Toinen päivä tokoa

Tänään (siis sunnuntaina, siltä varalta, että jos päivä kerkee vaihtua ennen ku saan tän tekstin julkastua) oli taas toko-treenit. Yritän pikaseen kirjotella tähän mitä tänään tehtiin. Tällä kertaa ekaks otettiin kertausta pysähtymisestä. Ayalla alkaa olla jo melko hyvin hoksattuna, et se makupala lentää taakse ku tulee seiso-käsky. Muutaman kerran tein jo hämyjäki, mutta vaatii sen kolme, neljä oikeeta ensin ja sit perään hämyn, niin onnistuu, mut pitää saada tosi hyviä suorituksia alle ettei jätä pysähtymättä hämylle. Treenataan viikolla lisää heittelyitä ja otetaan aina joskus joku hämy väliin.

Sit harjoteltiin myös luoksepäästävyyttä silleen, että pareittain toisen koiran ohjaaja kävi ihan vaan kääntymässä edessä ja koiran piti pysyä paikallaan. Tää oli Ayalle suht helppo.

Seisomis-treeniä jatkettiin seisomisen keston harjottelulla. Tarkotus oli saada koira koomaan niin, että se vaan tuijottaisi edessä olevaa palkkaa, eikä lähtisi liikkumaan. Ohjaaja otti Ayan jolla näytti (ja täytyy sanoa, että mulla oli omat epäilyni tästä kokeilusta monessakin suhteessa). Oli tosi mahtava nähdä kuinka oma koira osaa kun on ohjaaja joka osaa. Ei se ihan toivoton tapaus kai sit kuitenkaan oo... Tota paikallaa seisomista pitää treenailla kanssa kotona. Tavotteena olis siis, että koira ei lähti missään kohtaa mun luo hakemaan palkkaa ja vaikka mä olisinkin koiran luona niin palkka tulis muualta. Ihan kokeilemisen arvonen juttu, varsinkin kun meillä on ollu ongelmana se perään hiipiminen. Katotaan josko jo ens viikonloppuna voitas yhdistää näitä seisomis-harjotuksia.

Otettiin myös pikkasen paikallaoloa. Voi olla, että Ayan kanssa olis paras vaan treenata sitkeästi takapalkalla. Kokeillaan nyt viikko jankata tällä tyyliä ja katotaan miten käy. Halli on niin pieni, että siellä ei kauheen kauas pääse, että ei saa testattua sitä mitä käy takapalkan kanssa ku matka pitenee, mutta kotona tää onnistuu varmaan ainaki ulkona ja sit pitää kattoa josko onnistus käydä hallilla Roissa joku päivä. Loppun otettiin vielä pikkasen juoksentelua, että jäi kiva fiilis. Meillä on paljo treenattavaa ens viikolle ja katotaan mitä ehditään saada kotona aikaseks...

Treenien jälkeen käytiin vielä Studio J.Ollilalla kuvaamassa Ayaa. Mukaan olin napannu joitain Ayan palkintoja ja nekin pääsivät kuvaan. Mielenkiinnolla odotan minkälaisia hienoja kuvia Teija saa tällä kertaa aikaan meidän neidistä. Otettiin Manistaki pari kuvaa... ulkona tosin. Kattotaan jos niistä onnistu ykskään niin voi olla, että niitä otoksia on nähtävissä sitte ehkä jopa NF-uutisissa. Nyt tarvii lähtä kuorsaamaan ku huomenna lähden ajeleen kotia kohti, eli Roihin taas viikoks.

Se on talavi ny!

Eilen lähdettiin Rovaniemeltä ajeleen kohti Oulua, ku oli nöffi-toko viikonloppu. Kotona oli pari astetta pakkasta eikä hiutaleen hiutaletta lunta. Päästiin johonki Iin seutuville niin sato jo niin hurjasti, että sai ajella ihan kieli keskellä suuta. Nyt on ihanasti maa valkeena ja ainaki 10 cm lunta. Huomenna pitää ottaa muutama kuva aamusta, että on todistusaineistoo, että ainaki kerran tälle vuotta on lunta ollu. Rovaniemellä ei kuuleman mukaan oo edelleenkään lunta...

Sitte siihen nöffi-tokoon. Mun nöhvinihän haisee edelleen mädäntyneelle sillille (vaikka mä sen eilen pesin) joten Manin kanssa tokoileen ei oo nyt asiaa. Kun kerran olen kurssille ilmoittautumut niin ajattelin sitte ottaa varamiehen käyttöön ja Ayasta tuli nyt mukumuka-nöffi.
Tämä pieni, iloinen eläin oli nyt sitte tänään ensimmäistä kertaa treeneissä ActiveDogin hallilla ja kuten arvata saattaa, kävi niiiiiin kierroksilla, että ei tahtonu nahkossaan pysyä. Ekana otettiin maahanmenoa. Ayan piti tehä ihan liikkeen omaisesti. Mä ehkä itte varmistelin liikaa ja hiljensin vauhtia ja vähä jopa annoin vartaloapuja, joten neiti istu sitte ensin ja meni maahan vasta sitte. Nou, ei tätä hommaa näin tehä. Pitää nyt kotona kokeilla ihan ilman apuja ku kaveri osaa sen, mutta miks ei nyt tehny??? Ei mitään tietoo.

Seuraava ohjelmassa oli vasemmalle kääntyminen. Edellisellä kerralla olivat treenanneet pyörähtämistä sivulla. Aya pyörähtää yhtä sulavasti ku kaks metrinen kakkos-nelonen... Vasemmalle käännös ei oo ikinä ollu meidän vahvimpia juttuja. Monesti neiti jää alle ku ei hoksaa, että nyt käännytään. Saatiin hyviä kikkoja miten asiaa voidaan treenata. Kokeillaan josko me jotain opittas.

Otettiin myös luoksetuloa. Opeteltiin ihan uudella tavalla ohijuoksua. Palkka lautaselle ohjaajan taakse ja koira saa juosta sitte suoraan lautaselle ohjaajan ohi. Tästä pitäs sitte jalostaa ajan kanssa hieno takapuolen käyttöä hyödyntävä luoksetulon loppuasento. Vauhtia Ayalla on ihan ok, mutta katotaan miten käy sen lopetuksen kanssa nyt ku aletaan ottaan suoraan viereen. Miks turhaan opettaa sitä eteen ku siinä vaan on yks mahdollisuus enemmän mokata.

Vimppana aloteltiin pysähtymistä. Ayalla ei pysähdys oo koskaan ollu ihan lukkojarrutus-tyylistä joten alettiin ihan alusta kokeileen makupalaa heittämällä. Kaks blondia (piilosellaista, tietty...) pistetään asialle niin, eihän siitä mitään tuu. Ohjaajan piti ihan tasuusta pitäen näyttää miten piti tehä. No, kyllä se Aya melko äkkiä hoksas, että makkara lentää ja sitä kannattaa odottaa. Ihan erilainen pysähdys jo näillä muutamilla toistoilla saatiin aikaseks. Paljo terävämpi ja nopeempi. Nyt vaan lisää treeniä ja treeniä ja treeniä... Huomenna on seuraava kerta, niin pitää illalla jo kokeilla muistuuko mieleen mitä on tänään opeteltu. Niin rankkaa oli tuo treenaus, että nyt pikku-A vetää sikeitä keskellä lattiaa. Ehkä tää vielä tästä...