We are in control!

Eli läpi meni, että pätkähti! Me ollaan Manin kanssa hallinnassa, tai siis me saatiin niitä fuulattua sen verran, että ne luulee, et me ollaan hallinnassa ;)

Perjantaina oltiin siis viimein siinä testissä. Meinas mennä kyllä meiltä ohi, kun toi työ tahto häiritä harrastustoimintaa, eli emännän piti olla töissä niin pitkään, että meidän tartti vaihtaa myöhempään ryhmään.
Tässäpä kommenttia testistä:

Luokasepäästävyys: Ekkana tarkastettiin luoksepäästävyys. Täähän on Manilla hanskassa. Otin vierelle istumaan ja kun testin tekijä tuli luokse, Mani nousi ja meni hänen jalkojen juureen kiehnyttään (asiaan kuuluvat vinkumiset ja kitinät tietty kuulu kanssa, eli standardi "ihmiset on ihkuja"-tervehdys). Kouluttajan takin hupussa olis vielä ollu kivat narut jotka roikku siinä naaman edessä ja sai vähä pidätellä, että Mani ei hyppää niihin roikkumaan ja sitte oo toisella nokka poskella.

Pujottelu: Tässä liikkeessä eniten hankaluutta tuotti ennen liikkeen alkua meidän nenän eteen tuotu Frolic-pussi. Tosi äkkiä se siitä kyllä unohtu ku keskityttiin taas vaan omiin ruokiin. Pujottelu meni hienosti, vaikka nöhveröllä olikin välillä vähä hankaluuksia syödä ja kävellä yhtäaikaa ;) Toiset koirat tai houkuttimena olleet lelut yms. ei kiinnostanu ollenkaan.
Paikallaolo: Tässä liikkeessä koiran sai jättää mihin asentoon itse halusi odottamaan n 10s ajaksi. Otin Manin viereen ja käskin siitä maahan niin kuin toko-liikkenä tekisin. Maahanmeno oli hidas, mutta tapahtui kuitenkin yhdellä käskyllä. Neiti jäi nätisti paikalleen odottelemaan kun kävin vähän matkan päässä ja palasin vierelle takaisin. Lopetusta ei olisi tarvinnut tehdä, mutta palkkasin kuitenkin ensin maahan ja käskin sieltä Manin takaisin perusasentoon. Saadaan hyvää treeniä niitä toko-kokeita varten kun kyllä emäntä tietty vähän jännitti vaikka olihan tää nyt ihan läpihuuto-juttu.

Luoksetulo: Vimppana liikkeenä oli luoksetulo. Jätin Manin istumaan ja postuin koiran luota n. 5m päähän. Eka käsky meni kuuroille korville, eli Mani vaan istua tollotti ja katto mua, että mitäs siellä huutelet. Toisella käskyllä sitten lamppu syttyi ja neiti lähtikin hurjalla startti-kiihdytyksellä tulemaan luo. Lopetus ei meillä menny ihan nappiin, mutta sitä nyt ei tässä testissä olis taaskaan tarvinnu edes tehdä. Luoksetulon lopetuksessa Mani tosiaan istui vinoon ku Sveitsiläinen käkikello. Pitääpä miettiä, että onko meille oikeestaan tarvetta ollenkaan harjotella tuota eteen tuloa, vai muutetaanko Manikin suoraan sivulle, samallalailla ku Rita aikoinaan.

Kaiken kaikkiaan testi meni hyvin ja Mani saikin kommentit, että näkee, että on treenattu ja koira tekeen iloisesti pyydetyt asiat.
Hienoa Mani, kyllä mamma on susta ylypee!

Hallinnassa vai ei?

Huomenna se siis ratkeaa onko meidän Mani hallinnassa. Eli saimme agilityn alkeiskurssin hallittavuustestiaikataulut ja tietty meillä oli aika just ku oli OSB:n karvapäivä. Noh, onneks onnistu vaihtaa ryhmää ja testi meillä on huomenna iltapäivästä. Nyt pitää vaan jännätä, että ehdinhän mä sinne testiin kun on töissä rikospäivä niin mun tarvii olla tappiin asti päivystämässä. Käyn hakemassa Manin kyllä iltapäivällä mukaan niin saadaan mennä tästä suoraan kentälle jos näyttää, että menee pitkäksi.

Itse testin ei pitäs tuottaa mitään vaikeuksia, mutta toisaalta kun kyseessä on meidän Mani niin mistään ei voi tietää etukäteen :D Pitää vissiin vähän harjotella illalla kotona noita juttuja. Mennään sillä meiningillä kyllä, että ei haittaa vaikka sitä paikkaa ryhmässä ei irtoaisikaan. Luulisin, että siellä on reippaasti enemmän pyrkijöitä ku paikkoja ja sitten eihän tuo mini-Manin rotu oo ehkä niitä kaikkein yleisimpiä ja toimivimpia agi-rotuja...

Inffoa tuosta testistä löytyy täälltä:
http://www.roidogs.com/rkk/tiedostot/hallittavuustesti.pdf

Leikitään ruualla :D

Me on alotettu nyt pieni malttamis-treeni molempien tyttöjen kanssa. Tästä syystä koirien ruokkimiseen saattaa parhaimmillaan tuhraantua puolikin tuntia. Syömisen osuus tästä ajasta on ehkä nanosekunnnin puolikas (Mirva väitti, että Mani tyhjentää kuppinsa kahdella haukulla, mutta kyllä siinä menee ainaki neljä). Ideana siis on, että ruokaa ei saa ennen ku nätisti paikallaolossa odottaa lupaa rynnätä kupille.

Alun perin ideana oli, että kun molemmat (A&M) osaavat paikallaolon niin oltais odoteltu maassa maaten sekin aika kun ruokaa ladataan kuppiin, mutta tosiaan kun olin sen puolisen tuntia aina vaan palauttanut keittiön ovelle ilmestyneen Nöhvin takaisin eteiseen maate, niin mulla loppu kärsivällisyys. Nyt saavat eteisesä tai olohuoneessa odotella ihan vapaasti sen aikaa kun ruokaa laitetaan kuppiin, mutta sitten kun käyn laittamassa vesikuppeihin täydennystä käsken koirat eteiseen maahan. Ayallehan tää on jo piis ov keikki kun ovat Hapiksella Ritan kanssa joutuneet odottamaan ruokaansa rauhallisesti. Ainoa häiritsevä tekijä on se musta tyyppi joka saattaa ohi hilluessaan vaikka talloa päälle.

Manille taas... voi pyhä kesä miten jollakin voi olla NÄLÄKÄ! Manilla alaleuka väpättää ja kuola valuu ihan norona kun hoksaa, että ruokakuppi on lähtenyt liikeelle keittiöstä. Paikallaan pysyminen on työn ja tuskan takana. Nyt alkaa jo muistua mieleen, että pitää kuunnella käskyjä eikä vaan pörrätä ympäriinsä. Alkuun Manilla oli hankalaa keskittyä mihinkään muuhun kun kupin tuijottamiseen. Käskyjä sai toistaa useaan otteeseen, eikä neiti siltikään kuullut, eikä nähnyt mitään muuta kun kuppinsa. Tänään oli huomattavissa suurta edistystä kun ei tarvinnut kun kerran käydä heittämässä "kunniakierros" eteisestä keittiön ja olohuoneen kautta takaisin ja sitten saattoi asettua makuulle odottamaan ruokaa. Ja mikä mahtavinta, sieltä maasta ei singottu ylös heti kun kuppi vähänkään laskeutu, vaan odotettiin ihan nätisti siihen asti kun kuppi oli telineessä ja tukimutteri oli kiinni.

Syöppö, juoppo ja sottapytty...

...ja kaikki tämä yhdessä ja samassa nahkassa. Siis ei voi olla tosi kuinka sikanen eläin tuo pieni, sievä nöhvi-neito voikaan olla. Manilla on nyt juoksujen jälkeen tullu hirvee syönti-vimma. Neiti siis syö kaiken minkä vaan tassuihinsa saa (omat ruuat, Ayan ruuat, mun ruuat...) ja päälle juo litratolkulla vettä. Sitte vielä päässy vähä tuo sisäsiisteys repsahtaan. Pitkään on ollu jos sisäsiisti ja osaa pyytää ulos, mutta ku nyt ei aina viitti eikä huvita. Sitte saatetaan kävellä siitä pissalammikon yli... ja Kaisa moppaa... Noh, tuleepahan ainaki siivottua ku pitää päivittäin lattiat luututa, että kai se vaan pitää aatella positiivisesti ja toivoa, että tää tästä helpottaa ennen ku alkaa taas seuraavien juoksujen jälkeen.

Niin juu ja niistä treeneistä... ollaanhan me jotain pientä tehtykkin, vaikka melko laiskaa on ollu. Eilen otettin sisällä vähä nouta-harjotuksia. Ayalla onnistuu damin nouto hyvin ja palautuskin alkaa olla hanskassa, muut ase lähtö onki sitte meidän murhe. Eli onkkelma on nyt siinä, että ku Ayalle on kerrottu, että varastaa ei saa niin neiti on ottanu sen niin kirjaimellisesti, että ensimmäisen käskyn jälkeen kattoo mua, et "onko IIIHAN varma, et mä saan jo lähtä?". Sitte ku antaa toisen käskyn niin sinkoo mallikkaasti esineen perään. No, me ruetaan nyt sitte vähän vapauttaan tota hommaa ja pitää rueta kehumaan hurjasti aina ku vaan on lähdössäkään.

Sit Manin vuoro: Otettiin vaan pieniä pitämisharjoituksia. Kivasti ottaa damin suuhun, meinaa lähtä hiihtään ja esittelemään saalistaan, muuta kun pitää paikallaan niin alkoi jo muutaman toiston jälkeen bonjaan, että mistä tässä hommassa on kyse. Viitaten tuohon alun vuodatukseen, voinette arvata, että kun hoksas ruokatarjoilun niin eipä yrittänykkään enää lähtä kauas. Jatketaan noita pitämisharjotuksia ja sitte kunhan saadaan joku kaveriksi niin voidaan kokeilla ottaa myös vähän vientiä. Lopuksi otettiin keskisuuri rievun retuutus leikki. Hyvin motivoituu vetoleikistä ja jaksaa kiskoa, toisin ku Aya joka päästää heti irti ku vähääkään antaa vastetta.