Heleppua ku heinän teko!

Siis toi agiliitohan on Manista ihan piis ov keikki. Tänään oli taas treenit ja samalla lailla jaettiin ryhmiin ja kolme rastia joilla treenattiin eri esteitä. maidän ryhmässä olivat jo vanhat tutut Saaga-setteri ja Tiuku(?)-bortsu.

Ekkana rastina meillä oli puomi. Lähdettiin menemään silleen, että mä vedätin Mania maksapalasella ja kouluttaja oli toisella puolella passissa siltä varalta jos uhkaa tippua. Ekka kerta meni ok, hitaasti mutta varmasti. Ihan lopussa hyppäs sivuun. Seuraavalla yrittämällä meni vähän paremmin, mutta nyt alaspäin vievällä liuskalla tuli vähän epäröintiä. Ei mitään suurta, eikä ylitsepääsemätöntä, mutta vähän piti miettiä. Sit katteltiin ku toiset teki ja joka kertaku toinen koirakko oli alaspäin viettävällä liuskalla, olis Mani halunnu mennä mukaan. Kolmas kerta otettiin sitte peinen harkistapaussin jälkeen ja ihan ok meni. Vähä enemmä epäröi ku edellisillä kerroilla, mutta tuli kyllä ihan hyvin koko matkan, eikä yritttäny hypätä välillä pois.

Toisena rastina meillä oli muuri. Eka alotettiin ihan minien muurilta, mutta ku kaikilla meni niin hienosti, niin sitten aste asteelta siirryttiin kohti isojen muurikorkeutta. Mani hyppäsi tosi hyvin. Ilmavat ja korkeat hypyt ku niitä vaadittiin. Kun jätin koiran istumaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luo, kolautti aina etusillaan muurin päällä olevat palikat alas. Jos lähetin menemään eteen, tai juoksin itse vieressä niin hyppäsi tosi ilmavasti yli. Toi lähetystapa kai vaikuttaa niin paljo siihen, miten koira näkee esteen ja mistä kohtaa ponnistaa, että se voi ratkaista sen meneeko este puhtaasti vai ei. Otettiin myös muutama hyppy renkaasta, maxi-renkaasta tietty. Hienosti tuli läpi, eikä edes yrittänyt kiertää. Bravo Mani!

Vimppana rastina meillä oli putki ja pussi. Nää on Manin suokkareita ja sen hoksaa. Putkessa otettiiin kulmaa putsen päähän. Ensiin vaan ihan loivaa kulmaa ja kun kaikilla meni se niin hyvin, otettiin lopuksi jo ihan 90 asteen kulma. Ei tuottanut mitään ongelmia. Mani sujahti putkeen iloisesti, oli putki sitte suora tai kulma. Sitä mietin vaan, että pitää pyytää seuraavalla kerralla tukeen se putki, ettei lähde koiran mukana rullaamaan ku kurvissa tuo kuitenki potkasee ihan kunnolla siellä putken sisällä. Mutkin viimesillä kerroilla putki liikku ku Mani kurvasi. Ei varmaan tuntunu kauheen mukavalta sen putkin sisällä olijalle. Pussi oli sitte ihan yhtä helppo. Otettiin vaan toistoja niin, että kouluttaja joka kerta laski pussia alemmas ja alemmas. Ihan ei vielä otettu niin, että koiran olis pitäny ihan itte pukata koko pussi ylös, mutta pussin keskikohta oli kuitenkin jo ihan maassa.

Treenit kesti tasan sen tunnin ja kentällä oli ihan kamalasti mäkäräisiä. Nyt Mani levyttää keskellä eteisen lattiiaa ja näyttää massussa olevan useampiki mäkärän purema.

Hämäräliitoa

Keskiviikko-iltana sain päähäni lähtä käyttään koiria agi-kentällä illalla kun Manilla varsinkin näytti eolevan ylimääräistä energiaa. Mentiin siinä puoli yhdentoista maissa niin siellä ei kumma kyllä ollut hirveesti tungosta. Kentällä oli yks koirakko, mut sillä aikaa ku otettiin Ayan kanssa tokoa viereisellä kentällä, nekin lähti kotiinsa.

Ekkana oli tosiaan Ayan vuoro ja otettiin melko pitkä seuraamispätkää alkuun ja aaah mikä kontakti. Mä en tiiä mitä teen erillä lailla, mutta nyt Aya sitte piti sen kontaktin ja pysyi mukana käännöksissä. Kaiken kaikkiaan hienoa seuraamista. Tehtiin seuraamiskaavion verran ja sitte agi-kentälle. Ayahan ei oo koskaan ikinä ollu agissa, joten me vaan vähä kokeiltiin niitä esteitä. Neidin ehdoton suokkari olis puomi ja sille se nytkin ekkana suunnisti ennen ku kerkesin kissaa sanoo. Otettiin sitte puomia ihan silleen rauhallisesti, eli että pitää muistaa mennä ihan loppuun asti, eikä puolesta välistä loppuramppia pompata pois ja juosta taas alkuun :D Muutaman hiontakerran jälkeen alko uppoomaan kaaleen, mutta mun pitää juosta ihan vierellä, sillä jos pääsee vähänkään eteen niin neiti kyllä oikasee lopun. Sit koeiltiin vähä pujottelua. Ihan makkaralla ja jalalla ohjaten Aya pujotteli ihan kivasti kepit. Ei sille varmaan mitään mielikuvaa jääny siitä, että mitä tässä oikeestaan tehdään, kunhan kulki nenä kiinni nakissa. Lopuks otettiin sitte vielä hyppyä ja rengasta. Hyppy oli ihan iisi biisi, mutta renkaan kanssa olis ollu kiva kikkailla ja sukellella sivuilta. Lopuksi saatiin pari onnistunutta renkaasta kömpimistä ja lopetettiin siihen. Autoa kohti kävellessä otettiin vielä liikkeestä maahanmeno, jossa maahanmeno tooooosi hidas, liikkeestä seisominen, jossa pysähty parin askeleen jälkeen ja malttoin odottaa jopa, että mä palaan vierelle sekä liikkeestä istuminen.... ööö siis mikä istuminen... piti antaa tosi vahvat avut. Vimppana oli luoksetulo jossa lopetusasentokin tuli vallan nappiin, tiiviisti, eteen ja suoraan.

Seuraavaksi oli Mani the Mahtavan vuoro. otettiin ensin ihan pikkasen tokoilua ja jo ihan vierelle tulo oli suuuper hankalaa. Piti miljoona asiaa tarjota, eikä oikeen mitään kerenny kuunnella. Tämä olkoonki siis viimenen kerta ku tokoillaan agi-kentän vieressä Manin kanssa. Ku päästiin itte kentälle alotettiin hypyllä. Ensin pari lämmittelyä matalalta korkeudelta ja sitte siirrettiin rimaa vaivihkaa korkeammalle. Voila! Ja yli meni! Rima tosin tipahti takajalkojen kosketuksesta alas, mutta musta möykky meni kuitenkin yli eikä ali. otettiin muutama toisto ja aina rima tippu. Mietin, kun Mani hyppää tosi kaukaa, että jos lyhentää vaihtimatkaa niin malttaisiko hypätä lähempää estettä ja näin pääsis paremmin yli. Kokeiltiin pikkasen lähempää ja hienosti liiteli lähes 50kg pientä koiraa ilmojen halki ja rima pysy paikoillaan. Sit väliin otettiin rauhottelu-kepit. Pienellä alkaa olla jo ehkä aavistus, mitä siltä halutaan noilla kepeillä, mutta vielä pitää ohjata ja avustaa tois paljo. tehtiin kepit useampaan kertaan ja kyllä siinä rupes molemmilla tuleen sellanen tietty rutiini, eli tän esteen osalta vaan toistoa, toistoa, toistoa. Vimpaks kokeiltiin sitä rengasta. Ekka "mini-rengas" ja sitte nostettiin korkeammalla. Matalan hyppäs nätisti kun ei mahtunu niin kertään, mutta taas kun rengasta nostettiin niin Mani lähti etsimään vaihtoehtoisia toteutustapoja. Aikamme hinkattiin niin, että mä seinoin sillä puolella rengasta josta neiti normaalisti puikkas, ja bloggasin sen sivun. Aina kun yritti kiertää makupalat pois näkyviltä ja uusiksi takas lähtöpaikalla. Kun saatiin muutama onnistunut renkaasta römiminen alle, alko kai mani aivosolussa raksutaan ja saatiinpa treenin loppuun pari hienoa onnistunutta renkaan läpi hyppyäkin. Katotaan muistuunko mieleen ensikerralla treeneissä ;)

Vimppana oli Ritan vuoro, mutta neiti kävi niiiiiiin ylikierroksilla, että keskittyminen oli ihan nollaa. Piilottelin sille muutaman makupalan heinikkkoon mistä sai käydä ne nuuhkimassa ja sitten otettiin paikallaolo ja luoksetulo. Luoksetulossakin varasti kolmesti ennen kun malttoin kuunnella käskyn. Pitäsköhän Ritanki päästä kylille useammin...

Miksi hypätä kun ihan hyvin voi sukeltaa?

Tämä (siis maanantaina 11.6.) näytti olevan Manin teemana tänään agissa.

Taas porukka jaettiin ryhmiin ja meidän maxi-tyypeissä oli Mani, kultsu-Otto, setteri-Saga ja bortsu, jonka nimi jäi vähän epäselväksi. Ekkana pisteenä meillä oli viime kertaisen kertausta, eli hyppyä ja pujottelua. Pujottelu alkoi hiljotellen jo sujua, vaikka ekka yrittämä mä olin ihan pihalla. Opeteltiin tänään uusi tyyli ohjata koiraa, jossa ohjataan enemmän vartalolla kun kädellä. Toistoja tää vaatii ihan sikana, mutta ei me ihan mahdottomia olla... siinä kymmenenen toiston jälkeen vois jo ehkä sanoa, että Mani osaa ja ohjaaja kehityskelpoinen :D Sitten toinen kerrattava oli hyppy. Viimeksi otettiin hypyä vaan ihan matalalta. Tänään nostettiin rimaa ensin sen n. 10cm ja hyppy skulas hienosti. Mani tosin hyppää melko kaukaa ja pitkän hypyn verrattuna, että voisi ponnistaa lähempää ja hypätä enemmän korkeutta kun pituutta. Kun tää ekka onnistu niin pistettiin sitte n.5cm lisää korkeutta ja rima alkaa olla nyt Mani alaleuan kohdalla. Tästä alko meillä ropleemat. Manin mielestä kun on nopeampi ja kaikin puolin oikeampi tyyli sukeltaa sukkana riman ali. Yli ei sitte voinu tulla oikeen millään. Kunnes löyty ihanainen nami-kippo joka sijoitettiin varmaan 3m esteestä niin, että Mani sen näkee toisella puolella. Lähtöpaikka Manilla on kanssa sen n 3m esteestä, kiihdytys hurja, mutta jeeees! yli menee! Eli tarvitaan hurjasti treeniä korkeammalle hypylle ja nimenomaan esteellä josta näkee läpi. Siis toko-hyppyähän on otettu korkeammallakin esteellä, mutta kun siitä ei nää läpi niin ei käy nöhvin mielessäkään sukellella.

Ekka uusi este tällä kertaa oli rengas. Manilla oli renkaassakin sama ongelma alkuun kun tuon hypyn kanssa. Alemmalla tasolla olevasta renkaasta saatto hypätä sujuvasti ja hienosti, mutta kun nostettiin niin, että renkaan alalaita oli taas jossain alaleuan tietämillä alkoi "mää sukellan, mää sukellan, mää sukellan"-juttu taas. Ei muuta ku apuohjaaja kiinni remmiin ja aina vaan jarrua ku meinas sukeltaa niin kyllähän se pikkuhiljaa siitä lähti sujuun.

Toinen uus este oli putki. Ihana putki! Tästä Mani tykkäs samalla lailla kun siitä pussistakin. Heti oli selvää mitä piti tehdä. Putkea pidennettiin melkoin täyteen mittaansa (suorana tietenkin vielä) ja joka kerta musta tykinkuula suhahti putkeen kun olisi sitä aina tehnyt :)
Just kun oltiin saatu treenit loppun alko kiva sadekuuro. Vaikka koko päivä on satanut, oli treenien ajan suht kuivaa. Viime viikolla 25 asteen hellen, nyt vettä, mitä tapahtuukaan ensiviikolla kun mahtava Mani vapautetaan agiliitoon :)

Agility taivaan uusi tähti on syttynyt!

Tänään oli siis meidän ekkat agility-treenit ja saa taas kyllä olla ylpeä tuosta reippaasta, rohkeasta ja viimesenpäälle ahneesta tytteröisestä. Mittari näytti +25 astetta vielä seitsemän aikaan illalla kun ajeltiin treenipaikalle. Oltiinkin varauduttu tyylikkäällä pinkillä viilennyspyyhkeellä ja vaikka kentänlaidalla piti jonkun verran odotella, ei Manilla ollut oikeastaan ollenkaan liian lämmin. Vodaa oli tietty kanssa mukana ja sen hetken ku erehdyin laittamaan Manin ja vesikupin autoon yhtä aikaa ja käänsin selkäni, oli miss-Manipenni jo jalat kipossa ja potkiskeli kuppia ympäriinsä. Jotenki tuli sellanen pentuajan dejavu...

Treenit tehtiin kolmessa ryhmässä rastiperiaatteella. Meidän ryhmään kuului Manin lisäksi kultsu ja setteri. Eka este meidän ryhmällä oli ihan tavallinen hyppy. Piis ov keikki sanoo Mani. Ekaks piti treenata ihan vaan sitä, että koira jätetään esteen taakse ja käydään itte esteen toisella puolella, takas ja palkka. Helppoa! Sitte otettiin muutama hyppykin. Rima oli alimmalla tasolla ja Maninhan nyt ei pahemmin tarvinnut hypätä, mutta reippaasti lähti tulemaan kun kutsuin esteen toiselta puolelta luokse.

Seuraava este oli pujottelu. Tää varmaa on hankalampaa omistajalle kun koiralle :) Mulla tahto aina mennä kädet ja jalat sekasin ku piti miettiä, että missä vaiheessa astutaan lähelle estettä missä pois esteen luota, mitä kautta ja kummalta puolen keppiä kannattaa se nakki palanen koiralle tarjota... Yllättävän reippaasti Mani tämänkin esteen hiffas. Tarvii ihan sikana treeniä, että saadaan suoritusvarmuutta, mutta pikkunen idea muhii jo mustassa päässä.

Viimeinen este olikin sitten Mani feivöritti. Pussi! Ensiksi ei meinannu mennä jakeluun, että pitäs mennä siitä ihme tuubista kun mammahan näkyy ihan selvästi siellä toisella puolella. Sit kouluttaja käski jättää Manin maahan istuma-asennon sijasta odottamaan kun menen pussin toiseen päähän. Heureka! Nyt ku se mamma näky siellä tuubin toisessa päässä niin sinnehän se pieni nöhvikin suuntas. Innostu jo niin kovasti pussista, että pari kertaa varasti esteen jo ennen kun ehdin anta käskyä. Seuraavalla kerralla vaikeutetan hommaa sen verran, että pistetään pussi jo maahan, niin ettei valo näy toisesta päästä.

Nyt onkin sitten jo muutaman tunnin ajan kuulunu olohuoneen nurkasta tasanen kuorsaus. Oli se vaan niin rankkaa käydä akiliito-reeneissä kun on Mani "the mahtava musta tykinkuula".