Agility taivaan uusi tähti on syttynyt!

Tänään oli siis meidän ekkat agility-treenit ja saa taas kyllä olla ylpeä tuosta reippaasta, rohkeasta ja viimesenpäälle ahneesta tytteröisestä. Mittari näytti +25 astetta vielä seitsemän aikaan illalla kun ajeltiin treenipaikalle. Oltiinkin varauduttu tyylikkäällä pinkillä viilennyspyyhkeellä ja vaikka kentänlaidalla piti jonkun verran odotella, ei Manilla ollut oikeastaan ollenkaan liian lämmin. Vodaa oli tietty kanssa mukana ja sen hetken ku erehdyin laittamaan Manin ja vesikupin autoon yhtä aikaa ja käänsin selkäni, oli miss-Manipenni jo jalat kipossa ja potkiskeli kuppia ympäriinsä. Jotenki tuli sellanen pentuajan dejavu...

Treenit tehtiin kolmessa ryhmässä rastiperiaatteella. Meidän ryhmään kuului Manin lisäksi kultsu ja setteri. Eka este meidän ryhmällä oli ihan tavallinen hyppy. Piis ov keikki sanoo Mani. Ekaks piti treenata ihan vaan sitä, että koira jätetään esteen taakse ja käydään itte esteen toisella puolella, takas ja palkka. Helppoa! Sitte otettiin muutama hyppykin. Rima oli alimmalla tasolla ja Maninhan nyt ei pahemmin tarvinnut hypätä, mutta reippaasti lähti tulemaan kun kutsuin esteen toiselta puolelta luokse.

Seuraava este oli pujottelu. Tää varmaa on hankalampaa omistajalle kun koiralle :) Mulla tahto aina mennä kädet ja jalat sekasin ku piti miettiä, että missä vaiheessa astutaan lähelle estettä missä pois esteen luota, mitä kautta ja kummalta puolen keppiä kannattaa se nakki palanen koiralle tarjota... Yllättävän reippaasti Mani tämänkin esteen hiffas. Tarvii ihan sikana treeniä, että saadaan suoritusvarmuutta, mutta pikkunen idea muhii jo mustassa päässä.

Viimeinen este olikin sitten Mani feivöritti. Pussi! Ensiksi ei meinannu mennä jakeluun, että pitäs mennä siitä ihme tuubista kun mammahan näkyy ihan selvästi siellä toisella puolella. Sit kouluttaja käski jättää Manin maahan istuma-asennon sijasta odottamaan kun menen pussin toiseen päähän. Heureka! Nyt ku se mamma näky siellä tuubin toisessa päässä niin sinnehän se pieni nöhvikin suuntas. Innostu jo niin kovasti pussista, että pari kertaa varasti esteen jo ennen kun ehdin anta käskyä. Seuraavalla kerralla vaikeutetan hommaa sen verran, että pistetään pussi jo maahan, niin ettei valo näy toisesta päästä.

Nyt onkin sitten jo muutaman tunnin ajan kuulunu olohuoneen nurkasta tasanen kuorsaus. Oli se vaan niin rankkaa käydä akiliito-reeneissä kun on Mani "the mahtava musta tykinkuula".