Hämäräliitoa

Keskiviikko-iltana sain päähäni lähtä käyttään koiria agi-kentällä illalla kun Manilla varsinkin näytti eolevan ylimääräistä energiaa. Mentiin siinä puoli yhdentoista maissa niin siellä ei kumma kyllä ollut hirveesti tungosta. Kentällä oli yks koirakko, mut sillä aikaa ku otettiin Ayan kanssa tokoa viereisellä kentällä, nekin lähti kotiinsa.

Ekkana oli tosiaan Ayan vuoro ja otettiin melko pitkä seuraamispätkää alkuun ja aaah mikä kontakti. Mä en tiiä mitä teen erillä lailla, mutta nyt Aya sitte piti sen kontaktin ja pysyi mukana käännöksissä. Kaiken kaikkiaan hienoa seuraamista. Tehtiin seuraamiskaavion verran ja sitte agi-kentälle. Ayahan ei oo koskaan ikinä ollu agissa, joten me vaan vähä kokeiltiin niitä esteitä. Neidin ehdoton suokkari olis puomi ja sille se nytkin ekkana suunnisti ennen ku kerkesin kissaa sanoo. Otettiin sitte puomia ihan silleen rauhallisesti, eli että pitää muistaa mennä ihan loppuun asti, eikä puolesta välistä loppuramppia pompata pois ja juosta taas alkuun :D Muutaman hiontakerran jälkeen alko uppoomaan kaaleen, mutta mun pitää juosta ihan vierellä, sillä jos pääsee vähänkään eteen niin neiti kyllä oikasee lopun. Sit koeiltiin vähä pujottelua. Ihan makkaralla ja jalalla ohjaten Aya pujotteli ihan kivasti kepit. Ei sille varmaan mitään mielikuvaa jääny siitä, että mitä tässä oikeestaan tehdään, kunhan kulki nenä kiinni nakissa. Lopuks otettiin sitte vielä hyppyä ja rengasta. Hyppy oli ihan iisi biisi, mutta renkaan kanssa olis ollu kiva kikkailla ja sukellella sivuilta. Lopuksi saatiin pari onnistunutta renkaasta kömpimistä ja lopetettiin siihen. Autoa kohti kävellessä otettiin vielä liikkeestä maahanmeno, jossa maahanmeno tooooosi hidas, liikkeestä seisominen, jossa pysähty parin askeleen jälkeen ja malttoin odottaa jopa, että mä palaan vierelle sekä liikkeestä istuminen.... ööö siis mikä istuminen... piti antaa tosi vahvat avut. Vimppana oli luoksetulo jossa lopetusasentokin tuli vallan nappiin, tiiviisti, eteen ja suoraan.

Seuraavaksi oli Mani the Mahtavan vuoro. otettiin ensin ihan pikkasen tokoilua ja jo ihan vierelle tulo oli suuuper hankalaa. Piti miljoona asiaa tarjota, eikä oikeen mitään kerenny kuunnella. Tämä olkoonki siis viimenen kerta ku tokoillaan agi-kentän vieressä Manin kanssa. Ku päästiin itte kentälle alotettiin hypyllä. Ensin pari lämmittelyä matalalta korkeudelta ja sitte siirrettiin rimaa vaivihkaa korkeammalle. Voila! Ja yli meni! Rima tosin tipahti takajalkojen kosketuksesta alas, mutta musta möykky meni kuitenkin yli eikä ali. otettiin muutama toisto ja aina rima tippu. Mietin, kun Mani hyppää tosi kaukaa, että jos lyhentää vaihtimatkaa niin malttaisiko hypätä lähempää estettä ja näin pääsis paremmin yli. Kokeiltiin pikkasen lähempää ja hienosti liiteli lähes 50kg pientä koiraa ilmojen halki ja rima pysy paikoillaan. Sit väliin otettiin rauhottelu-kepit. Pienellä alkaa olla jo ehkä aavistus, mitä siltä halutaan noilla kepeillä, mutta vielä pitää ohjata ja avustaa tois paljo. tehtiin kepit useampaan kertaan ja kyllä siinä rupes molemmilla tuleen sellanen tietty rutiini, eli tän esteen osalta vaan toistoa, toistoa, toistoa. Vimpaks kokeiltiin sitä rengasta. Ekka "mini-rengas" ja sitte nostettiin korkeammalla. Matalan hyppäs nätisti kun ei mahtunu niin kertään, mutta taas kun rengasta nostettiin niin Mani lähti etsimään vaihtoehtoisia toteutustapoja. Aikamme hinkattiin niin, että mä seinoin sillä puolella rengasta josta neiti normaalisti puikkas, ja bloggasin sen sivun. Aina kun yritti kiertää makupalat pois näkyviltä ja uusiksi takas lähtöpaikalla. Kun saatiin muutama onnistunut renkaasta römiminen alle, alko kai mani aivosolussa raksutaan ja saatiinpa treenin loppuun pari hienoa onnistunutta renkaan läpi hyppyäkin. Katotaan muistuunko mieleen ensikerralla treeneissä ;)

Vimppana oli Ritan vuoro, mutta neiti kävi niiiiiiin ylikierroksilla, että keskittyminen oli ihan nollaa. Piilottelin sille muutaman makupalan heinikkkoon mistä sai käydä ne nuuhkimassa ja sitten otettiin paikallaolo ja luoksetulo. Luoksetulossakin varasti kolmesti ennen kun malttoin kuunnella käskyn. Pitäsköhän Ritanki päästä kylille useammin...