TOivottomien KOulussa

Taas oli maanantai ja karvakorvien koulupäivä. Meidän käytöskoulussa ei hiihtolomia tunneta ja yllättävää kyllä treeneissä oli tosi mukavasti porukkaa.

Ekaks asteli estraadille Mini-Mani, mahtava musta tykinkuula. Otettiin alkuun pikkasen kontaktia ja Manilla oli jotenkin nyt tatsi hukassa. Piti haistella maata ja huidella miten sattuu. Pikkasella virittelyllä muistu kyllä ihan kivasti mieleen mistä sitä verilättyä saikaan :D Otettiin luoksepäästävyyttä ihan alkuun ja tässä liikkeessä meillä on nyt suurin ongelma siinä, että Manilla ei oo vielä perusasennosta hajuakaan. Eli osaa kyllä istua jo hienosti, mutta pitää ohjata käsimerkillä oikeaan paikkaan. Jos ei toimi tarpeeksi rivakkaan ohjauksen kanssa niin neiti pistää maate (joo-o, tää me jo osataan...). Hamppaat anto kattoa ihan nätisti vieressä istuen, eikä edes hönkiny kouluttajaa päin. Kommenttina saatiin, että hyvin meni, mutta vähän oli kuolaset suupielet... no yritäppä itte olla kuolaamatta ku toinen heiluttelee verilättyä nenän edessä! Seuraavan ohjelmassa oli käännökset ja hyppy. Samalla kun yks kerrallaan teki käännöksiä kouluttaja ohjauksessa, sai omatoimisesti ottaa pikkasen hyppyä. Kokeiltiin kolme hyppyä niin, että asteessä oli 4 lautaa (eli korkeutta n 40cm). En muista, että oltas kamalasti otettu hyppyä aikasemmin, mutta Mani bonjas heti mistä on kysymys. Nätisti istu (siis odotti maltillisesti, se rönöttävä istuma-asento ei ollu nättiä nähnykkään) esteen takana sillä aikaa ku vein esteen toiselle puolelle makupala-alustan ja palkan alustalle. Maltto vielä odottaa käskynkin. Ilman mitään käsimerkkiä (oikein piti keskittyä ja pitää takinliepeestä kiinni) Mani irtos hyppyyn, hyppäs esteen ja söi palkan. Hienoa Mani! Tässä vaiheessa vielä kutsuin Manin aina takaisin uudestaa esteen yli, sitten kun osataan pysähtyä niin pysäytän siinä vaiheessa kun on palaamassa takaisin. Käännökset Manin kohdalta meni vähä niin ja näin. Oli taas käynnistysvaikeuksia. 90 asteen kulma oikealle menee paremin kun vasemmalle käännöksessä jos ei pidä kontaktia niin tahtoo jäädä jalkoihin. Seuraamista meidän pitää vielä treenata ja paljon.

Aippanen teki sitten paljolti samoja juttuja omissa treeneissään. Paikalla oli kokonaista 4 koiraa. Ensin otettiin paikallaoloa. Persiilleen meni. Aya ei olis millään halunnu jäädä sinne riviin. Mun piti se kaks kertaa käydä pistään takas ja sitten vielä seistä ihan parin metrin päässä, että pysy. Otettiin treenin lopuksi vielä yksin paikallaolo. Etäisyyttä oli hallin poikkimitan verran, eli hyvin se 10m, ja aikaa ehkä 30s. Nyt pysy. Mikähän sillä on tuossa paikallaolossa? No, treeniä, treeniä niin eiköhän se siitä jossakin vaiheessa loksahda tuollakin eläimellä. Otettiin seuraamisessa samanlaisia käännöksiä kun Maninkin kanssa. Aya tuntuu vähän jo liian innokkaastikin seuraava, eli tahtoo edistää. Otin sitten hitaassa käynnissä samat käännökset ja paikka pysy paljon paremmin kun joutu enemmän keskittyyn. Lopuksi sitten otetiin vielä jättäviä liikkeitä. Maahanmeno onnistuu ihan OK, kunhan vilkaisee koiraa samalla kun antaa käskyn, jos vaan kävelee eteenpäin niin neiti hiipii perään sen näköisenä, että ei se varmasti sanonu Mulle sitä käskyä, kyllä Mä voin varmaan tulla mukaan. Tuntuu, että hallilla Aya on hieman epävarmempi kuin kotona, että johtuiskohan tuo tohotus siitä. Innolla kuitenkin on aina treeneihin menossa ja reippaasti tekee, mutta vaatii enemmän apuja ja "tassusta pitämistä".

Illalla kun jengi oli heikentyneessä henkisessä tilassa ;) niin leikkasinpa sitte kynnet. Ayaki oli niin "pihalla", että unohti täysin, että olis pitäny harata vastaan ja nykiä tassua. Sainpahan molemmat palkattua hienosta onnistuneesta suorituksesta.