Loosing contact...

Tänään (tai siis eilen 30.6. keskiviikkona) oli pitkästä aikaa taas ihan ohjattua tokoa. Voi pyhä jysäys, että me ollaan menty takapakkia ihan kaikessa ja ihan kunnolla. No, tietääpähän ainaki mitä pitää alkaa treenaan.

Ekaks oli Manin vuoro ja koska osallistujia oli niin vähän, saatiin oma personal trainer. Me saatiin kotiläksyksi harjotella kontaktia, siis nimenomaan sillä tävällä, että Mani katsois mua, eikä sitä nakkipalaa mun kädessä. Kontakti ei löytyny niinku ei yhtään tuolla kentällä. Himmaili ihan omiaan, mussutteli ruohoa ja kuuhaili minne sattuu. Ku pyysin viereen niin ei tapahtunu mitään tai saatto raahautua viereen seisomaan ja lösähtää siihen maate. No, kaikki ei kuitenkaan menny ihan munilleen. Otettiin luoksetuloa ja sen Mani osas. Malttoi odotella rauhassa käskyä ja tuli vauhdilla eteen. Ensimmäisellä kerralla jarrutus vähä unohtu ja meillä tuli piiiikkunen kolari, mutta sitte ku muistuteltiin erikseen mitä se luoksetulon lopetus on niin osas tehdä hienon lopetuksen törmäämättä. Uutena juttuna otettiin noutoa. Mehän on treenattu noutoa ehkä niinku kerran aikasemmin, eli ihan uus juttu meille. Otettiin ihan alkuun pitämistreeniä ja sitä saadaan jatkaa vielä pitkään. Sekunnin, pari jaksaa pitää tolkusti kapulaa, mutta sitte mielellään pudottas maahan. Kunhan saadaan taas tyttö "viriteltyä" käyntiin niin kattotaan miten lähtee sujumaan.

Seukki oli sitte BH-ryhmä ja Aya. Ayalla oli samoten ku systerilläänkin se kontakti nyt ihan hukassa. Seuras kyllä joo, mutta raahusti vierellä ku piesty sika, eikä vahingossakaan kattonu muhun päin. Otettiin sitte seuraamiseen vähän vauhtia palkkaamalla neitiä patukalla (vaikka mä kyllä meinasin, että ei taida Ayaa kiinnostaa leikki) ja yllättävästi sai sellasta pikkasta startti-buusteria sitä patukkaleikistä. Ehkä meidän pitää kaivaa patukat ja rievut naftasta ja rueta rieputtaan niitä ihan olan takaa. Jättävissä liikkeissä oli ehkä vähemmän ongelmaa ku mä olisin odottanu sillä kontaktilla. Sekä istumaan jäännissä, että maahan menossa piti itse hidastaa ja antaa kunnon käsky, mutta varsinki istumaan jäänti oli melko varma. Luoksetulo oli sitte kanssa ihan OK ja kun varmisti vielä ohjaamalla, että neiti tulee suoraan niin lopputulos ok, mutta ei täydellinen. Paikallaolossa Ayalle laitettiin pätkäremmi, että kun nousi niin ei päässyt mihinkään. Melko pitkään neiti jaksoikin maata paikallaan, mutta loppujen lopuksi nousi sitte kuitenki ylös. Komensin takaisin ja menikin maahan, mutta tarvitaan rutkasti lisää treeniä, että ei nousisi ylös kertaakaan.

Kaikin puolin mukavat treenit vaikka ei ihan täysin pulkkaan mennytkään. Saatiin paljon uusia vinkkejä ja ohjeita ja seuraavana keskiviikkona taas treenaamaan paremmalla kontaktilla ;)

Kaks pientä juttua...

Pieni hetki taas heilahtanut siitä kun viimeksi on blogia päivitetty. Paljon on kerennyt tapahtua. Tai tarkemmin ottaen kaksi asiaa. 1) Ayasta tuli FIN MVA ja 2) Manin agility-treenit alko. Näistäpä pitäs sitte kai kertoilla jotain pientä lisää.

1) käytiin 19.5 Äänekoskellä näytelmissä ja siellä pieni Aya neitonen räjäytti pankin. Neiti oli Rotunsa Paras ja sai viimeisen sertinsä. VSP oli mahtava valioluokan uros Maroussia Sidney joka on varmasti tottunut voittamaan, mutta tänään oli Ayan vuoro. Nyt täytyy sitten miettiä uusia tavoitteita kun tuo ensimmäinen etappi on saavutettu. Noh, Kirsi-kasvattajahan se sen verran meitä ohjeisti, että nyt sitte rupeette hommaamaan vielä kolme ROP-sijoitusta ja erkkarista vähintään luokkasijoitus. Jep, jep, jos lähtäs nyt edes siitä, että valioluokassa joskus sijoituttas niin se olis hienosti. Ruotsissa varmaan käydään (tai siis eka kerta on jo piipahdettu) sitä sertiä tavoittelemassa ja mahdollisesti Norjassa ja/tai Virossa. Saapa nähdä miten meidän käy...

2) Manin agility-kurssi alkoi siis maanantaina 28.5. Vielä ei koirat päässy tekemään mitään vaan ohjaajat tutustui esteisiin ja opetteli muutenkin vähän agin käytännön juttuja. Mä vähän kattelin niitä esteitä sillä silmällä, että mahtuukohan tuo meitin tulevaisuudenlupaus niinku esimerkiksi renkaasta läpi tai mites Mani saadaan putkeen jonka halkaisija näyttää olevan vain vähän leveämpi kun nöffin rotu-pylly? No, tositreeni alkaa ens viikolla niin sillonpahan nähdään miten meidän käy. Tämä kurssi kesti 4kk ja sen lopussa kerho järjestää epäviralliset kisat joihin kurssilaiset osallistuvat mölli-luokassa. Onpahan tavoitetta kerrakseen :)

Yritän nyt saada viikottain päivitettyä kuulumisia meidän agi-treeneistä ja tokostakin kunhan saadaan treenit viriteltyä uudelleen säännöllisempänä ohjelmaan.

Road trip

Heitettiin sitte pieni road trippi tuossa viime viikoloppuna. Tuloksena yli 2100 ajokilometriä, gallonakaupalla poltettua diiseliä, kramppaava kaasujalka ja kaks sertiä & yks vara-serti ja vara-cacib. Että kaikin puolin onnistunu viikonloppu :D

Lähdettin tyttöjen kanssa liikenteeseen Rovaniemeltä perjantaina työpäivän jälkeen. Ensin oli suuntana Kempele ja Oulunsalo, jossa Rita puotettiin porukoille hoitoon ja Mani kuskattiin aiheuttamaan sekasortoa Mirvan perheen luo. Me Ayan kanssa jatkettiin suorilta sitten kohti Nurmoa. Perille päästiin hieman ennen puolta yötä. Pikaisesti pari tuntia unta kuulaan ja taas tie kutsuu...

Ensimmäinen virallinen etappi viikonloppu turneella meillä oli Lahden KV. Kasvattaja-Kirsi esitti neidin ja minun tehtäväksi jäi vaan jännittää kehän laidalla. Hienon päivän tuloksena oli toinen serti ja vara-cacib. Kyllähän sitä salaa toivoi, että josko se serti sieltä tulis, mutta eihän sitä nyt tosissaan osannu odottaa. Näyttelyn jälkeen ei muuta ku nokka kohti pohjosta, siis mäkkärin kautta tietty. Ensin suunnattiin kohti Nurmoa taas ja puotettiin Kirsi kyydistä, tai voisiko sanoa, että vaihdettiin pieneen nöffi-poikaan. Kyydissä Ouluun kaverin luo hoitoon tuli pieni nöffi-poika jolla reppanalla ei ollut vielä omaa kotia, eikä edes omaa nimeä. Noh, jälkimmäinen vika korjattu, kattotaan miten käy ton kodin kanssa ;) Takasin Oulussa oltiin taas siinä pikkasen ennen puolta yötä.

Aamulla oli taas aikanen herätys ja tällä kertaa auton pakattiin Aya ja Mani. Suuntana oli sunnuntain ratoksi Kajaani ja siellä ryhmänäyttely. Ilma oli aamusta ok, mutta kun kehät olivat päässeet vauhtiin niin alkoi sataa räntää. Onneksi kuuro ei kestänyt kauaa. Alunperin piti nöffeilä ja berniellä olla sama tuomari, mutta bernit oli siirretty toiselle tuomarille ja se tuotti pieniä aikataulullisia ongelmia. Itse sompasin kahden kehän väliä ja yritin pysyä kärryllä missä mennään. Onneksi Bemari-nöffin emäntä, Sari, lupautui esittämään pienen mustan tykinkuulan, sillä tytöt olivat kehässä just yhtäaikaa. Kommenteista päätellen Mani oli käyttäytynyt ihan asiallisesti, jotain pientä panta-episodia lukuun ottamatta. Tuloksena oli aivan mahtava ekka serti! Mä olin haaveillu, että jos toi keskentekonen kakara sen erin saa niin hyvä. No, saihan se sen erin tietty, mutta sai myös muuta ;) Ayalla meni melkeen yhtä hyvin omassa kehässä. Avoimen luokan berni-nartuissa tais olla yli puolet sellasia, joilla valion arvo yhden sertin päässä. Noh, se serti meni sitte kaikilta noilta nartuilta ohi kuonon. Aya sai kuitenkin vara-sertin ja siihen saa kyllä olla kanssa tyytyväinen kun taakse jäi paljon hyviä koiria.

Kaikin puolin onnistunut viikonloppu, mutta on se mukava olla taas kotona Roissa. Eikä liikenteeseen tarvitse lähteä kun vasta Oulun äitienpäivänäyttelyyn.

PS: Aya haluaa huomauttaa, että jos olet matkustamassa Nurmoon, niin muista ottaa omat vedet mukaan (Eviania jos mahdollista). Se vesi siellä on nimittäin pienelle koiralle juomakelvotonta. (Toim.huom. vesi on ihan normaalia, mutta miss-hienohelma ei sitä saattanu juoda. ei sitte niin millään...)