Maanantaina olisi ollut taas toko-päivä, mutta pakkasta oli -22 joten Imarin hallilla ei ollut ohjattua treeniä (vrt. viime viikolla kun virallinen mittari näytti -18 ja matkanvarrella mittari -30) Otettiin sitten tyhjässä huoneessa tokoa kun siellä oli sopivasti tilaa.
Ayan kanssa otettiin kaikki alokasluokan liikket, hyppyä lukuunottamatta. Liikket onnistu ihan hyvin, paitsi seuraamista piti vähän viritellä ensin. Ehkä sitä pitäs uskaltautua taas ilmoittautumaan johonkin kokeeseen, mutta kattellaan nyt. Tietenkin jättäviä liikkeitä voisi hioa vielä tarkemmiksi ja varmemmiksi. Nyt kyllä pysähtyy tai menee maate, mutta ei liike ole missään nimessä nopea.
Manin kanssa aloitettiin maahan meno treenit ihan alusta. Neitihän tarvitsee tosi vahvan käsimerkin maahanmenoon ja sen pois häivyttämisessä ei ole enää pitkään aikaan edetty yhtään senttiä. Ajattelin odotella niin kauan, että neiti pistää itse maate ja palkata siitä aluksi... mulla loppu kärsivällisyys ennen ennen ku Mani meni oma-aloitteisesti maate. Se istu, laahusti ympäriinsä, söi roskia, tuojotti mua yms, yms, eli siis kaikkea muuta ku meni maate. Sitte menin itse kyykkyyn ja annoin vain suullisen maahanmenokäskyn. Heureka! Se meni maahan. Uudestaa... ja taas toimii. Nyt me siis treenataan ensin käsky mieleen niin, että minä olen polvillani ja katotaan onnistuuko sieltä sitten hiljotellen nousta ylös.
Kyllä taas muuten koirille uni maittoi illalla vaikka ei treenattu ku pikku pätkät kummankin kanssa, mutta aivotyö on tosiaan tehokas väsyttäjä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment