Sunday, January 27, 2008

BH eli Bikkasen Hubaa?


Tänään oli taas meidän BH-kurssipäivä. Oli tosi mahtavat treenit ku ohjaajia oli niin paljo, että jokaiselle ohjaajalle oli vain kaks koirakkoa. Oli siis tehokasta treeniä luvassa.


Ekaks oli luoksetulonlopetuksen viilausta. Me ollaan Miniksen kanssa treenattu eteis-tokossa vaan tuota luokksetuloa niin, että tulee suoraan vierelle. PK-puolellahan sitä pitäs tulla ensin eteen ja sitten vasta viereen. Nyt otettiin siis ihan uus käsky kehiin ja alettiin treenaan uusia juttuja. Mani tulee ihanan lähelle ku tulee eteen, eli ei siinä ongelmia. Hoksas hyvin äkkiä mitä siltä haluttiin, vaikka tällä tyylillä ei oo luoksetuloa vielä treenattu.


Seuraava uus juttu oli sitte liikkeestä istuminen. Me ei olla vielä ollenkaan kotona kokeiltu tätä juttua ku alotettiin fiksusti maahanmenosta ja seisomisesta. Sain kuitenki ohjaajalta hyvän vinkin harjoitteluun ja parin toiston jälkeen Minis rupes tänki homman jo bongaamaan. Nyt vaan kotona toistoja kehiin ja muistatellaan mieleen noita jokaista osa-aluetta erikseen niin eiköhän melko kivuttomasti saada noi jättävät liikkeet (lue: koitan välttää tekemästä samoja virheitä Manin kanssa kun muiden, eli jospa ei menis niin kauaa aikaa virheiden korjaamiseen). Alko jo istumaan käskystä vaikka itte jatkoin matkaani. Nyt vaan ruetaan pikkuhiljaa häivyttään käsiapua pois. Kiitos ohjaajan, saatiin tähän tosi hyvät neuvot miten edetä.


Vimppana otettiin ihan koko luoksetuloliikettä, sillä pienellä erotuksella, että jätin koiran istumaan enkä maate. Meillä kun on vielä tuo paikallaolotreeni vaiheessa niin vielä ollaan siinä pisteessä, että paikaltaolosta ei lähdetä eteenpäin KOSKAAN. Jos saan ton luoksetulon varmaksi niin täytyy vaan luottaa siihen, että toimii vaikka koira olis makuullaanki. Ja kun saadaan paikallaoloa varmemmaksi niin voidaan ehkä kerran kaks kokeilla ihan PK-luoksetuloki, ehkä... Meidän tarttee Manin kanssa taas ottaa sivulletulon tehotreenaus ku Pieni Musta on ruennu oikoon. Ei malttas siirtyä tarpeeks paljo, että olis suorassa sivulla, vaan hilaa peppuaan vaan vähä sivulle ja tillottaa siinä, että eiks oo hyvä jee. Työtä, työtä, työtä ja frolicia, ei kai siinä muukaan auta :D


Treeni päätettiin taas rievun retuutukseen. Tästä Minis tykkää. Ei ihan niin paljo ku makkarasta, mutta innostuu kyllä repimään riepuaki. Ehkä pitää vinkupossu ottaa joku kerta super-palkaksi ;)

Monday, January 21, 2008

Uus vuos, uudet kujeet ja uudet tavoitteet


Siitäpä on taas aikaa kun viimeks on kirjoteltu blogiin. Oikeestaan siihen on hyvä syykin, sillä meillä on ollu vähän treenitaukoa. Oli noi joulut ja muut systeemit tuossa niin ollaan oltu vähä ku ellun kanat ja vaan loikoiltu ja syleksitty kattoon ;)
Nyt kuitenki alko sitte pienellä mustalla BH-kurssi. Juu-u, luit oikeen. Meidän pieni "palveluskoiran alku" on nyt BH-kurssilla opettelemassa käyttäytymiskokeessa tarvittavia taitoja.
Ekalla kurssikerralla meillä oli lähinnä kontaktia ja seuraamista. Mani osaa jo ihan kivasti seurata pikkusia pätkiä. Osaa istua kun liike pysähtyy (jos muistaa, eikä jää vaan mua tuijottamaan...) ja pitää aivan mahtavasti kontaktia. Yllättävästi kaverilla riittää sinni toistaa liikkeitä ja olla skarppina mukana, vaikka luulis, että nöffin luonteella halposti vaan katteltas, että "elä äiti viitti enää, me on tehty tuo jo ainaki kahesti", mut Mani vaan ruuan kiilto silmissä istuu vieressä ja kuuntelee mitä pitää tehä seuraavaks. Kumpa mä en itte sössis tuon tytön intoa, vaan osaisin hyödyntää sitä ja pitää liekkiä yllä. Jospa Mani olis nyt mun ensimmäinen "helppo" koulutettava. Nuilla muilla ku on kummallakin omat ongelmansa joita me ei vielä olla saatu omin voimin selviteltyä.
Sitte vielä niistä treeneistä. Ekaks tsekattiin miten porukan kontakti toimii. Mani ottaa ihanansti kontaktia kun huomaa, että jotain ollaan tekemässä. Tillottaa vaan silmiin ja kuola valuu pitkin leukaa :D Seuraavaks harjoteltiin perusasentoa. Tätä me Manin kanssa ollaan treenattu jo kotona, ku hoksasin, että kyllä tuo koira tulee nakin perässä viereen, mutta sillä ei oo aavistustakaan mitä mä siltä toivon. Otettiin naksu tähän avuksi, vaikka mulla ei ollu ihan tarkkaa käsitystä miten sitä käytetään (sorry, kaikki naksu-intoilijat), mutta yks ilta siinä meni ja Mani osaa nyt tulla ilman käsiapuja viereen. Välillä tuntuu kiertävän liian eteen, mutta korjaa kyllä pyynnöstä. Loppu puoli treeniä meni seuraamisen eri variaatioihin. Otettiin ihan oikeen paikan treeniä, pysähtymistä ja sitte pieniä seuraamispätkiä. Pitäs vaan jaksaa joka ilta jotain treenailla kotona joatin pientä niin päästäs hyvinki eteenpäin tän homman kanssa.
Kertoilen tässä sitä mukaa kun kurssi etenee, että miten meillä menee. Nähtäväksi jää miten meidän kurssin käy ja päästäänkö tavoitteeseen...