Vai kuinkas tää nyt menikään...
Nyt on siis aloitettu vuosi 2009 ja samalla tavallahan tuo uhkaa lähteä etenemään kun viimeksikin, eli koiranäyttelyitä, treenejä ja jossakin välissä vähän jotain opiskelun tynkääki. Tuo meidän varsinaisten sivujen päivitys nyt vähä laahaa, kun meni kone vaihtoon ja mä en muista salasanoja, että pääsisin lataamaan päivityksiä nettiin. Ja piti vielä vaihtaa kotisivujen tekoon käyttämäni ohjelma toiseen, et niiden päivitysten tekeminenki vie vähä enemmän aikaa, mut kirjottelen vaikka välillä tänne blogiin kunhan muistan.
Kajaanissa tietty käytiin kun sehän aloittaa aina näyttelyvuoden, vaikka tähän mennessä ei siellä oo vielä kertaakaan kukaan omista koirista pärjänny, niin joka vuosi sinne kuitenki mennään. Nyt kun Aya on jo jääny osa-aikaselle eläkkeelle noista näyttelyjutuista, reissataan me Mini-Manin kanssa. Oli kuulkaas hassua kattoa berni-kehää ku ei tarvinnu huolehtia omaa koiraa kehään :) Kyllä kai tähän tottuu... Minis kävi kehässä pyörähtämässä Sarin kanssa ja olin kyllä ihan yllättyny, että neiti sai erin:n,. Tuomari rullaili kylkiä siihen malliin, että liikaa vararengasta on kertyny ja sitte ku vielä tuomarin mielestä hampaisto oli harva, niin olin jo pakkaamassa kamppeita, että sininen nauha sieltä varmaan tulee. No, saa kyllä olla erittäin tyytyväinen tulokseen avo eri2, pn4, vara-cacib. Ja Mani muisti suurin piirtein käyttäytyä. Mitä nyt vähä piti pistää ranttaliski ja hyppelehtiä kesken juoksun ku ei olis enää hotsittanu juosta rinkiä ympäri :-P No, tästä se lähtee. Muutamat kekkerit on jo suunniteltu ja lisää keikkakalenteria tuunataan kunhan tuomaritiedot julkaistaan.
Eilen (14.1.) käytiin tiimin kanssa pitkästä aikaa tokoileen hallilla. Nyt kun vedän ryhmää keskiviikkoiltaisin, on helppoa ottaa omat koirat mukaan ja treenata niitä siinä sitte oman ryhmän jälkeen (kumma ku hallilla ei oo kauheesti ruuhkaa varauksissa klo 22-23 ;) ). Ja olihan taas menoa ja meininkiä...
Ekaks toin Manin halliin. Neiti oli heti jyvällä mitä tässä nyt haetaan. Otettiin vähä seuraamista alkuun lämmittelyksi. Sit alettiin treenaamaan pysähtymistä samalla tyylillä kun Aya opetteli sillä nöffien toko-kurssilla. Pikkasen oli pikkumusta alkuun pihalla. Onneks melko rivakkaan hoksasi heittämisen idean, mutta sen makupalan löytämisessä on vielä toivomisen varaa. Menee vielä ihan kauheeks nuuhkimisek, ku ei osaa kattoo mihin se nakkipala lens. Kokeiltiin myös vähä muistutella agiliitoo pikkusen päähän. Manillahan on ollu hyppy-ongelma. Este kun väistää edestä jos vaan juoksee päin, niin nöhvi ei aina muista/viitti/hoksaa/kerkee hypätä. Nyt alotettiin ihan matalalla esteellä ja pykälä pykälältä nostettiin lähemmäs maxi-korkeutta. Ja voin sanoo, että hyvin hyppäs! Mun pitää vaan muistaa, että en karjase hyppy-käskyä liian aikasin, sillä nöhvi hyppää sillon ku käsky käy. Muutaman kerran annoin käskyn liian aikasin ja kaveri yrittää sellasta hurjaa kamikaze-loikkaa, joka lähes aina päätty niin, että takajalat veti riman alas ku ei pituus riittäny. Ku tän hoksasin, saatiin monta onnistunutta suoritusta. Otettiin myös vähä puomi-hyppy yhdistelmää ja ihan kivasti meni. Kyllä se lomalainenkin muistaa mistä oli kyse.
Seuraavaks otin sitte Ayan halliin ja voi elämä sitä räjähtävää intoa mitä toi pieni eläin oli kehittäny ittelleen siellä autossa odotellessa. Kontakti oli ihan ilmiömäistä, mutta käskyjen kuuntelu ei ollukkaan ihan niin tarkkaa. Kaveri teki kaiken ihan sata lasissa, mutta ei ihan koko aikaa kuunnellu mitä käskettiin :) Pitäs löytää sellanen kauhun tasapaino, että olis vauhtia, mutta muistas myös kuunnella. Otettiin tosiaan seuraamista pitempiä pätkiä, meni ihan ok. Sitte aattelin, että kokeillaas liikkeestä istumista. Aya oli niin ku ei ikinä olis kuullukkaan mitään mistään istumisesta. Aina vaan löi maate. Kokeilin istumisen vahvistamista naksullaki, mutta hallissa kaiku niin hassusti, että Aya aina rupes pälyileen, et mistä se naksaus tuli. No, kotitreeninä jatketaan sitä istumisen, maahanmenon ja seisomisen erottamisen harjottelua. A kokeili kanssa vähä agia ja voi elämä mitä meininkiä. Esteethän oli ihan yyber kivoja ja Aya olis tehny kaikki esteet nyt heti ja ihan sata lasissa. Etenki se hallin perällä oleva A-este veti berniä puoleensa ku magneetti (sinne ei siis tällä kertaa menty sitte ollenkaan). Otettiin ensin putkee muutama kerta ja ku kaveri rupes meneen sinne kivasti, lisäsin ennen putkea hypyn. Vielä ku toi koira kuuntelis mitä mä siltä haluan niin olis ihan bueno. Ensimmäisellä yrittämällä hyppäs hypyn (riman korkeus ehkä katu-uskottava 20cm) ja sen jälkeen hyppäs putken yli, kahdesti. Uudella yrityksellä jarrutin menoa ennen putkee ja ohjasin A:n ihan putken suulle, voila! siellä lepää! Eli A:n ongelman ydin on siinä, että ei kuunnella mitä käsketään vaan juostaan menemään niin paljo ku kintuista lähtee (ja siinä välillä hypitään sellasia varsa-loikkia joka suuntaan). Otin vielä muutaman kerran noita kahta estettä ja käänsin sitte putken 90 asteen kulmaan ja putkesta vielä puomille. Hyppy-putki-puomi kombo menee ok jos muistaa jarruttaa AINA esteeltä tultaessa ja tiukalla kontaktilla ohjaa koiran seuraavalle esteelle. Kaukaa ohjaaminen ei A:lla tuu kyseeseen ollenkaan. Vauhtia on koiran taitoihin nähden ihan liikaa. Puomi-putki-hyppy oliki sitte yllättävn paljo hankalempi. Sitä viimestä hyppyä ei kertakaikkiaan voinu tehä, ei sitte millään. No, A:lle nää muutamat agi-pätkät on enemmän mielen virkistystä ku totista agia, ku ei tuolla koskaan mihinkään kisaamaan olla menossa. Ennen kotiin lähtöä otin vielä vähän seisomista. Ruskee makupala ja vihreä tekonurmi, ei hyvä yhdistelmä. Ei tahtonu löytyä makupalat. Puolen tunnin jälkeen Ayallaki alko olla enin tohotus pois ja muisti pikkasen kuunnellakki. Otettiin loppuun vielä pikkanen seuruu -osuus ja siitä iso palkka ja kotiin.
Kyllä oli muuten väsynyttä porukkaa ku kotiin päästiin :) Kuorsaus kuulu jokaisen tessun suunnalta. Ritaki retkotti kylellään, vaikka ei treeneissä ollukkaan, mutta kävi päivällä Pimu-lansun ja meidän Minin kanssa hömppäämässä, niin veteraanille riittää jo tollaset lumi-hömpät ja sen päälle voi levyttääki sitte lopun päivää. Varsinki ku pakkasta oli yli -20 ja tänään taitaa olla vielä tiukempi keli, et me jatketaan kuorsausta lämpimissä sisätiloissa.
Seuraavaan kertaan!
-Team Pepperita´s
