peehoota perjantain ratoksi

Meillä oli treenit poikkeuksellisesti perjantaina kun halli on varattu agi-leirille normaaliin treeniaikaan. Olikin oikeen tehotreeniä kun oli neljä koirakkoo ja kaks ohjaajaa.

Alkuun otettin seuraamispätkiä. Mani pitää hyvin kontaktia. Välillä tuppaa unohtumaan, mitä pitikään tehdä kun liike loppuu, mutta suurimman osan ajasta siinäkään ei ole ongelmia. Käännöksiä me ei olla juuri harjoteltu, mutta melko hyvin nekin alkaa jo sujuun. Hankalin meille on käännös vasempaan. Jos annan apuja kääntämällä päätäni ensin, Mani istuu. Neiti kai tulkkaa mua, että nyt tulee liikkestä istuminen ku se tolleen kattelee. Sitte ku kouluttajalle rupesin meidän ongelmaa esittää, Mani tietty tekee niin hienon vasemmalle kääntymisen, että teki mieli hyppiä kattoon. Eli osaa se senki kunha vaan hiotaan ja hiotaan.

Liikkestä jättävät on suht hanskassa. Meidän pitää vaan hioa liikkeitä varmaksi ja vahvistaa Manille eroa istumisen ja maahan menon välillä. Toisinaan käskyt menee vielä sekaisin, mutta oonkin nykyään pyrkiny tekeen kumpaaki samalla treenikerralle, että joutuu oikeesti kuunteleen mitä käsketään, eikä mene vaan vanhasta tottumuksesta. Otin omatoimisesti pari pientä luoksetuloa. Mä nyt sitte päätin, että luoksetulo-kutsu on "viereen!" ja sillä koira tulee tosiaan suoraan viereen. Harjotellaan myös erikseen "tänne!" jollon pitäs tulla eteen, mutta katsotaan saadaanko tästä koskaan niin varmaa, etteikö Mani menis sillonki suoraan viereen.

Lopuksi otettiin pari kertaa hyppyä. Nyt kun on umpieste niin Manikaan ei pääse suihkaseen alta, vaan pitää hypätä. Manilla vaan tuo hyppy tekniikka on melko huono. Menee kyllä yli, mutta ei oo mitenkään kevyesti liitelevän näköinen. Sen verran huomasin, että hyppytekniikkaan auttaa sekin, että antaa koiralle tarpeeksi kiihdytysmatkaa, eli pitää lähettää tooosi kaukaa. Pitää antaa isolle diisselille aikaa ja matkaa kiihtyä :) Hyppyä pitää siis rueta kertaileen ihan tokoakin ajatellen. Varsinkin kun pitää lähettään niin kaukaa niin on se vaara, että lähtee kiertään ku kerkee juostessa funtsia vaikka mitä juttuja.

Ihan viimesenä liikkeenä oli eteen meno. Otettiin vaan ihan alkeita, eli kupille juoksua. Tai siis olis pitäny juosta kupille. Mani juoksi kouluttajan taskulle. Eli toinen meidän kouluttajista kävi laittamassa Manille makupalan kipoon ja tarkoituksen olisi ollut, että Mani juoksee kupille ja syö sieltä makupalan. Juu, niin olis ollu tarkotus. Mani vissiin aatteli, että enemmän sieltä kouluttajan taskusta löytyy ku kupista ja kesken juoksun heitti tiukan käännöksen vasempaan ja suoraan kentänlaidalla seisovan kouluttajan luo. Sitte ku kouluttaja lähti hakeen kupista sitä makupalaa pois, hoksas Maniki, että ai siellä oli vielä syötävää. Se tais saada ameeba-huulillaan haalittua sen frolicin sieltä kupista ennen ku se saatiin pois. Seuraavalla kokeilulla homma onnistu paremmin. Pari kertaa Mani teki ylimääräisen kierroksen taskua tarkistaa, mutta saatiin jokunen onnistunu suorituskin. Mani ei vaan tainnu ymmärtää mikä oli homman juju, mutta eiköhän seki selkene kunhan jaksetaan harjotella.

Ens kerta meillä jää väliin ku on Tampereen KV ja sitte seuraavalla viikolla on pääsiäinen ja ei treeniä. Pääsiäisen jälkeen olis vielä yks kurssikerta ja sitte olis tää kurssi pulkassa. Ihan mielenkiintosta on ollu ja Manikin on saanu paljo kehuja kun on tuon rotuseksi niin innokkaasti mukana ja osaa hienosti.