5+3= Goldbear´s E:t

No niin, nyt ne on täällä! Vaan on niitä kyllä odotettukin.
Sunnutaina aamupäivästä Kirsi soitti, että Mani on alottanu nyt vissiin synnyttään. Lähdin hirveellä kiireellä Rovaniemen KV:n berni-kehien jälkeen kohti Nurmoo ja jo matkan aikana kävi ilmi, että väärä hälytys. Mani päättiki sitte vielä pitää pupet sisällään. Melkeen viikon mä hengailin Nurmossa ja oottelin ja oottelin ja oottelin... Kerkesin käydä turisti-reissun Tuurissa, Keskisen Vesan putiikissaki. Lopulta torstaiaamuna klo 03.00 soi puhelin ja Kirsi soitti alakerrasta, että nyt ehkä kannattas alkaa heräileen, Mani on alkanu ponnistaan. Siihen mulla sitte loppu kännykän akkuki :) Mä tietty suihkasin vauhdilla alakertaan ja ei muuta ku ootteleen millon ensimmäinen kaveri saapuu.

26.6. aamulla pikkasen jälkeen klo 5.00 ensimmäinen Manin pentu näki päivänvalon. Ensimmäisenä syntyneestä isosta tytöstä piti ihan sananmukaisesti ottaa koppi sen tullessa maailmaan, kun Mani oli päättäny, että hän haluaa synnyttää seisaaltaan. Aamun mittaan porukan kokonaismuonavahvuudeksi kehkeytyi 5 tyttöä ja 3 poikaa. Pennuista pienin painoi n.500g ja suurin jässikkä kellotti puntariin lukeman 725g. Ihan mukavan kokoista jengiä siis. Kuvia ei poppoosta pahemmin ole, kun en muistanu siinä kiireessä sitte ottaa edes kameraa mukaan. Muutaman kuvan otin kännykällä ja lisäilen niitä sitte ku saan ne ulos tuosta luurista (jossa muuten ei riitä akku sitte ei yhtään mihinkään).

PS: Jälkihuomautuksena lisättäköön, että niitä kuvia ei oo ihan heti tulossa. Tuupattiin Kristan kanssa mun kameran muistikortti Kristan tulostimen kortinlukija-paikkaan... ideana ihan OK, mutta toteutus tökkii sen verran, että se kortti jäi nyt sitte jumiin sinne. Ei vissiin ollu oikee kolo, eikä sitä saa sieltä pois ku se hulahti kokonaan sinne sisään. Sen siitä saa ku on blondi ja tosi-blondi asialla ;) Vaikka siis mitäänhän ei kyllä tunnusteta... valmistajan vika! Nih, kerta!

Yks pikku juttu...

Ai niin, yks pikku juttu vissiin unohtu Kirsille eilen kertoo... MANI KUORSAA! Ja neiti kuorsaa siis tosi äänekkäästi. Nyt varsinki tiineenä sen desibelit nousee joskus yöllä ihan hurjiin lukemiin. Eikä kyllä aina tarvi olla edes yö, osaa se päivätorkuillaankin ;)

Tänään tuli aamulla Kirsiltä viesti: "Yö meni hyvin, paitsi neiti kuorsasi pää mun sängyn alla, että räminä kävi." Hih, meillä oli taas puolestaan kyllä tosi rauhallinen ja hiljanen yö :D

Rovaniemen näyttelyä odotellessa HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE KARVASILLE JA KARVATTOMILLE YSTÄVILLE!

Etelän lomalla

Juhannukseltahan tunnetusti on suomalaisilla ollu tapana polkasta kesäloma-kausi käyntiin. No, niin teki myös pieni nöhveröinen. Mini-Mani lähti siis tänään kohti Nurmoa. Manin lomakuljetus starttas Tupoksen ABC:ltä, eli ajelin siihen Kirsiä vastaan ku tuli neidin hakemaan. Mani tais muistaan kenestä oli kyse ku Kirsin nähdessään rupes heti kiljumaan ja kiekaamaan (siis niinku hirveesti oli juttuja kerrottavana tietty ;) ) ja hyppi, pompi ja kiehnäs jalossa. Eikä kaveri taaksensa kattonu ku Viton ovi aukes ja neiti änkes auton koiraosastolle. Mani on onneks niin lunkki matkustaja, että siellä missä ruokakuppi on, siellä on ihan hyvä olla.

Koitin parhaani mukaan muistaa sanoa Kirsille kaiken huomion arvosen neidin tavoista. Toivottavasti Minis yrittäs olla edes vähä vieraskoree, niin ettei kaikkia vinkeitä ihan heti esittäs. No, toisaalta, ei taida olla ensimmäinen nöffi siinäkään taloudessa ;) et enköhän mä hermoile ihan liikaa. Illalla tuli viestiä, että Mani "hotellihuone" on koottu ja neitin on asettunu taloksi. Eiköhän Minis ihan hyvin viihdy siellä Nurmon huudeilla Emmerdalea telkkarista kattellen ja pihalla käppäillen. Toivottavasti viikon sisällä meillä olis jo jotain uutisia kerrottavana etelän loman tiimoilta...

Pidä hauskaa Mani! Kohta taas nähdään!

Siis niinku mitkä jalat???

Ennen astutusta (n.2v)














astutuksesta 48 vuorokautta.





Ja kysymys kuuluu... KUKA VEI MUN KOIRALTA JALAT???
Minis alkaa siis olla hieman pyöreähkössä kunnossa ;) Mitattiin eilen vatsanympärykseksi 100cm ja vielä melkeen kaks viikkoo on synnytykseen. Voi sanoo, että alkaa jo näkyä, että toi koira saattas olla tiine. Enää ei jaksa edes kakka-hepuleita (tiiättehän, se hulluuskohtaus joka tulee aina ku on ensin saanu silmät ristissä autuaasti väännettyä kakkoset ja sitte pitää lähtä revittään rinkiä ku viimestä päivää), vaan kakkosen päälle vaan pikkasen ruopastaan ja lähtään löntystään eteenpäin.

Vaikka maha alkaa olla jo tiellä moneen asiaan, niin otappa ruokakippo käsiis niin jo tulee koiraan eloa. Nälkä neidillä on siis aina ja vaikka saa kolme kertaa päivässä ruuan niin aina on vieressä norkkumassa josko jotaki herkun tynkää sattus tippumaan. Onneks ei oo neiti kuitenkaan päässy lihomaan, vaan kai se kaikki energia on käytetty mahan kasvatukseen.

Vaan eipä tässä taas tällä erää kummempaa. Viikon päästä Mani lähtee etelän lomalle kun me muut suunnistetaan Roin kv-näyttelyyn, joka pidetään siis ihan meidän huudeilla. Kävellen mettän kautta ei matkaa taitas tulla kovinkaan montaa kilometriä.