Epäviralliset tokokisat

Heh, tänään ne sitte oli ne meidän Minin ekat epäviralliset tokokisat. Ja voin kertoo, että olis ehkä kannattanu sitte kuitenki jäädä vaan kotiin köllöttelemään. Toisaalta, mä olin luvannu mennä kisoihin liikkuroimaan, niin samahan tuo oli käydä.

Käytiin hallilla jo ennemmin päivällä ku oli viimeset BH-treenit. Niissä treeneissä alko jo olla ohjaajien suhde kurssilaisiin kunnossa. Paikalla oli siis kolme kouluttajaa sekä mä ja Mani :D

Otettiin pikkasen ihmisryhmää, jonka Mani klaaras yllättävän hyvin. Ei lähteny vieraiden ihmisten luo sillä normaalilla hali-hali-pusi-pusi- mentaliteetillä, vaan jakso ihan seuratakki. Otettiin pysähtymisiä niin ku ihmisryhmässä kuuluu, eli niin, että koira tulee ohjaajan ja henkilön väliin ja niin, että ohjaaja tulee koiran ja ihmisen väliin. Molemmat meni ihan OK, paitsi kun Mani joutuu väliin niin se haluaa vähän kääntää eteenpäin istumaan. Kai niin olis pienen mielestä kivempi. Otettiin myös käskyttäen seuraamista ja liikeestä maahanmenoa. Jo tässä vaiheessa mä arvasin, että iltapäivällä ei varmaan suurta menestystä oo odotettavissa. Neiti oli niin ulkona taas kaikesta ku olla ja voi (JUOKSUT! ALKAS JO! PLIIDE!) ja huuhaili ja haisteli ihan omiaan. Ei ollu kyllä näkyvissä ollenkaan sitä Manin normaalia kontaktia ja tekemisen touhua. Luoksetulon sentään teki sinne päin.

Parin tunni päästä päästiin sitte itte asiaan. Tässäpä nää pisteet:

-Luoksepäästävyys: 10

Ei edes noussu tuomaria vastaan, vaikka se tuomari oliki kyllä ihan keskiverto ihku Manin mielestä. Nätisti anto kattoo hampaat ja muutenki rapsutella. Tähän asti kaikki ok.

-Paikalla makaaminen 1min.: 0

Että tälleen sitte tällä kertaa. Mani nous seisoon. Oli noussu varmaan melkeen heti mun perään ku seiso jo sillon ku mä käännyin. Ei lähteny onneksi kuitenkaan tulemaan luo, vaan teki hienon paikalla seisomisen 1min. Harmi vaan ku siitä ei saanu pisteitä ;)

-Lyhyt seuraaminen kytkettynä: 8,5

Tää nyt oli ihan suht ok, vaikka Maniksi kyllä ihan kehno suoritus. Haisteli maata ja käveli missä sattuu. Täyskäännöksessä jopa meinas unohtua kokonaan. Oli siinä vissiin joitaki hyviäki pätkiä, mutta ei sitä normi Mania.

-Liikkeestä maahanmeno: 0

Just joo, että tällästä tänään. Tarvi ainaki kolme käskyä joista viimenen oli koiran edessä seisten tyyliin "haloo, kuuleeko maa! Nyt pitäs mennä tyyppi MAAHAN". Tää oli meidän toinen niistä varmoista liikkeistä (sen paikallaolon lisäksi).

-Luoksetulo: 9

Ihan ok, mutta loppuasento kierossa ku kanadalainen käkikello. Korjas kyllä sitte ku annoin uuden käskyn, mutta on taas ennen tehny paremmin.

-Kokonaisvaikutus:9

Nyt ei Mani ollu ihan oma skarppi ittensä. Olisko ne juoksut sitte kuitenkin tulossa. Viimekski ennen juoksuja lakkas aivotoiminta melkeen kokonaan.

Kokonaispisteet 54/120 ja sijoitus 4.

Nyt ku kotiin päästiin niin on neiti tasaseen kuorsannu keittiön nurkassa. Niin väsyny se oli, että ei ollu edes puol ysiltä hiihtämässä kupin ja mun väliä ja kertomassa kuinka pientä nöffiä näännytetään nälkään jos sitä sapuskaa ei ala tulla pauttiarallaa just nyt. Sitte vasta kuorsaus lakkas ja nöffi könköili ylös, ku kupit rupes koliseen. Eli kyllä se tuo kisaaminen veti Manin akun melko tyhjäksi :)

peehoota perjantain ratoksi

Meillä oli treenit poikkeuksellisesti perjantaina kun halli on varattu agi-leirille normaaliin treeniaikaan. Olikin oikeen tehotreeniä kun oli neljä koirakkoo ja kaks ohjaajaa.

Alkuun otettin seuraamispätkiä. Mani pitää hyvin kontaktia. Välillä tuppaa unohtumaan, mitä pitikään tehdä kun liike loppuu, mutta suurimman osan ajasta siinäkään ei ole ongelmia. Käännöksiä me ei olla juuri harjoteltu, mutta melko hyvin nekin alkaa jo sujuun. Hankalin meille on käännös vasempaan. Jos annan apuja kääntämällä päätäni ensin, Mani istuu. Neiti kai tulkkaa mua, että nyt tulee liikkestä istuminen ku se tolleen kattelee. Sitte ku kouluttajalle rupesin meidän ongelmaa esittää, Mani tietty tekee niin hienon vasemmalle kääntymisen, että teki mieli hyppiä kattoon. Eli osaa se senki kunha vaan hiotaan ja hiotaan.

Liikkestä jättävät on suht hanskassa. Meidän pitää vaan hioa liikkeitä varmaksi ja vahvistaa Manille eroa istumisen ja maahan menon välillä. Toisinaan käskyt menee vielä sekaisin, mutta oonkin nykyään pyrkiny tekeen kumpaaki samalla treenikerralle, että joutuu oikeesti kuunteleen mitä käsketään, eikä mene vaan vanhasta tottumuksesta. Otin omatoimisesti pari pientä luoksetuloa. Mä nyt sitte päätin, että luoksetulo-kutsu on "viereen!" ja sillä koira tulee tosiaan suoraan viereen. Harjotellaan myös erikseen "tänne!" jollon pitäs tulla eteen, mutta katsotaan saadaanko tästä koskaan niin varmaa, etteikö Mani menis sillonki suoraan viereen.

Lopuksi otettiin pari kertaa hyppyä. Nyt kun on umpieste niin Manikaan ei pääse suihkaseen alta, vaan pitää hypätä. Manilla vaan tuo hyppy tekniikka on melko huono. Menee kyllä yli, mutta ei oo mitenkään kevyesti liitelevän näköinen. Sen verran huomasin, että hyppytekniikkaan auttaa sekin, että antaa koiralle tarpeeksi kiihdytysmatkaa, eli pitää lähettää tooosi kaukaa. Pitää antaa isolle diisselille aikaa ja matkaa kiihtyä :) Hyppyä pitää siis rueta kertaileen ihan tokoakin ajatellen. Varsinkin kun pitää lähettään niin kaukaa niin on se vaara, että lähtee kiertään ku kerkee juostessa funtsia vaikka mitä juttuja.

Ihan viimesenä liikkeenä oli eteen meno. Otettiin vaan ihan alkeita, eli kupille juoksua. Tai siis olis pitäny juosta kupille. Mani juoksi kouluttajan taskulle. Eli toinen meidän kouluttajista kävi laittamassa Manille makupalan kipoon ja tarkoituksen olisi ollut, että Mani juoksee kupille ja syö sieltä makupalan. Juu, niin olis ollu tarkotus. Mani vissiin aatteli, että enemmän sieltä kouluttajan taskusta löytyy ku kupista ja kesken juoksun heitti tiukan käännöksen vasempaan ja suoraan kentänlaidalla seisovan kouluttajan luo. Sitte ku kouluttaja lähti hakeen kupista sitä makupalaa pois, hoksas Maniki, että ai siellä oli vielä syötävää. Se tais saada ameeba-huulillaan haalittua sen frolicin sieltä kupista ennen ku se saatiin pois. Seuraavalla kokeilulla homma onnistu paremmin. Pari kertaa Mani teki ylimääräisen kierroksen taskua tarkistaa, mutta saatiin jokunen onnistunu suorituskin. Mani ei vaan tainnu ymmärtää mikä oli homman juju, mutta eiköhän seki selkene kunhan jaksetaan harjotella.

Ens kerta meillä jää väliin ku on Tampereen KV ja sitte seuraavalla viikolla on pääsiäinen ja ei treeniä. Pääsiäisen jälkeen olis vielä yks kurssikerta ja sitte olis tää kurssi pulkassa. Ihan mielenkiintosta on ollu ja Manikin on saanu paljo kehuja kun on tuon rotuseksi niin innokkaasti mukana ja osaa hienosti.

Ritan vuoro päästä kylille

Tänään ei ollu BH-kurssia kun Imarin hallilla oli RKK:n järjestämä mätsäri. Mä päätin sitte viedä Ritan mätsäriin kun se ei oo päässy pitkään aikaan mihinkään. Neiti oli ihan täpinöissään kun hoksas, että hän pääsee, mutta teinit ei. JEEEE! Parkkipaikalla odottikin sitte Ritaa vanha tuttu, eli Ansku ja Pimu-lansu, jotk tuli meidän kanssa samalla kyydillä misseilemään. Ritahan käyttäyty jo mennessä perin ritamaiseen tyyliin, eli heti kun käännyttiin päällystämättömälle tielle, alkoi takaa kuulua hurja haukunta.

Rita joutui vielä osallistumaan aikuisiin koiriin, kun me oltiin puoli vuotta liian nuoria veteraaneihin (siis vasta 6,5 vuotta). Aikuisia koiria oli ilmoittautunut 50kpl. Rita käyttäytyi kehässä yllättävän sivityneesti. Esitin sen vapaasti, koska neiti tohotti niin hurjasti, että asettelusta ei olisi tullut yhtään mitään. Etujalathan neiti jättää tosi lähekkäin, mutta minkäs mahdat. Rita etupää on sellanen ku se on, eikä sitä tahdo saada oikeen peitettyäkään. Muuten neiti seiso kyllä tosi tomerasti ja häntä heilu koko ajan. Tuomarin anto nätisti kokeilla ja katsoa hampaat. Vähän piti sille tuomarillekki hetkuttaa, mutta kun ei Rita pahalla hömpötä niin tuomarikin vaan totes, että ihana nähdä tämän rotuinen ja ikäinen koira näin vilkkaana. No vilkashan se Rita on ja vauhtia riittää vaikka muille jakaa :D Lopputuloksena saatiin punainen nauha. Siis PUNAINEN! Ei me Ritan kanssa ikinä ennen oo taidettu saada punasta. Aina vaan sitä sinistä, mutta nyt tuli punanen! Hienoa Ridge!

Punaisten sijoituskehässä ei sitten enää menestytty, mutta olin tosi tyytyväinen Ritan käytökseen (vaikka välillä piti vähän yrittää haukahdella, mutta ei pahasti). Taispa Ritakin olla tyytyväinen reissun antiin kun sai palkinnoksi rouheluun ;) Mätsärissä oli just sopivasti koiria vaikka ajattelin alkuun, että siellä on varmasti ihan sikana porukkaa kun täällä tienoilla alkaa nyt hiihtolomatkin, mutta ei siellä lopulta mennyt kun vajaa 3 tuntia. Ihan normi mätsäri-keikka.

Kyytissä olleella Pimu-lansulla meni kanssa tosi hienosti. Pimu sai parissaan sinisen ja oli sitten sinisten saaneiden kolmas. Onnea Pimu ja Ansku!