Ylpeänä voinen ilmoittaa, että laumamme pienimmäinen, musta tykinkuula, Mini-Mani on oppinut menemään maahan! Siis nyt ei tarkoiteta sitä, että rösähdetään suorilta jaloilta patterin viereen kuorsaamaan tai änkeydytään kauhealla kolinalla nukkumaan sängyn alle tai tuolin ja seinän väliin. E-ei. Meidän Mani osaa mennä nyt maahan ihan niin kuin hienon toko-koiran kuuluu käskystä, ilman käsimerkkiä ja hienosti hissillä liikkumatta eteen tai taakse. Eilen kokeiltiin muutaman kerran jopa liikkeestä maahanmenoa ja sekin onnistu. Kyllä mä oon pienestä niiiiiiin ylpeä! No, seuraavan ruetaan ihan tosissaan harjottelemaan perusasentoa ilman käsimerkkiä.
Otettiin muutenkin eilen tyhjän huoneen-tokoa kun ei ollut treenejä kokouksen takia. Käytiiin Ayan kanssa kaikki ALOn liikkeet läpi ja ihan hyvin sujui. Pitäs vaan uskaltaa sinne kisoihin... Manin kanssa otettiin paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoa. Hiljaa hyvä tulee...
Kun meidän edellinen kisatavoite meni höpöksi minun työ-juttujen takia niin uusi tavoite on jo asetettu: Epävirallinen tottelevaisuuskoe 25.3.2007 Rovaniemellä. Tuonne jos menis Ayan kanssa ALOon ja Minisen kanssa Mölleihin.
Tuesday, February 27, 2007
Monday, February 12, 2007
To-to-to-tokoa
Eilen oli taas treeni-maanantai. Onnekis oli vain -14 astetta niin treeneissä oli ihan kivasti porukkaa. Olipa mukana taas yks Bernikin... siis Ayan lisäksi ;)
Ekaks oli Manin alkeis-jatkoryhmä. Otettiin alkuun vähän kontaktikävelyä ja Manilla alkaa mennä jo ihan hyvin. Kulkee ehkä pikkasen väljästi, mutta pitää kontaktin minuun eikä välitä kavereista. Otettiin pieni paikallaolo. Meni hienosti. Kavereita vieressä palkattiin ja ne nousi ja muutenkin oli häiriötä ihan omiksi tarpeiksi. Aikaa ei otettu, mutta olisko ollu n 30s ja etäisyyttä se 5-6m. Hienosti ja rauhallisesti toimi paikallaolo. Maahan menoon annoin viel äavun, mutta myöhemmin hoksasin, että ei olis tarvinnu. Tarjos nimittäin jo perusasennostakin maahan menoa jos ei ruennu tapahtuun mitään. Go Mani, Go! Otettiin sitten seuraavaksi liikkeestä pysähtymistä. Mani pysähtyy jo seuraamisesta hyvin jos mä pysähdyn sen viereen. Pikkasen pitää vielä kääntyä koiraa kohti, mutta ei ihan kokonaan kurvata eteen. Kehitystä on siis tapahtunu :D Hampaatkin katottiin ja Mani antoi ihan rauhassa tutkia suun, eikä edes ryysiny vastaan. Mikä mahtava voima sillä makupalalla onkaan. Kaikin puolin kiva treeni kun huomas, että on edistytty viime kerrasta ja saatiin ihan oikeesti häiriötäki harjotteluun.
Ayan treenissä sitte oliki vaan yks koira meidän lisäksi. Otetiin n 2 min. paikallaolo. Pysy ekan kerran ihan hyvin, sitte kävin palkkaamassa niin lähti perään :( Komensin maate ja menin laittamaan takas oikeeseen paikkaa. Toisella yrittämällä pysyi ihan hyvin vaikka etäisyyttä oli ihan reippaasti. Lisää treeniä vaan. Toisena otettiin hyppyä. Ayalla on suuri ongelma kun kääntyy hypyn jälkeen estettä päin. Nyt mä sit päätin, että käytetään tähän "eteen"-käskyä ja harjotellaan hyppy niin, että ei käänny ollenkaan estettä päin ja palkka tulee aina sitte sinne eteen. Aloitetaan treeni kotona ja katotaan kuinka saan koiran sekasi. Kerrattiin myös liikkeestä maahanmenoa ja pysähtymistä. Pysähtyminen on vielä vähän epävarmaa, mutta meni maahan jo useita kertoja ihan eka käskyllä. Loppuun otettiin parit rivakat luoksetulot. Kun palkkasin jo kun tuli eteen, istui suorassa, mutta kun käskin kerran tulla viereen niin rupes seuraavilla kerroilla vääntämään itseään kieroon. Pitää muistaa, ettei käske perusasentoon kun kyllä se siirtyä osaa ja sitä voi harjotella sitte ihan erikseen.
Kylläpä taas illalla koiria väsytti. Köllöteltiin iltaruokaan asti ja sitten karvakansa pistikin jo yöunille. Manille ainaki uni maittoi kun kuorsas ku isäntämiehet ;) Aya sitten taas puolestaan on hoksannu, että voi tässäki sängyssä nukkua viekussa vaikka onki vähä kapeempi ku meidän oma. tarpeeks lähelle ku änkee niin hyvin mahtuu :D
Ekaks oli Manin alkeis-jatkoryhmä. Otettiin alkuun vähän kontaktikävelyä ja Manilla alkaa mennä jo ihan hyvin. Kulkee ehkä pikkasen väljästi, mutta pitää kontaktin minuun eikä välitä kavereista. Otettiin pieni paikallaolo. Meni hienosti. Kavereita vieressä palkattiin ja ne nousi ja muutenkin oli häiriötä ihan omiksi tarpeiksi. Aikaa ei otettu, mutta olisko ollu n 30s ja etäisyyttä se 5-6m. Hienosti ja rauhallisesti toimi paikallaolo. Maahan menoon annoin viel äavun, mutta myöhemmin hoksasin, että ei olis tarvinnu. Tarjos nimittäin jo perusasennostakin maahan menoa jos ei ruennu tapahtuun mitään. Go Mani, Go! Otettiin sitten seuraavaksi liikkeestä pysähtymistä. Mani pysähtyy jo seuraamisesta hyvin jos mä pysähdyn sen viereen. Pikkasen pitää vielä kääntyä koiraa kohti, mutta ei ihan kokonaan kurvata eteen. Kehitystä on siis tapahtunu :D Hampaatkin katottiin ja Mani antoi ihan rauhassa tutkia suun, eikä edes ryysiny vastaan. Mikä mahtava voima sillä makupalalla onkaan. Kaikin puolin kiva treeni kun huomas, että on edistytty viime kerrasta ja saatiin ihan oikeesti häiriötäki harjotteluun.
Ayan treenissä sitte oliki vaan yks koira meidän lisäksi. Otetiin n 2 min. paikallaolo. Pysy ekan kerran ihan hyvin, sitte kävin palkkaamassa niin lähti perään :( Komensin maate ja menin laittamaan takas oikeeseen paikkaa. Toisella yrittämällä pysyi ihan hyvin vaikka etäisyyttä oli ihan reippaasti. Lisää treeniä vaan. Toisena otettiin hyppyä. Ayalla on suuri ongelma kun kääntyy hypyn jälkeen estettä päin. Nyt mä sit päätin, että käytetään tähän "eteen"-käskyä ja harjotellaan hyppy niin, että ei käänny ollenkaan estettä päin ja palkka tulee aina sitte sinne eteen. Aloitetaan treeni kotona ja katotaan kuinka saan koiran sekasi. Kerrattiin myös liikkeestä maahanmenoa ja pysähtymistä. Pysähtyminen on vielä vähän epävarmaa, mutta meni maahan jo useita kertoja ihan eka käskyllä. Loppuun otettiin parit rivakat luoksetulot. Kun palkkasin jo kun tuli eteen, istui suorassa, mutta kun käskin kerran tulla viereen niin rupes seuraavilla kerroilla vääntämään itseään kieroon. Pitää muistaa, ettei käske perusasentoon kun kyllä se siirtyä osaa ja sitä voi harjotella sitte ihan erikseen.
Kylläpä taas illalla koiria väsytti. Köllöteltiin iltaruokaan asti ja sitten karvakansa pistikin jo yöunille. Manille ainaki uni maittoi kun kuorsas ku isäntämiehet ;) Aya sitten taas puolestaan on hoksannu, että voi tässäki sängyssä nukkua viekussa vaikka onki vähä kapeempi ku meidän oma. tarpeeks lähelle ku änkee niin hyvin mahtuu :D
Thursday, February 8, 2007
Booooring....
Me ei oo tehty yhtään mitään. Pakkasta on ollu ihan riittävästi ja treenejäkään ei siksi oo ollu. Mä oon yrittäny Manille saada iskostettua tuota nappaamisen ideaa, eli kun tekee juttuja niin niistä saa palkkaa. Meillä on meneillään nyt istumisen harjoittelu. Joka kerta kun otetaan remmi käteen niin pitäs istua. Ennen ei lähtä mihinkään ennen ku on istuttu ja sitte laitettu panta kaulan. Pikkasen on viel hakusessa... Aikasemmin on saanu melko vapaasti hillua ja hipparoida. Eilen kun oltiin illalla lähdössä koirapuistoon, ja Mani arvas sen ku ei se IHAN tollo oo, niin men i varmaan kymmenen minuuttia ku oottelin neidin istahtamista. Hipsutteli mun ja oven väliä, venyteli, kävi juomassa, meni maate (!!!!!) ja kiersi mut ainaki x monta kertaa. Viimein kai tuli tylsismys ja peppu painu maahan. Jippii! Väsytystaktiikalla voittoon!
Saatiin panta kaulaan ja lähdettiin koirapuistoon. Siellä portilla heitettiinki sitte aivot narikkaan ja G-team painatti menemään päättömästi ja vailla minkään näköistä kontrollia. Kaks ihan huurteen kuorruttamaa koiraa talsi mun perässä sitte kotiin. Käytiin automaatilla matkalla (sitä olikin kokonaista 2 korttelin väliä) ja Manin pitii ihmetellä kauan sitä koiraa joka katseli häntä kaupan tuulikaapista (valveutuneet varmaan arvaa, että se oli heijastus lasiovessa).
Saatiin panta kaulaan ja lähdettiin koirapuistoon. Siellä portilla heitettiinki sitte aivot narikkaan ja G-team painatti menemään päättömästi ja vailla minkään näköistä kontrollia. Kaks ihan huurteen kuorruttamaa koiraa talsi mun perässä sitte kotiin. Käytiin automaatilla matkalla (sitä olikin kokonaista 2 korttelin väliä) ja Manin pitii ihmetellä kauan sitä koiraa joka katseli häntä kaupan tuulikaapista (valveutuneet varmaan arvaa, että se oli heijastus lasiovessa).
Tuesday, February 6, 2007
Tyhjän huoneen tokoa
Maanantaina olisi ollut taas toko-päivä, mutta pakkasta oli -22 joten Imarin hallilla ei ollut ohjattua treeniä (vrt. viime viikolla kun virallinen mittari näytti -18 ja matkanvarrella mittari -30) Otettiin sitten tyhjässä huoneessa tokoa kun siellä oli sopivasti tilaa.
Ayan kanssa otettiin kaikki alokasluokan liikket, hyppyä lukuunottamatta. Liikket onnistu ihan hyvin, paitsi seuraamista piti vähän viritellä ensin. Ehkä sitä pitäs uskaltautua taas ilmoittautumaan johonkin kokeeseen, mutta kattellaan nyt. Tietenkin jättäviä liikkeitä voisi hioa vielä tarkemmiksi ja varmemmiksi. Nyt kyllä pysähtyy tai menee maate, mutta ei liike ole missään nimessä nopea.
Manin kanssa aloitettiin maahan meno treenit ihan alusta. Neitihän tarvitsee tosi vahvan käsimerkin maahanmenoon ja sen pois häivyttämisessä ei ole enää pitkään aikaan edetty yhtään senttiä. Ajattelin odotella niin kauan, että neiti pistää itse maate ja palkata siitä aluksi... mulla loppu kärsivällisyys ennen ennen ku Mani meni oma-aloitteisesti maate. Se istu, laahusti ympäriinsä, söi roskia, tuojotti mua yms, yms, eli siis kaikkea muuta ku meni maate. Sitte menin itse kyykkyyn ja annoin vain suullisen maahanmenokäskyn. Heureka! Se meni maahan. Uudestaa... ja taas toimii. Nyt me siis treenataan ensin käsky mieleen niin, että minä olen polvillani ja katotaan onnistuuko sieltä sitten hiljotellen nousta ylös.
Kyllä taas muuten koirille uni maittoi illalla vaikka ei treenattu ku pikku pätkät kummankin kanssa, mutta aivotyö on tosiaan tehokas väsyttäjä.
Ayan kanssa otettiin kaikki alokasluokan liikket, hyppyä lukuunottamatta. Liikket onnistu ihan hyvin, paitsi seuraamista piti vähän viritellä ensin. Ehkä sitä pitäs uskaltautua taas ilmoittautumaan johonkin kokeeseen, mutta kattellaan nyt. Tietenkin jättäviä liikkeitä voisi hioa vielä tarkemmiksi ja varmemmiksi. Nyt kyllä pysähtyy tai menee maate, mutta ei liike ole missään nimessä nopea.
Manin kanssa aloitettiin maahan meno treenit ihan alusta. Neitihän tarvitsee tosi vahvan käsimerkin maahanmenoon ja sen pois häivyttämisessä ei ole enää pitkään aikaan edetty yhtään senttiä. Ajattelin odotella niin kauan, että neiti pistää itse maate ja palkata siitä aluksi... mulla loppu kärsivällisyys ennen ennen ku Mani meni oma-aloitteisesti maate. Se istu, laahusti ympäriinsä, söi roskia, tuojotti mua yms, yms, eli siis kaikkea muuta ku meni maate. Sitte menin itse kyykkyyn ja annoin vain suullisen maahanmenokäskyn. Heureka! Se meni maahan. Uudestaa... ja taas toimii. Nyt me siis treenataan ensin käsky mieleen niin, että minä olen polvillani ja katotaan onnistuuko sieltä sitten hiljotellen nousta ylös.
Kyllä taas muuten koirille uni maittoi illalla vaikka ei treenattu ku pikku pätkät kummankin kanssa, mutta aivotyö on tosiaan tehokas väsyttäjä.
Subscribe to:
Posts (Atom)