No, niin siis... Tuonne uutisiin olin päivittäny, että Ayan matkakertomusta löytyy blogista... noh, kun ei vaan löydy... Ei auta jos kirjottaa omalle koneelleen juttua kun ne pitäs kai laittaa nettiinki, tai ainaki muiden olis helpompi niitä sillon lukee ;) Eli siis, tästä se lähtee:
AYA LIETTUASSA 1.-2.8.
Startattiin neiti A:n kanssa jo tiistaina 29.7. matkalle kohti Vilnaa. Ensimmäinen välietappi oli tietty Kempele-city. Rita jätettiin porukoille hoitoon reissun ajaksi ja iskä huolsi vähä Pösöä. Laitettiin mm. uudet veräjät taa ja on kuulkaas nyt niin päheet, että oksat pois.
Keskiviikko aamusta köröteltiin sitte kaikkine kamoinemme Välimaankujalle treffaamaan Ministä ja trimmauttaan neiti A:n turkki. Tai siis se turkki mikä oli enää jäljellä kun oli ensin pesty ja föönattu ja harjattu kauheen karvanlähtöinen koira. Onneks on mistä lähtä niin ei oo ihan kalju kuitenkaan vielä. Ja ihan nätti siitä lopun viimen tuli.
Trimmauksen jälkeen jatkettiin matkaa Ayan Eetu-veljen luo. Eetu emäntineen lähti meille matkaseuraksi ja tarjosivat yöpaikan menomatkalla kun meillä lähti laiva niin aikaisin aamulla, että ei ihan pohjosesta olis kerenny. Ayalla ja Eetulla oli treffit läheisellä pellolla ennen kun mentiin Eetun kämpille ;) Ihan siltä varalta, että sisarukset saa haistella ja tutustella väljemmässä ympäristössä ja varmistetaan, että muistavat toisensa (kun Eetusta on tullut isukkikin tässä siskosten tapaamisten välillä, niin piti varmistaa, että Ayalla on tilaa kietäytyä jos Eetu rupee lähentelemään :D ) No, kerran velipoikaa piti nuuskasta, käydä kusemassa korteen johon Eetu oli just kussu ja homma oli siinä. Sisarukset ei toisistaan ollu millänsäkkään, eikä Eetu yrittänytkään lähennellä siskotyttöö. Kai tosimies arvas, että tuolta ei irtoo.
Torstai-aamuna pakattiin sitte autoon kaikki tavarat, koirat ja ittemme ja suuntasimme kohti SuperSeaCatin terminaalia. Ennen lähtöä piti kuitenki ottaa matkalaisista potretti.
Ajomatka Vilnaan oli piiiiitkä ja kuuma. Hienosti koirat kuitenki jakso matkustaa. Pysähdeltiin matkalla ihan reiusti aina ja koirilla oli osastoissaan omat vesikipot, että saatto ottaa huikkaa jos rupes janottaan. Meidän hotelli oli ihan Vilnan keskustassa. Oli kyllä tosi mukava ja viihtysä paikka. Saatiin auto ihan oven eteen, huone oli alimmassa kerroksessa, eli ei tarvinnu koirien kanssa kulkea rappuja ja huone oli tosi iso, et riitti tilaa meille kaikille neljälle. Ekkana iltana ei juurikaan muuta jaksettu, ku käydä hakeen mäkkäristä safkaa. Aya oli mukana ja kun pysähdyttiin puistoon syömään, Pirjo murehti kuinka pikku-Aya jaksaa odottaa ku pitää hiekalla maata... Juu, no problem! Neiti nousi istumaan penkille jo ennen ku me oltiin saatu aseteltua itteämme penkille ja siinä se maata retkotti koko ajan kytäten mun burgeria. En kyllä ymmärrä mikä ohikulkijoita nauratti? Eikö ne oo ennen penkillä makaavaa berniä nähny? Todennäköisesti ei ;)
Näyttelypaikka oli tosi siisti ja perjantain kehän laidallakin oli rutkasti tilaa. Oltiin lähdetty Ayan kanssa matkalle sillä toiveella, että jos jommasta kummasta näyttelystä saatas se iso-serti ja valioituis kerta käynnillä. No, se päivä oli sitte jo perjantai. Pikku-neiti oli perjantaina heti ROP ja saatiin se mitä lähdettiin hakeen, eli Liettuan ja Baltian muotovaliotittelit. Oikeestaan oli ihan kiva jäädä kattomaan koko näyttely sillon perjantaina ku ties, että ei tarvi ajaa ku ihan pari kilsaa hotellille enää illalla. Isossa kehässsä ei enää pärjätty. Tuomari poimi meidät kuuden parhaan joukkoon, mutta sitte kätteli meidät pois ennen kolmen parhaan sijoittamista. Täytyy kyllä sanoa, että se hyvä puoli tuolla oli, että kehät oli aikataulussa. Ryhmät alko just sillon ku oli aikatauluun merkitty.
Perjantai-ilta meniki sitte toipuessa ja lekotellessa kun lauantaina oli vielä uus päivä ja uudet kujeet.
Lauantaina aamulla käytiin taas syömässä maittava aamupala, pakattiin tavarat autoon, otettiin bernit kyytiin ja ei muuta ku jo tuttua reittiä kohti näyttelypaikkaa. Lauantaina ei suurta menestystä tullut, tai siis tulihan se vara-cacib, mutta titteliä ei ;) Toisaalta ihan hyväkin niin päästiin hyvissä ajoin lähtemään ajeleen kohti kotia. Matka sujui ihan rattosasti ja kun pysähdyttiin Pärnussa kaupassa huomattiin, että ollaan niin hyvissä ajoin, että mahdollista olis keretä iltalauttaan. Soitin ja varmistin, että lautalle oli tilaa ja ei muuta ku nappi lautaan ja Tallinnaa kohti. Satamassa meni lippujen vaihto vähä tipalle, mutta onneks mukana oli juoksija niin kerettiin illan viimeselle lautalle kohti Helsinkiä. Tarkottihan tää useaa lisätuntia mulle seuraavana päivänä ku piti päästä Rovaniemelle asti sunnuntain aikana. Kyllä siinä sai kuulkaas istua autossa ihan omiksi tarpeiksi ja vähä yliki.
Me halutaan Ayan kanssa kiittää Pirjoa ja Eetua mukavasta matkaseurasta ja hyvästä majoituksesta Helsingissä! Nähdään taas ja suunnitellaan joku kiva pikku ulkomaan turnee vaikka ens vuodellekkin ;) Aya kiittää Eetu myös kusi-koulusta! Neiti A nimittäin seurasi hyvin tarkkaan miten tuota merkkailua harrastetaan ja kiire oli aina kauhee ku hoksas Eetun nostaneen jalkaan sa johon ki. Tytön piti päästä kanssa pissaamaan samaan korteen. Jalan nostoa ei sentään vielä alottanu, mutta viikko lisää Eetun seurassa niin olis varmasti jo kinttukin noussu.
