Road trip

Heitettiin sitte pieni road trippi tuossa viime viikoloppuna. Tuloksena yli 2100 ajokilometriä, gallonakaupalla poltettua diiseliä, kramppaava kaasujalka ja kaks sertiä & yks vara-serti ja vara-cacib. Että kaikin puolin onnistunu viikonloppu :D

Lähdettin tyttöjen kanssa liikenteeseen Rovaniemeltä perjantaina työpäivän jälkeen. Ensin oli suuntana Kempele ja Oulunsalo, jossa Rita puotettiin porukoille hoitoon ja Mani kuskattiin aiheuttamaan sekasortoa Mirvan perheen luo. Me Ayan kanssa jatkettiin suorilta sitten kohti Nurmoa. Perille päästiin hieman ennen puolta yötä. Pikaisesti pari tuntia unta kuulaan ja taas tie kutsuu...

Ensimmäinen virallinen etappi viikonloppu turneella meillä oli Lahden KV. Kasvattaja-Kirsi esitti neidin ja minun tehtäväksi jäi vaan jännittää kehän laidalla. Hienon päivän tuloksena oli toinen serti ja vara-cacib. Kyllähän sitä salaa toivoi, että josko se serti sieltä tulis, mutta eihän sitä nyt tosissaan osannu odottaa. Näyttelyn jälkeen ei muuta ku nokka kohti pohjosta, siis mäkkärin kautta tietty. Ensin suunnattiin kohti Nurmoa taas ja puotettiin Kirsi kyydistä, tai voisiko sanoa, että vaihdettiin pieneen nöffi-poikaan. Kyydissä Ouluun kaverin luo hoitoon tuli pieni nöffi-poika jolla reppanalla ei ollut vielä omaa kotia, eikä edes omaa nimeä. Noh, jälkimmäinen vika korjattu, kattotaan miten käy ton kodin kanssa ;) Takasin Oulussa oltiin taas siinä pikkasen ennen puolta yötä.

Aamulla oli taas aikanen herätys ja tällä kertaa auton pakattiin Aya ja Mani. Suuntana oli sunnuntain ratoksi Kajaani ja siellä ryhmänäyttely. Ilma oli aamusta ok, mutta kun kehät olivat päässeet vauhtiin niin alkoi sataa räntää. Onneksi kuuro ei kestänyt kauaa. Alunperin piti nöffeilä ja berniellä olla sama tuomari, mutta bernit oli siirretty toiselle tuomarille ja se tuotti pieniä aikataulullisia ongelmia. Itse sompasin kahden kehän väliä ja yritin pysyä kärryllä missä mennään. Onneksi Bemari-nöffin emäntä, Sari, lupautui esittämään pienen mustan tykinkuulan, sillä tytöt olivat kehässä just yhtäaikaa. Kommenteista päätellen Mani oli käyttäytynyt ihan asiallisesti, jotain pientä panta-episodia lukuun ottamatta. Tuloksena oli aivan mahtava ekka serti! Mä olin haaveillu, että jos toi keskentekonen kakara sen erin saa niin hyvä. No, saihan se sen erin tietty, mutta sai myös muuta ;) Ayalla meni melkeen yhtä hyvin omassa kehässä. Avoimen luokan berni-nartuissa tais olla yli puolet sellasia, joilla valion arvo yhden sertin päässä. Noh, se serti meni sitte kaikilta noilta nartuilta ohi kuonon. Aya sai kuitenkin vara-sertin ja siihen saa kyllä olla kanssa tyytyväinen kun taakse jäi paljon hyviä koiria.

Kaikin puolin onnistunut viikonloppu, mutta on se mukava olla taas kotona Roissa. Eikä liikenteeseen tarvitse lähteä kun vasta Oulun äitienpäivänäyttelyyn.

PS: Aya haluaa huomauttaa, että jos olet matkustamassa Nurmoon, niin muista ottaa omat vedet mukaan (Eviania jos mahdollista). Se vesi siellä on nimittäin pienelle koiralle juomakelvotonta. (Toim.huom. vesi on ihan normaalia, mutta miss-hienohelma ei sitä saattanu juoda. ei sitte niin millään...)