Enää muutama viikko ja Mani tulee kotio. Vai mitenkähän on? Haluukohan se enää edes tulla tänne pohjoseen? Meillä ei saa ruokaa neljää kertaa päivässä. Meillä ei saa chillailla pihalla vapaasti koko päivää. Meillä ei saa retkottaa kylellään Viton varjossa (Meillä ei oo Vitoa ku meillä on Pösö! Kohta ehkä jopa isompi Pösö, mutta Pösö kumminki...). Meillä joutuu oleileen päivässä useita tunteja vaan bernien seurassa, eikä kaikille kauppareissuille pääse autoon mukaan. Mitä vielä... Meillä ei oo tarjolla ylimääräsiä herkkuja esim pentujen ruuan jämien muodossa.
Mutta onhan meillä mahtavaa seuraa! ;) Manilla on täällä omat berni-siskot odottamassa ja valmiina kirmaamaan Rovaniemen jäkälämettissä räkä roiskuen ja poron papanoita välillä suuhun napaten. Meillä tarjoillaa puruluita ja possunkorvia viikottain. Keksejä ja nakkeja saa kun vähän jaksaa temppuja tehdä. Ja ainahan voidaan hypätä meidän Pösöön ja huristella etelään treffaamaan kavereita, sekä bernejä että nöffejä. Niin ja meillä ei oo täällä laumaa nälkäsiä pentuja jotka roikkuu tissillä aina muutaman tunnin välein. Et ei se kotona oleilu niin kamalaa loppupeleissä taida olla ;)
Mani on kyllä ihan hyvin viihtyny etelän lomallaan. Ei oo tainnu tyttönen paljo kotiin kaivata. Enemmän sitä on taidettu odotella täällä pohjosessa. No, parin viikon päästä nähdään mitä Minis on mieltä siitä ku pitäs kotio lähtä.
No comments:
Post a Comment