani sen näkee toisella puolella. Lähtöpaikka Manilla on kanssa sen n 3m esteestä, kiihdytys hurja, mutta jeeees! yli menee! Eli tarvitaan hurjasti treeniä korkeammalle hypylle ja nimenomaan esteellä josta näkee läpi. Siis toko-hyppyähän on otettu korkeammallakin esteellä, mutta kun siitä ei nää läpi niin ei käy nöhvin mielessäkään sukellella.

Ekka uusi este tällä kertaa oli rengas. Manilla oli renkaassakin sama ongelma alkuun kun tuon hypyn kanssa. Alemmalla tasolla olevasta renkaasta saatto hypätä sujuvasti ja hienosti, mutta kun nostettiin niin, että renkaan alalaita oli taas jossain alaleuan tietämillä alkoi "mää sukellan, mää sukellan, mää sukellan"-juttu taas. Ei muuta ku apuohjaaja kiinni remmiin ja aina vaan jarrua ku meinas sukeltaa niin kyllähän se pikkuhiljaa siitä lähti sujuun.

Toinen uus este oli putki. Ihana putki! Tästä Mani tykkäs samalla lailla kun siitä pussistakin. Heti oli selvää mitä piti tehdä. Putkea pidennettiin melkoin täyteen mittaansa (suorana tietenkin vielä) ja joka kerta musta tykinkuula suhahti putkeen kun olisi sitä aina tehnyt :)
Just kun oltiin saatu treenit loppun alko kiva sadekuuro. Vaikka koko päivä on satanut, oli treenien ajan suht kuivaa. Viime viikolla 25 asteen hellen, nyt vettä, mitä tapahtuukaan ensiviikolla kun mahtava Mani vapautetaan agiliitoon :)

Agility taivaan uusi tähti on syttynyt!

Tänään oli siis meidän ekkat agility-treenit ja saa taas kyllä olla ylpeä tuosta reippaasta, rohkeasta ja viimesenpäälle ahneesta tytteröisestä. Mittari näytti +25 astetta vielä seitsemän aikaan illalla kun ajeltiin treenipaikalle. Oltiinkin varauduttu tyylikkäällä pinkillä viilennyspyyhkeellä ja vaikka kentänlaidalla piti jonkun verran odotella, ei Manilla ollut oikeastaan ollenkaan liian lämmin. Vodaa oli tietty kanssa mukana ja sen hetken ku erehdyin laittamaan Manin ja vesikupin autoon yhtä aikaa ja käänsin selkäni, oli miss-Manipenni jo jalat kipossa ja potkiskeli kuppia ympäriinsä. Jotenki tuli sellanen pentuajan dejavu...

Treenit tehtiin kolmessa ryhmässä rastiperiaatteella. Meidän ryhmään kuului Manin lisäksi kultsu ja setteri. Eka este meidän ryhmällä oli ihan tavallinen hyppy. Piis ov keikki sanoo Mani. Ekaks piti treenata ihan vaan sitä, että koira jätetään esteen taakse ja käydään itte esteen toisella puolella, takas ja palkka. Helppoa! Sitte otettiin muutama hyppykin. Rima oli alimmalla tasolla ja Maninhan nyt ei pahemmin tarvinnut hypätä, mutta reippaasti lähti tulemaan kun kutsuin esteen toiselta puolelta luokse.

Seuraava este oli pujottelu. Tää varmaa on hankalampaa omistajalle kun koiralle :) Mulla tahto aina mennä kädet ja jalat sekasin ku piti miettiä, että missä vaiheessa astutaan lähelle estettä missä pois esteen luota, mitä kautta ja kummalta puolen keppiä kannattaa se nakki palanen koiralle tarjota... Yllättävän reippaasti Mani tämänkin esteen hiffas. Tarvii ihan sikana treeniä, että saadaan suoritusvarmuutta, mutta pikkunen idea muhii jo mustassa päässä.

Viimeinen este olikin sitten Mani feivöritti. Pussi! Ensiksi ei meinannu mennä jakeluun, että pitäs mennä siitä ihme tuubista kun mammahan näkyy ihan selvästi siellä toisella puolella. Sit kouluttaja käski jättää Manin maahan istuma-asennon sijasta odottamaan kun menen pussin toiseen päähän. Heureka! Nyt ku se mamma näky siellä tuubin toisessa päässä niin sinnehän se pieni nöhvikin suuntas. Innostu jo niin kovasti pussista, että pari kertaa varasti esteen jo ennen kun ehdin anta käskyä. Seuraavalla kerralla vaikeutetan hommaa sen verran, että pistetään pussi jo maahan, niin ettei valo näy toisesta päästä.

Nyt onkin sitten jo muutaman tunnin ajan kuulunu olohuoneen nurkasta tasanen kuorsaus. Oli se vaan niin rankkaa käydä akiliito-reeneissä kun on Mani "the mahtava musta tykinkuula".

Loosing contact...

Tänään (tai siis eilen 30.6. keskiviikkona) oli pitkästä aikaa taas ihan ohjattua tokoa. Voi pyhä jysäys, että me ollaan menty takapakkia ihan kaikessa ja ihan kunnolla. No, tietääpähän ainaki mitä pitää alkaa treenaan.

Ekaks oli Manin vuoro ja koska osallistujia oli niin vähän, saatiin oma personal trainer. Me saatiin kotiläksyksi harjotella kontaktia, siis nimenomaan sillä tävällä, että Mani katsois mua, eikä sitä nakkipalaa mun kädessä. Kontakti ei löytyny niinku ei yhtään tuolla kentällä. Himmaili ihan omiaan, mussutteli ruohoa ja kuuhaili minne sattuu. Ku pyysin viereen niin ei tapahtunu mitään tai saatto raahautua viereen seisomaan ja lösähtää siihen maate. No, kaikki ei kuitenkaan menny ihan munilleen. Otettiin luoksetuloa ja sen Mani osas. Malttoi odotella rauhassa käskyä ja tuli vauhdilla eteen. Ensimmäisellä kerralla jarrutus vähä unohtu ja meillä tuli piiiikkunen kolari, mutta sitte ku muistuteltiin erikseen mitä se luoksetulon lopetus on niin osas tehdä hienon lopetuksen törmäämättä. Uutena juttuna otettiin noutoa. Mehän on treenattu noutoa ehkä niinku kerran aikasemmin, eli ihan uus juttu meille. Otettiin ihan alkuun pitämistreeniä ja sitä saadaan jatkaa vielä pitkään. Sekunnin, pari jaksaa pitää tolkusti kapulaa, mutta sitte mielellään pudottas maahan. Kunhan saadaan taas tyttö "viriteltyä" käyntiin niin kattotaan miten lähtee sujumaan.

Seukki oli sitte BH-ryhmä ja Aya. Ayalla oli samoten ku systerilläänkin se kontakti nyt ihan hukassa. Seuras kyllä joo, mutta raahusti vierellä ku piesty sika, eikä vahingossakaan kattonu muhun päin. Otettiin sitte seuraamiseen vähän vauhtia palkkaamalla neitiä patukalla (vaikka mä kyllä meinasin, että ei taida Ayaa kiinnostaa leikki) ja yllättävästi sai sellasta pikkasta startti-buusteria sitä patukkaleikistä. Ehkä meidän pitää kaivaa patukat ja rievut naftasta ja rueta rieputtaan niitä ihan olan takaa. Jättävissä liikkeissä oli ehkä vähemmän ongelmaa ku mä olisin odottanu sillä kontaktilla. Sekä istumaan jäännissä, että maahan menossa piti itse hidastaa ja antaa kunnon käsky, mutta varsinki istumaan jäänti oli melko varma. Luoksetulo oli sitte kanssa ihan OK ja kun varmisti vielä ohjaamalla, että neiti tulee suoraan niin lopputulos ok, mutta ei täydellinen. Paikallaolossa Ayalle laitettiin pätkäremmi, että kun nousi niin ei päässyt mihinkään. Melko pitkään neiti jaksoikin maata paikallaan, mutta loppujen lopuksi nousi sitte kuitenki ylös. Komensin takaisin ja menikin maahan, mutta tarvitaan rutkasti lisää treeniä, että ei nousisi ylös kertaakaan.

Kaikin puolin mukavat treenit vaikka ei ihan täysin pulkkaan mennytkään. Saatiin paljon uusia vinkkejä ja ohjeita ja seuraavana keskiviikkona taas treenaamaan paremmalla kontaktilla ;)

Kaks pientä juttua...

Pieni hetki taas heilahtanut siitä kun viimeksi on blogia päivitetty. Paljon on kerennyt tapahtua. Tai tarkemmin ottaen kaksi asiaa. 1) Ayasta tuli FIN MVA ja 2) Manin agility-treenit alko. Näistäpä pitäs sitte kai kertoilla jotain pientä lisää.

1) käytiin 19.5 Äänekoskellä näytelmissä ja siellä pieni Aya neitonen räjäytti pankin. Neiti oli Rotunsa Paras ja sai viimeisen sertinsä. VSP oli mahtava valioluokan uros Maroussia Sidney joka on varmasti tottunut voittamaan, mutta tänään oli Ayan vuoro. Nyt täytyy sitten miettiä uusia tavoitteita kun tuo ensimmäinen etappi on saavutettu. Noh, Kirsi-kasvattajahan se sen verran meitä ohjeisti, että nyt sitte rupeette hommaamaan vielä kolme ROP-sijoitusta ja erkkarista vähintään luokkasijoitus. Jep, jep, jos lähtäs nyt edes siitä, että valioluokassa joskus sijoituttas niin se olis hienosti. Ruotsissa varmaan käydään (tai siis eka kerta on jo piipahdettu) sitä sertiä tavoittelemassa ja mahdollisesti Norjassa ja/tai Virossa. Saapa nähdä miten meidän käy...

2) Manin agility-kurssi alkoi siis maanantaina 28.5. Vielä ei koirat päässy tekemään mitään vaan ohjaajat tutustui esteisiin ja opetteli muutenkin vähän agin käytännön juttuja. Mä vähän kattelin niitä esteitä sillä silmällä, että mahtuukohan tuo meitin tulevaisuudenlupaus niinku esimerkiksi renkaasta läpi tai mites Mani saadaan putkeen jonka halkaisija näyttää olevan vain vähän leveämpi kun nöffin rotu-pylly? No, tositreeni alkaa ens viikolla niin sillonpahan nähdään miten meidän käy. Tämä kurssi kesti 4kk ja sen lopussa kerho järjestää epäviralliset kisat joihin kurssilaiset osallistuvat mölli-luokassa. Onpahan tavoitetta kerrakseen :)

Yritän nyt saada viikottain päivitettyä kuulumisia meidän agi-treeneistä ja tokostakin kunhan saadaan treenit viriteltyä uudelleen säännöllisempänä ohjelmaan.

Road trip

Heitettiin sitte pieni road trippi tuossa viime viikoloppuna. Tuloksena yli 2100 ajokilometriä, gallonakaupalla poltettua diiseliä, kramppaava kaasujalka ja kaks sertiä & yks vara-serti ja vara-cacib. Että kaikin puolin onnistunu viikonloppu :D

Lähdettin tyttöjen kanssa liikenteeseen Rovaniemeltä perjantaina työpäivän jälkeen. Ensin oli suuntana Kempele ja Oulunsalo, jossa Rita puotettiin porukoille hoitoon ja Mani kuskattiin aiheuttamaan sekasortoa Mirvan perheen luo. Me Ayan kanssa jatkettiin suorilta sitten kohti Nurmoa. Perille päästiin hieman ennen puolta yötä. Pikaisesti pari tuntia unta kuulaan ja taas tie kutsuu...

Ensimmäinen virallinen etappi viikonloppu turneella meillä oli Lahden KV. Kasvattaja-Kirsi esitti neidin ja minun tehtäväksi jäi vaan jännittää kehän laidalla. Hienon päivän tuloksena oli toinen serti ja vara-cacib. Kyllähän sitä salaa toivoi, että josko se serti sieltä tulis, mutta eihän sitä nyt tosissaan osannu odottaa. Näyttelyn jälkeen ei muuta ku nokka kohti pohjosta, siis mäkkärin kautta tietty. Ensin suunnattiin kohti Nurmoa taas ja puotettiin Kirsi kyydistä, tai voisiko sanoa, että vaihdettiin pieneen nöffi-poikaan. Kyydissä Ouluun kaverin luo hoitoon tuli pieni nöffi-poika jolla reppanalla ei ollut vielä omaa kotia, eikä edes omaa nimeä. Noh, jälkimmäinen vika korjattu, kattotaan miten käy ton kodin kanssa ;) Takasin Oulussa oltiin taas siinä pikkasen ennen puolta yötä.

Aamulla oli taas aikanen herätys ja tällä kertaa auton pakattiin Aya ja Mani. Suuntana oli sunnuntain ratoksi Kajaani ja siellä ryhmänäyttely. Ilma oli aamusta ok, mutta kun kehät olivat päässeet vauhtiin niin alkoi sataa räntää. Onneksi kuuro ei kestänyt kauaa. Alunperin piti nöffeilä ja berniellä olla sama tuomari, mutta bernit oli siirretty toiselle tuomarille ja se tuotti pieniä aikataulullisia ongelmia. Itse sompasin kahden kehän väliä ja yritin pysyä kärryllä missä mennään. Onneksi Bemari-nöffin emäntä, Sari, lupautui esittämään pienen mustan tykinkuulan, sillä tytöt olivat kehässä just yhtäaikaa. Kommenteista päätellen Mani oli käyttäytynyt ihan asiallisesti, jotain pientä panta-episodia lukuun ottamatta. Tuloksena oli aivan mahtava ekka serti! Mä olin haaveillu, että jos toi keskentekonen kakara sen erin saa niin hyvä. No, saihan se sen erin tietty, mutta sai myös muuta ;) Ayalla meni melkeen yhtä hyvin omassa kehässä. Avoimen luokan berni-nartuissa tais olla yli puolet sellasia, joilla valion arvo yhden sertin päässä. Noh, se serti meni sitte kaikilta noilta nartuilta ohi kuonon. Aya sai kuitenkin vara-sertin ja siihen saa kyllä olla kanssa tyytyväinen kun taakse jäi paljon hyviä koiria.

Kaikin puolin onnistunut viikonloppu, mutta on se mukava olla taas kotona Roissa. Eikä liikenteeseen tarvitse lähteä kun vasta Oulun äitienpäivänäyttelyyn.

PS: Aya haluaa huomauttaa, että jos olet matkustamassa Nurmoon, niin muista ottaa omat vedet mukaan (Eviania jos mahdollista). Se vesi siellä on nimittäin pienelle koiralle juomakelvotonta. (Toim.huom. vesi on ihan normaalia, mutta miss-hienohelma ei sitä saattanu juoda. ei sitte niin millään...)

We are in control!

Eli läpi meni, että pätkähti! Me ollaan Manin kanssa hallinnassa, tai siis me saatiin niitä fuulattua sen verran, että ne luulee, et me ollaan hallinnassa ;)

Perjantaina oltiin siis viimein siinä testissä. Meinas mennä kyllä meiltä ohi, kun toi työ tahto häiritä harrastustoimintaa, eli emännän piti olla töissä niin pitkään, että meidän tartti vaihtaa myöhempään ryhmään.
Tässäpä kommenttia testistä:

Luokasepäästävyys: Ekkana tarkastettiin luoksepäästävyys. Täähän on Manilla hanskassa. Otin vierelle istumaan ja kun testin tekijä tuli luokse, Mani nousi ja meni hänen jalkojen juureen kiehnyttään (asiaan kuuluvat vinkumiset ja kitinät tietty kuulu kanssa, eli standardi "ihmiset on ihkuja"-tervehdys). Kouluttajan takin hupussa olis vielä ollu kivat narut jotka roikku siinä naaman edessä ja sai vähä pidätellä, että Mani ei hyppää niihin roikkumaan ja sitte oo toisella nokka poskella.

Pujottelu: Tässä liikkeessä eniten hankaluutta tuotti ennen liikkeen alkua meidän nenän eteen tuotu Frolic-pussi. Tosi äkkiä se siitä kyllä unohtu ku keskityttiin taas vaan omiin ruokiin. Pujottelu meni hienosti, vaikka nöhveröllä olikin välillä vähä hankaluuksia syödä ja kävellä yhtäaikaa ;) Toiset koirat tai houkuttimena olleet lelut yms. ei kiinnostanu ollenkaan.
Paikallaolo: Tässä liikkeessä koiran sai jättää mihin asentoon itse halusi odottamaan n 10s ajaksi. Otin Manin viereen ja käskin siitä maahan niin kuin toko-liikkenä tekisin. Maahanmeno oli hidas, mutta tapahtui kuitenkin yhdellä käskyllä. Neiti jäi nätisti paikalleen odottelemaan kun kävin vähän matkan päässä ja palasin vierelle takaisin. Lopetusta ei olisi tarvinnut tehdä, mutta palkkasin kuitenkin ensin maahan ja käskin sieltä Manin takaisin perusasentoon. Saadaan hyvää treeniä niitä toko-kokeita varten kun kyllä emäntä tietty vähän jännitti vaikka olihan tää nyt ihan läpihuuto-juttu.

Luoksetulo: Vimppana liikkeenä oli luoksetulo. Jätin Manin istumaan ja postuin koiran luota n. 5m päähän. Eka käsky meni kuuroille korville, eli Mani vaan istua tollotti ja katto mua, että mitäs siellä huutelet. Toisella käskyllä sitten lamppu syttyi ja neiti lähtikin hurjalla startti-kiihdytyksellä tulemaan luo. Lopetus ei meillä menny ihan nappiin, mutta sitä nyt ei tässä testissä olis taaskaan tarvinnu edes tehdä. Luoksetulon lopetuksessa Mani tosiaan istui vinoon ku Sveitsiläinen käkikello. Pitääpä miettiä, että onko meille oikeestaan tarvetta ollenkaan harjotella tuota eteen tuloa, vai muutetaanko Manikin suoraan sivulle, samallalailla ku Rita aikoinaan.

Kaiken kaikkiaan testi meni hyvin ja Mani saikin kommentit, että näkee, että on treenattu ja koira tekeen iloisesti pyydetyt asiat.
Hienoa Mani, kyllä mamma on susta ylypee!

Hallinnassa vai ei?

Huomenna se siis ratkeaa onko meidän Mani hallinnassa. Eli saimme agilityn alkeiskurssin hallittavuustestiaikataulut ja tietty meillä oli aika just ku oli OSB:n karvapäivä. Noh, onneks onnistu vaihtaa ryhmää ja testi meillä on huomenna iltapäivästä. Nyt pitää vaan jännätä, että ehdinhän mä sinne testiin kun on töissä rikospäivä niin mun tarvii olla tappiin asti päivystämässä. Käyn hakemassa Manin kyllä iltapäivällä mukaan niin saadaan mennä tästä suoraan kentälle jos näyttää, että menee pitkäksi.

Itse testin ei pitäs tuottaa mitään vaikeuksia, mutta toisaalta kun kyseessä on meidän Mani niin mistään ei voi tietää etukäteen :D Pitää vissiin vähän harjotella illalla kotona noita juttuja. Mennään sillä meiningillä kyllä, että ei haittaa vaikka sitä paikkaa ryhmässä ei irtoaisikaan. Luulisin, että siellä on reippaasti enemmän pyrkijöitä ku paikkoja ja sitten eihän tuo mini-Manin rotu oo ehkä niitä kaikkein yleisimpiä ja toimivimpia agi-rotuja...

Inffoa tuosta testistä löytyy täälltä:
http://www.roidogs.com/rkk/tiedostot/hallittavuustesti.pdf

Leikitään ruualla :D

Me on alotettu nyt pieni malttamis-treeni molempien tyttöjen kanssa. Tästä syystä koirien ruokkimiseen saattaa parhaimmillaan tuhraantua puolikin tuntia. Syömisen osuus tästä ajasta on ehkä nanosekunnnin puolikas (Mirva väitti, että Mani tyhjentää kuppinsa kahdella haukulla, mutta kyllä siinä menee ainaki neljä). Ideana siis on, että ruokaa ei saa ennen ku nätisti paikallaolossa odottaa lupaa rynnätä kupille.

Alun perin ideana oli, että kun molemmat (A&M) osaavat paikallaolon niin oltais odoteltu maassa maaten sekin aika kun ruokaa ladataan kuppiin, mutta tosiaan kun olin sen puolisen tuntia aina vaan palauttanut keittiön ovelle ilmestyneen Nöhvin takaisin eteiseen maate, niin mulla loppu kärsivällisyys. Nyt saavat eteisesä tai olohuoneessa odotella ihan vapaasti sen aikaa kun ruokaa laitetaan kuppiin, mutta sitten kun käyn laittamassa vesikuppeihin täydennystä käsken koirat eteiseen maahan. Ayallehan tää on jo piis ov keikki kun ovat Hapiksella Ritan kanssa joutuneet odottamaan ruokaansa rauhallisesti. Ainoa häiritsevä tekijä on se musta tyyppi joka saattaa ohi hilluessaan vaikka talloa päälle.

Manille taas... voi pyhä kesä miten jollakin voi olla NÄLÄKÄ! Manilla alaleuka väpättää ja kuola valuu ihan norona kun hoksaa, että ruokakuppi on lähtenyt liikeelle keittiöstä. Paikallaan pysyminen on työn ja tuskan takana. Nyt alkaa jo muistua mieleen, että pitää kuunnella käskyjä eikä vaan pörrätä ympäriinsä. Alkuun Manilla oli hankalaa keskittyä mihinkään muuhun kun kupin tuijottamiseen. Käskyjä sai toistaa useaan otteeseen, eikä neiti siltikään kuullut, eikä nähnyt mitään muuta kun kuppinsa. Tänään oli huomattavissa suurta edistystä kun ei tarvinnut kun kerran käydä heittämässä "kunniakierros" eteisestä keittiön ja olohuoneen kautta takaisin ja sitten saattoi asettua makuulle odottamaan ruokaa. Ja mikä mahtavinta, sieltä maasta ei singottu ylös heti kun kuppi vähänkään laskeutu, vaan odotettiin ihan nätisti siihen asti kun kuppi oli telineessä ja tukimutteri oli kiinni.

Syöppö, juoppo ja sottapytty...

...ja kaikki tämä yhdessä ja samassa nahkassa. Siis ei voi olla tosi kuinka sikanen eläin tuo pieni, sievä nöhvi-neito voikaan olla. Manilla on nyt juoksujen jälkeen tullu hirvee syönti-vimma. Neiti siis syö kaiken minkä vaan tassuihinsa saa (omat ruuat, Ayan ruuat, mun ruuat...) ja päälle juo litratolkulla vettä. Sitte vielä päässy vähä tuo sisäsiisteys repsahtaan. Pitkään on ollu jos sisäsiisti ja osaa pyytää ulos, mutta ku nyt ei aina viitti eikä huvita. Sitte saatetaan kävellä siitä pissalammikon yli... ja Kaisa moppaa... Noh, tuleepahan ainaki siivottua ku pitää päivittäin lattiat luututa, että kai se vaan pitää aatella positiivisesti ja toivoa, että tää tästä helpottaa ennen ku alkaa taas seuraavien juoksujen jälkeen.

Niin juu ja niistä treeneistä... ollaanhan me jotain pientä tehtykkin, vaikka melko laiskaa on ollu. Eilen otettin sisällä vähä nouta-harjotuksia. Ayalla onnistuu damin nouto hyvin ja palautuskin alkaa olla hanskassa, muut ase lähtö onki sitte meidän murhe. Eli onkkelma on nyt siinä, että ku Ayalle on kerrottu, että varastaa ei saa niin neiti on ottanu sen niin kirjaimellisesti, että ensimmäisen käskyn jälkeen kattoo mua, et "onko IIIHAN varma, et mä saan jo lähtä?". Sitte ku antaa toisen käskyn niin sinkoo mallikkaasti esineen perään. No, me ruetaan nyt sitte vähän vapauttaan tota hommaa ja pitää rueta kehumaan hurjasti aina ku vaan on lähdössäkään.

Sit Manin vuoro: Otettiin vaan pieniä pitämisharjoituksia. Kivasti ottaa damin suuhun, meinaa lähtä hiihtään ja esittelemään saalistaan, muuta kun pitää paikallaan niin alkoi jo muutaman toiston jälkeen bonjaan, että mistä tässä hommassa on kyse. Viitaten tuohon alun vuodatukseen, voinette arvata, että kun hoksas ruokatarjoilun niin eipä yrittänykkään enää lähtä kauas. Jatketaan noita pitämisharjotuksia ja sitte kunhan saadaan joku kaveriksi niin voidaan kokeilla ottaa myös vähän vientiä. Lopuksi otettiin keskisuuri rievun retuutus leikki. Hyvin motivoituu vetoleikistä ja jaksaa kiskoa, toisin ku Aya joka päästää heti irti ku vähääkään antaa vastetta.

Missikisoissa

No niin, päivitelläämpä tänne näitä meidän kuulumisia sen aikaa kun saadaan netti kotiin ja päästään taas muokkailemaan noita sivuja.

Elikkäs, viime lauantaina G-team kävi koiranäyttelyssä pyörähtämässä. Näyttely oli ryhmänäyttely Kemijärvellä ja Nöffejä oli ilmotettu 11 ja Bernejä 38 (tai 36, en muista tarkkaa).

Ekaks oli mustan tykinkuulan vuoro. Meidän junnu-nartuissa oli 3 koiraa. Oli ihan positiivista huomata, että ei se Mani nyt niiiiin pieni olekaan kun on luultu. Koirat oli suht saman kokoisia ja ikäisiäkin. Mani oli poppoon nuorin ja muut pari kuukautta vanhempia. Neiti käyttäyty niin ku olis koko ikänsä näyttelyissä pyöriny (tai siis melkeenhän se näin onkin ;) ). Vaikka juoksut alkovat edellisellä viikolla , niin pahemmin ei pitäny vetkuilla ja venkoilla vaan juostiin ja seisottiin ihan rauhallisesti. Pikkasen piti väistää ku tuomari-täti roplasi pepusta, mutta sen nyt ymmärtääki ja hyvin anto kuitenki kokeilla. Hampaat näytettiin mallikkaasti ja tuomari jopa kysy, että ollaanko me oikeen harjoteltu hampaitten katsomista. Tottakai, se pitää nakkipalan eteen jotain välillä tehdä. Tuomari-tätin mielestä meidän Manilla oli päässä vikaa :D eli siis surumielinen katse ja lörppä huulet. EH:han sieltä räpsähti, mutta ei huonostikkaan siihen suhteutettuna, että nartuista ei kukaan saanut eri:ä ja vain kaks ton eh:nkaan.

Sit se meidän tulevaisuuden toivo, elis Aya, meni kehään. Avoimen nartuissa oli koiria 10, eli kilpailua oli ihan riittävästi. Ayan tulokseksi tuli saada ERI, mutta ei enää sijoittua. Onneksi saatiin edes kuitenkin tuo eri, sillä tuomari oli tosi tarkka etuliikkeistä ja nehän ei oo Ayan paras ominaisuus. Neidillä kun on tapana etusillaan lämpsytellä silleen rennon letkeästi ja vähän leveästi. Niitä etuliikkeitähän se tuomari kritisoi niinku olin arvannutkin.

Molempien arvostelut päivitetään sitten tuonne sivuille kunhan pääsen niitä taas muokkaamaan. Ayalla seuraava koetus on 15.4. Vaasassa ja Manilla sitten 29.4. Kajaanissa.

Laatikkovuorien valloitus

Me ollaan oltu taas tosi laiskoja. Viikonloput on menny muuttopuuhissa ja vielä olis vähä kesken. G-tiimi oli toissa viikonloppuna Hurttahotellissa täyshoidossa kun emäntä-parka huhki ja pakkas ja siivos ja, ja... Manilla oli oikein kylpyläloma kun sotki itsensä niin, että piti pestä hoidossa ollessaan.

Viime viikonloppuna käytiin trimmaajalla. Siellä vierähti pari tuntia kun Aya ja Mani trimmattiin molemmat hirvittävän hienoiksi ja valtavan fiineiksi. Nyt ollaan valmiita Kemijärven näyttelyy... tai siis pitää vielä perjantaina pestä näkyvät paikat :D Mitään koulutus-juttuja ei oo nyt viikolla sitten otettukkaan ku on aika menny ihan muuhun. Iltasella on kotona harjoteltu vähän näyttelyseisontaa ja muita missi-juttuja. Mielenkiinnolla odotellaan kuin meidän käy...

Toivottavasti saataisiin taas kohta netti kotiinkin niin pääsis noita sivuja päivittämään ihan kunnolla.

TOivottomien KOulussa

Taas oli maanantai ja karvakorvien koulupäivä. Meidän käytöskoulussa ei hiihtolomia tunneta ja yllättävää kyllä treeneissä oli tosi mukavasti porukkaa.

Ekaks asteli estraadille Mini-Mani, mahtava musta tykinkuula. Otettiin alkuun pikkasen kontaktia ja Manilla oli jotenkin nyt tatsi hukassa. Piti haistella maata ja huidella miten sattuu. Pikkasella virittelyllä muistu kyllä ihan kivasti mieleen mistä sitä verilättyä saikaan :D Otettiin luoksepäästävyyttä ihan alkuun ja tässä liikkeessä meillä on nyt suurin ongelma siinä, että Manilla ei oo vielä perusasennosta hajuakaan. Eli osaa kyllä istua jo hienosti, mutta pitää ohjata käsimerkillä oikeaan paikkaan. Jos ei toimi tarpeeksi rivakkaan ohjauksen kanssa niin neiti pistää maate (joo-o, tää me jo osataan...). Hamppaat anto kattoa ihan nätisti vieressä istuen, eikä edes hönkiny kouluttajaa päin. Kommenttina saatiin, että hyvin meni, mutta vähän oli kuolaset suupielet... no yritäppä itte olla kuolaamatta ku toinen heiluttelee verilättyä nenän edessä! Seuraavan ohjelmassa oli käännökset ja hyppy. Samalla kun yks kerrallaan teki käännöksiä kouluttaja ohjauksessa, sai omatoimisesti ottaa pikkasen hyppyä. Kokeiltiin kolme hyppyä niin, että asteessä oli 4 lautaa (eli korkeutta n 40cm). En muista, että oltas kamalasti otettu hyppyä aikasemmin, mutta Mani bonjas heti mistä on kysymys. Nätisti istu (siis odotti maltillisesti, se rönöttävä istuma-asento ei ollu nättiä nähnykkään) esteen takana sillä aikaa ku vein esteen toiselle puolelle makupala-alustan ja palkan alustalle. Maltto vielä odottaa käskynkin. Ilman mitään käsimerkkiä (oikein piti keskittyä ja pitää takinliepeestä kiinni) Mani irtos hyppyyn, hyppäs esteen ja söi palkan. Hienoa Mani! Tässä vaiheessa vielä kutsuin Manin aina takaisin uudestaa esteen yli, sitten kun osataan pysähtyä niin pysäytän siinä vaiheessa kun on palaamassa takaisin. Käännökset Manin kohdalta meni vähä niin ja näin. Oli taas käynnistysvaikeuksia. 90 asteen kulma oikealle menee paremin kun vasemmalle käännöksessä jos ei pidä kontaktia niin tahtoo jäädä jalkoihin. Seuraamista meidän pitää vielä treenata ja paljon.

Aippanen teki sitten paljolti samoja juttuja omissa treeneissään. Paikalla oli kokonaista 4 koiraa. Ensin otettiin paikallaoloa. Persiilleen meni. Aya ei olis millään halunnu jäädä sinne riviin. Mun piti se kaks kertaa käydä pistään takas ja sitten vielä seistä ihan parin metrin päässä, että pysy. Otettiin treenin lopuksi vielä yksin paikallaolo. Etäisyyttä oli hallin poikkimitan verran, eli hyvin se 10m, ja aikaa ehkä 30s. Nyt pysy. Mikähän sillä on tuossa paikallaolossa? No, treeniä, treeniä niin eiköhän se siitä jossakin vaiheessa loksahda tuollakin eläimellä. Otettiin seuraamisessa samanlaisia käännöksiä kun Maninkin kanssa. Aya tuntuu vähän jo liian innokkaastikin seuraava, eli tahtoo edistää. Otin sitten hitaassa käynnissä samat käännökset ja paikka pysy paljon paremmin kun joutu enemmän keskittyyn. Lopuksi sitten otetiin vielä jättäviä liikkeitä. Maahanmeno onnistuu ihan OK, kunhan vilkaisee koiraa samalla kun antaa käskyn, jos vaan kävelee eteenpäin niin neiti hiipii perään sen näköisenä, että ei se varmasti sanonu Mulle sitä käskyä, kyllä Mä voin varmaan tulla mukaan. Tuntuu, että hallilla Aya on hieman epävarmempi kuin kotona, että johtuiskohan tuo tohotus siitä. Innolla kuitenkin on aina treeneihin menossa ja reippaasti tekee, mutta vaatii enemmän apuja ja "tassusta pitämistä".

Illalla kun jengi oli heikentyneessä henkisessä tilassa ;) niin leikkasinpa sitte kynnet. Ayaki oli niin "pihalla", että unohti täysin, että olis pitäny harata vastaan ja nykiä tassua. Sainpahan molemmat palkattua hienosta onnistuneesta suorituksesta.

Jee! Me tehtiin se!

Ylpeänä voinen ilmoittaa, että laumamme pienimmäinen, musta tykinkuula, Mini-Mani on oppinut menemään maahan! Siis nyt ei tarkoiteta sitä, että rösähdetään suorilta jaloilta patterin viereen kuorsaamaan tai änkeydytään kauhealla kolinalla nukkumaan sängyn alle tai tuolin ja seinän väliin. E-ei. Meidän Mani osaa mennä nyt maahan ihan niin kuin hienon toko-koiran kuuluu käskystä, ilman käsimerkkiä ja hienosti hissillä liikkumatta eteen tai taakse. Eilen kokeiltiin muutaman kerran jopa liikkeestä maahanmenoa ja sekin onnistu. Kyllä mä oon pienestä niiiiiiin ylpeä! No, seuraavan ruetaan ihan tosissaan harjottelemaan perusasentoa ilman käsimerkkiä.

Otettiin muutenkin eilen tyhjän huoneen-tokoa kun ei ollut treenejä kokouksen takia. Käytiiin Ayan kanssa kaikki ALOn liikkeet läpi ja ihan hyvin sujui. Pitäs vaan uskaltaa sinne kisoihin... Manin kanssa otettiin paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoa. Hiljaa hyvä tulee...

Kun meidän edellinen kisatavoite meni höpöksi minun työ-juttujen takia niin uusi tavoite on jo asetettu: Epävirallinen tottelevaisuuskoe 25.3.2007 Rovaniemellä. Tuonne jos menis Ayan kanssa ALOon ja Minisen kanssa Mölleihin.

To-to-to-tokoa

Eilen oli taas treeni-maanantai. Onnekis oli vain -14 astetta niin treeneissä oli ihan kivasti porukkaa. Olipa mukana taas yks Bernikin... siis Ayan lisäksi ;)

Ekaks oli Manin alkeis-jatkoryhmä. Otettiin alkuun vähän kontaktikävelyä ja Manilla alkaa mennä jo ihan hyvin. Kulkee ehkä pikkasen väljästi, mutta pitää kontaktin minuun eikä välitä kavereista. Otettiin pieni paikallaolo. Meni hienosti. Kavereita vieressä palkattiin ja ne nousi ja muutenkin oli häiriötä ihan omiksi tarpeiksi. Aikaa ei otettu, mutta olisko ollu n 30s ja etäisyyttä se 5-6m. Hienosti ja rauhallisesti toimi paikallaolo. Maahan menoon annoin viel äavun, mutta myöhemmin hoksasin, että ei olis tarvinnu. Tarjos nimittäin jo perusasennostakin maahan menoa jos ei ruennu tapahtuun mitään. Go Mani, Go! Otettiin sitten seuraavaksi liikkeestä pysähtymistä. Mani pysähtyy jo seuraamisesta hyvin jos mä pysähdyn sen viereen. Pikkasen pitää vielä kääntyä koiraa kohti, mutta ei ihan kokonaan kurvata eteen. Kehitystä on siis tapahtunu :D Hampaatkin katottiin ja Mani antoi ihan rauhassa tutkia suun, eikä edes ryysiny vastaan. Mikä mahtava voima sillä makupalalla onkaan. Kaikin puolin kiva treeni kun huomas, että on edistytty viime kerrasta ja saatiin ihan oikeesti häiriötäki harjotteluun.

Ayan treenissä sitte oliki vaan yks koira meidän lisäksi. Otetiin n 2 min. paikallaolo. Pysy ekan kerran ihan hyvin, sitte kävin palkkaamassa niin lähti perään :( Komensin maate ja menin laittamaan takas oikeeseen paikkaa. Toisella yrittämällä pysyi ihan hyvin vaikka etäisyyttä oli ihan reippaasti. Lisää treeniä vaan. Toisena otettiin hyppyä. Ayalla on suuri ongelma kun kääntyy hypyn jälkeen estettä päin. Nyt mä sit päätin, että käytetään tähän "eteen"-käskyä ja harjotellaan hyppy niin, että ei käänny ollenkaan estettä päin ja palkka tulee aina sitte sinne eteen. Aloitetaan treeni kotona ja katotaan kuinka saan koiran sekasi. Kerrattiin myös liikkeestä maahanmenoa ja pysähtymistä. Pysähtyminen on vielä vähän epävarmaa, mutta meni maahan jo useita kertoja ihan eka käskyllä. Loppuun otettiin parit rivakat luoksetulot. Kun palkkasin jo kun tuli eteen, istui suorassa, mutta kun käskin kerran tulla viereen niin rupes seuraavilla kerroilla vääntämään itseään kieroon. Pitää muistaa, ettei käske perusasentoon kun kyllä se siirtyä osaa ja sitä voi harjotella sitte ihan erikseen.

Kylläpä taas illalla koiria väsytti. Köllöteltiin iltaruokaan asti ja sitten karvakansa pistikin jo yöunille. Manille ainaki uni maittoi kun kuorsas ku isäntämiehet ;) Aya sitten taas puolestaan on hoksannu, että voi tässäki sängyssä nukkua viekussa vaikka onki vähä kapeempi ku meidän oma. tarpeeks lähelle ku änkee niin hyvin mahtuu :D

Booooring....

Me ei oo tehty yhtään mitään. Pakkasta on ollu ihan riittävästi ja treenejäkään ei siksi oo ollu. Mä oon yrittäny Manille saada iskostettua tuota nappaamisen ideaa, eli kun tekee juttuja niin niistä saa palkkaa. Meillä on meneillään nyt istumisen harjoittelu. Joka kerta kun otetaan remmi käteen niin pitäs istua. Ennen ei lähtä mihinkään ennen ku on istuttu ja sitte laitettu panta kaulan. Pikkasen on viel hakusessa... Aikasemmin on saanu melko vapaasti hillua ja hipparoida. Eilen kun oltiin illalla lähdössä koirapuistoon, ja Mani arvas sen ku ei se IHAN tollo oo, niin men i varmaan kymmenen minuuttia ku oottelin neidin istahtamista. Hipsutteli mun ja oven väliä, venyteli, kävi juomassa, meni maate (!!!!!) ja kiersi mut ainaki x monta kertaa. Viimein kai tuli tylsismys ja peppu painu maahan. Jippii! Väsytystaktiikalla voittoon!

Saatiin panta kaulaan ja lähdettiin koirapuistoon. Siellä portilla heitettiinki sitte aivot narikkaan ja G-team painatti menemään päättömästi ja vailla minkään näköistä kontrollia. Kaks ihan huurteen kuorruttamaa koiraa talsi mun perässä sitte kotiin. Käytiin automaatilla matkalla (sitä olikin kokonaista 2 korttelin väliä) ja Manin pitii ihmetellä kauan sitä koiraa joka katseli häntä kaupan tuulikaapista (valveutuneet varmaan arvaa, että se oli heijastus lasiovessa).

Tyhjän huoneen tokoa

Maanantaina olisi ollut taas toko-päivä, mutta pakkasta oli -22 joten Imarin hallilla ei ollut ohjattua treeniä (vrt. viime viikolla kun virallinen mittari näytti -18 ja matkanvarrella mittari -30) Otettiin sitten tyhjässä huoneessa tokoa kun siellä oli sopivasti tilaa.

Ayan kanssa otettiin kaikki alokasluokan liikket, hyppyä lukuunottamatta. Liikket onnistu ihan hyvin, paitsi seuraamista piti vähän viritellä ensin. Ehkä sitä pitäs uskaltautua taas ilmoittautumaan johonkin kokeeseen, mutta kattellaan nyt. Tietenkin jättäviä liikkeitä voisi hioa vielä tarkemmiksi ja varmemmiksi. Nyt kyllä pysähtyy tai menee maate, mutta ei liike ole missään nimessä nopea.

Manin kanssa aloitettiin maahan meno treenit ihan alusta. Neitihän tarvitsee tosi vahvan käsimerkin maahanmenoon ja sen pois häivyttämisessä ei ole enää pitkään aikaan edetty yhtään senttiä. Ajattelin odotella niin kauan, että neiti pistää itse maate ja palkata siitä aluksi... mulla loppu kärsivällisyys ennen ennen ku Mani meni oma-aloitteisesti maate. Se istu, laahusti ympäriinsä, söi roskia, tuojotti mua yms, yms, eli siis kaikkea muuta ku meni maate. Sitte menin itse kyykkyyn ja annoin vain suullisen maahanmenokäskyn. Heureka! Se meni maahan. Uudestaa... ja taas toimii. Nyt me siis treenataan ensin käsky mieleen niin, että minä olen polvillani ja katotaan onnistuuko sieltä sitten hiljotellen nousta ylös.

Kyllä taas muuten koirille uni maittoi illalla vaikka ei treenattu ku pikku pätkät kummankin kanssa, mutta aivotyö on tosiaan tehokas väsyttäjä.

Arktisilla alueilla

Nyt on altu pari päivää Rovaniemellä kolmistaan. Maanantaina käytiin Rovaniemen käyttökoirien tokossa. Tarkotus oli ensin, että ollaan kaksi treenivuoroa peräkkäin, mutta kun pakkasta oli liki 30 astetta niin typistettiin treenit 40 minuuttiin.

Ekaks oli Manin vuoro. Otettiin vähän liikkeestä pysähtymisharjotuksia. Jos peruutan edessä, pysähtyy ihan hyvin. Minun pitää jatkaa harjoituksia niin, että kävelen koiran sivulla (ei vielä seuraamisesta) ja siitä pyydän pysähtymään. Kokeiltiin tätä treenipaikallakin, mutta Mani katto vaan mua ku vähä-alystä, että mitähän se eäntä nyt tolkuttaa. Käsky ei oo siis ihan vielä selvä :D Seuraaminen alkaa luonnistua jo ihan hyvin. Pieniä pätkiä onnistuu seurata ilman, että käsi on koukussa. Treeniä lisää ja eiköhän saada ihan OK kiva ja innokas seuraamisliike. Pitkään ei vielä jaksa seurata, mutta harjottelua lisää vaan.

Ayalle otettiin sitte pikkasen hyppyä. Hyvin irtosi hyppyyn ja ei enää tarvinnut edes kaksoiskäskyä. Meillä ongelmana on kuitenki se, että neiti kääntyy heti hypyn jälkeen estettä päin ja sehän tarkoittaa sitä, että lähes aina rinta on kiinni esteessä ja leuka esteen päällä. Ei hyvä jos joskus pitäis sitä AVOn hyppyä alkaa treenaan. Pitää yrittää kotona vaikka makkaralautasella saada jäämään kauemmas. Seuraamista otettiin sitten ihan käskyyttäen. Ensin vähän lämmiteltiin ihan ohituksilla ja muuten kohtaamisilla. Näissä Aya seuras ihan hyvin ja innokkaasti. Sitten kun otettiin yksilösuorituksena seuraaminen käskyttäen, unohti ohjaaja kumpi on vasen ja kumpi oikee sekä muutenki meni seuraaminen vähä haahuiluksi. tämä heti näky Ayan seuraamisessa ja liike oli hyvin väljä ja välillä koiraa sai vetää perässäään ku matkalaukkua. Paremminki on menny...

Kotiin palatessa matkanvarrella ollut pakkasmittari näyttikin sitte -31 astetta. Kyllä täytyy olla hullu jos treenaa tollasella kelillä ;)

Haukkuja Salmessa

Tänään päästiin pitkästä aikaa Mini kanssa Pyhäsalmen treeneihin. Otettiin 3 kyykyssä olevaa maalimiestä. Yksi kerrallaan maalimies lähetettiin pikkusen matkan päähän niin, että Mani näki kohteen lähtevän, käännyttiin vähäksi aikaa poispäin ja sitten takasin ja lähetys. Ensimmäisellä kerralla piti heittää pikkunen etsintäkeikka kun ei ihan heti sattunu hajun kohdalle, mutta jo kaukaa Manista näki kun sai vainun. Puskat ryskyen juoksi maalimiehelle, eikä kuuleman mukaan edes yrittänyt hirveästi käpälöidä. Kaksi seuraavaakin maalimiestä haettiin hurjalla spurtilla. Siinä ei hidasta risut, eikä suuretkan puunrungot ku nöhverö painaa menemään. Vauhtia ja maalimiesmotivaatiota riittää. Haukku alkaa suht hyvin kun ukko löytyy. Katkonaista haukku vielä on kun ei jaksa pitkiä pätkiä haukkua ilman palkkaa ja kun syö niin sillon ei voi haukkua :D Hyvin näkyi kun Mani hakeutuu jo itse makuulle haukkumaan, varsinkin jos maalimies on matalalla. Ja vaikka ohjaajakin tulee viereen niin makkaran voimalla haukku jatkuu. Ei muuta kun lisää harjotusta kehiin. Kun on tollasen aktiivisen koiran saanu niin sen kanssa on vaan koitettava elään ;)

Nyt tukan tupeeraukseen ja tassujen trimmaukseen kun huomenna on mätsäri.

Hetki hengähdetään...

Viikko 4 on meillä hengähdysviikko. Emäntä joutu (?) töihin Rovaniemelle ja kun kämpästä ei alkuun ollu tietoakaan niin koirat on hoidossa tän viikon. Team- Goldbear's, eli Aya ja Mani, saapuvat Roihin 28.1. ja sitten taas alkaa ahkera treeni. Rita jää vielä oloneuvokseksi Kempeleeseen parantelemaan jalkaansa. 28.1. on suunnitelmissa ryhmä-rämällä mätsäri. Nähtäväksi jää miten niissäkin kekkereissä käy ;)

Rauhalliset ja hillityt tokoilee...

Tiistaina 16.1. käytiin Nivalassa tokoilemassa Manin ja Ayan kanssa. Ja siitä hommasta oli rauhallisuus ja hillitty käytös kuulkaas kaukana. Edellisenä iltana paistoin ja kuivasin possun maksaa jota otin sitte mukaan. Oli niin mahtavaa herkkua, että ei tahtonu malttaa keskittyä käskyihin ku piti tehä kaikki mitä osaa et jos sais edes pikkasen nökkösen maksaa.

Manin treenit oli ekaks. Ollaan pentu-ryhmässä siitä syystä, et Ayan kanssa pääsen sit siihen isojen ryhmään. Ekaks otettiin kontakti-kävelyä. Manin tapauksessa otettiin seuraamista. Mani seuraa hyvin ja pitää kontaktin, mutta minun pitää vielä pitää vasenta kättä koukussa, jos suoristan käden niin Mani jätättää kauas taakse kun jää katselemaan kättä. Käännöksissä (oikealle ja vasemmalle) osaa jo hyvin siirtyä alta pois, eikä pahemmin jää jälkeen. Otettiin siinä seuratessa käännöksiä molempiin suuntiin ja myös niin, että lähdettiin paikalta ja vain käännös ja taas liike seis. Suurin ongelma tässä nyt on sen käden pois häivyttäminen. Täyskäännös on vielä ihan hepreaa. Olen yrittänyt opettaa käännöstä takaa kiertäen. Manilla aina unohtuu siellä selän takana ollessa, että mitä oltiin tekemässä :D Pitää ittekkin harjotella se makupalalla vetäminen hieman sujuvammaksi. Lisää treeniä tarvii vielä... Pujottelut ja ohitukset onnistuu vallan mallikkaasti (onnistuispa niin hyvin "siviilissäki").

Paikallaoloa otettiin maaten ja istuen. Maassa paikallaolo kesti n 1min ja etäisyys n. 3m Hyvin pysy vaikka vieressä koirat nousi ja niitä palkattiin ja takana koira leikki. Maahan meno on vielä vähä hidas, sitä pitää rueta treenaan ihan kunnolla. Tarvii vielä pienen käsiavun, mutta sitten kun on maahan menny niin siellä kyllä pysyy. Otettiin myös muutama liikkeestä maahanmeno harjotus niin, että mä annan käskyn ja käsimerkin ja otan itte vielä puoli askelta eteenpäin. Manin menee hyvin hissillä maahan ja ei liiku eteenpäin, mutta toiminta on ku hidastetusta elokuvasta. Nopeutta lisää!!!

Paikalla istuminen oli pikkasen haasteellisempaa kun maassa olo, mutta otettiin varmaan sellanen 30s istuminen, etäisyys n.2 m ja menin viereen vapauttaan. Istu tosi rauhallisesti, eikä hötkyilly. Sitten ku otettiin luoksetulo-treeni, Mani ekalla kerralla lähti tulemaan luo ennen ku kerkesin kutsua. Vein takasi samaan paikkaan ja otettiin uudestaan, ei ihan niin pitkällä etäisyydellä, ja nyt jaksoi jo odottaa käskyä. Loppuasennon oon vielä vetäny makupalalla, mut ihan hyvin osaa jo itte jarrutella ennen törmäystä ja istuminen ki alkaa tulla automaattisemmaks. Kaikin puolin hyvä treeni.

Sit oli Aippiksen vuoro. Isojen ryhmä oliskin varsinainen Berni-toko, kolme berniä ja yks sakemanni ;) Otettiin paikallaoloa. Aika n.1-1,5 min etäisyys 3m. hyvin pysy, vaikka välillä piti kavereita kuikuilla. Vaikeutettiin vähän toista paikallaolotreeniä niin, että yks koirakko aina kulki koiran ja ohjaajan välistä. Hyvin pysy Aya sillonki. Nyt täytyy vaan rueta hiomaan sitä ALOn paikallaoloa, että saatas josksu se ykköstuloski.

Seuraamista tehtiin pujotteluharjotuksena ja sitten ihan neliötä kiertäen, että tuli käännöksetki otettua tarkemmin. Ayalla on nyt joku lamppu syttyny sen seuraamispaikan suhteen. Ei enää hömpötä missä sattuu vaan seuraa melko hyvin oikeassa paikassa ja suurimman osan ajasta muistaa pitää jopa kontaktiakin. Liikkeestä seisomaan jäänti-treenissä mä pari kertaa koukkasin heti Ayan eteen käskyn jälkeen ja se näytti toimivan. Jos en käänny koiraa päin niin saattaa vielä lähtä hiippailemaan perään. Tätä täytyy treenata kotona ahkerasti. Ayallakin oli kaikin puolin hyvä treeni ja saa olla tyttöön tyytyväinen.

Jälki... mikä hiton jälki??

Tänään oltiin Ayan ja Manin kanssa jälki-treeneissä Hietakankaalla. Treeniseurana meillä oli Kirsi ja Saksanpaimenkoira Repe.

Manille tuli n 7m pitkä jälki lihapullalla ja päähän lapanen jossa sisällä lihapullan palasia. Neiti oli siis ihan pihalla :D Ei alkuun oikein mitään ymmärrystä mitä pitäis tehdä. Alkuun ei tainnut tulla tarpeeksi tiheään makupaloja kun lähti nuuhkimaan jälkeä ja löysi lihapullan palan, nosti naaman ja katsoi mua, et "tää löyty, entä sitte?". Jossain puolessa välissä alkoi uskoa, että on niitä täällä oikeasti enemmänkin ja kannattaa nuuhkia ja ettiä. Ei muuta ku uutta jälkeä kehiin, että hahmottuu tuo nenän käyttö. Esineen ilmaisua meidän pitää kanssa rueta harjoittelemaan. Manin pitäisi oppia menemään esineen edessä maahan, tai voipi olla helpompaa jos ihan vaan istahdetaan persiillemme...

Ayalle tein pitkästä aikaa jäljen yhdellä kulmalla ja kuudella esineellä (lapasia ja tossuja yms.). En muista milloin viimeksi ollaan ajettu peltojälkeä (tai oikeastaan jäljestetty edes). Ajoi jäljen hutiloiden ja alkuun noin metrin sivussa. Kun oli niin paljon sivussa uralta, meni kulmakin laajasti pitkäksi ja kiersi varmasti viiden metrin ympyrän kulmassa. Päätyi kuitenkin takaisin uralle ja loppu pätkä menikin sitten ihan OK. Pitää rueta miettimään tuota esineiden ilmaisua kun tahtoo ottaa esineen suuhun ja jatkaa jäljen ajamista se suussa. Oliskohan syytä vaihtaa ilmaisutapaa?

Loppuun Mani ja Repe ottivat vielä vähän takaa-ajoa ja ryskä-painia. Kivaa oli ja väsy tuli pienelle (ja vähän isommallekkin) treenaajalle!

Hau, hau, hau!!

Tänään oli pitkä treenipäivä Kärsämäellä. Treenasimme Kunnanvarikolla ja vanhassa navetassa. Manin treeni oli ilmaisun harjoittelua, mutta haasteena oli uudet maalimiehet (kuudesta maalimiehestä kolme oli ihan outoja Manille), sekä viimeisenä kokeiltiin ilmaiseeko kyykyssä olevan maalimiehen.

Ensimmäisenä otettiin haukkuja kunnan varikon varastohallissa. Ensin piti hössöttää, juoksennella ympäriinsä ja hyppiä ihmisiä päin. Kun maalimiehet lähetettiin yksi kerrallaan pikkumatkan päähän, hoksasi Manikin mistä tässä oli kyse ja hyvin irtosi haukku. Ei haitannu vaikka alla oli sahanpurua joka meni ikävästi nokkaan ja tarttu kuolanoroihin ;) Vaihdettiin paikkaa hieman puhtaammalle ja uutta miestä kehiin. Kun Mani tulee maalimiehelle pitää se vielä ohjata makupalalla maalimiehen ohi, että ei ryykää päälle. Haukku alkaa kyllä tosi nopeasti sitten ku on jarrutettu kohdalla ja jaksaa haukkua jo pitkiä sarjoja. Hyvin on hoksannu, että makupalan saa parhaiten jos haukkuu makuullaan. Ihan aina ei tosin malta maata kokoaikaa, vaan välillä pomppaa ylös kun on niin täpinöissään. Jatkossakin palkataan aina vaan maahan niin eiköhän se tästä hioonnu.

Toinen paikka oli tyhjillään oleva navetta. Haukun kaiku oli taas vähän erilainen ja muutenkin paikka erosi kivasti varastohallista. Mania ei näytä haittaavan haukun kaiut, eikä muukaan oheissälä kun on hoksannut maalimiehen. Navetassa otettiin pitkästä aikaa kyykyssä olevan maalimiehen ilmasua ja pikkasen enemmän piti yrittää käpälöidä kun naama ja namit oli siinä helposti ulotuttavissa. Äkkiä kuitenkin hoksasi, että parasta vaan haukkua niin saa sapuskaa nopeammin.

Viimeisenä käytiin autohallissa kattelemassa rasvamontun ritiläpohjaa. Mani ei varmaan edes huomannu, että tassujen alla on jotain muuta kun normaali lattia. Reippaasti tuli ritilälle seisomaan ja kurkki ristikoiden välistä alas. Harmi kun ei hoksattu laittaa ketään monttuun piiloon. Olis kyllä ukon sieltä löytäny, mut olisko tajunnu haukkua? Ihana kun tyttö on tässä vaiheessa ainakin vielä niin "hönttä", että ei pelkää uusia ihmeellisiä paikkoja.

Kaikin puolin hyvä päivä vaikka meinaskin olla vähän kylmä ja meni pitkään, mutta kokeneempia seuraamalla oppi niin paljon, että nyt on pää ihan täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä mietittävää. Seuraavia treenejä odotellessa...

Treenipäivis alkaa

Tästä alkaa Manin verkkotreeni, eli tälle sivulle keräämme toko-, näyttely- ja PEKO-treenien tapahtumia, harjoituksia, mietteitä, edistysaskeleita ja takapakkeja. Ensimmäinen tavoite olis osallistua 11.2.07 Ylivieskassa epävirallisiin tokokisoihin "remmi-luokkaan". HUI! Nyt se on sanottu ääneen ja on virallinen tavoite 8)