Pentu-prokkis II: "Kun tarpeeksi säätää niin voi osua kohdalleen"

Nyt kun ollaan menossa jo puolen välin paremmalla puolella (ja ultra näytti elämää massussa) taitaa olla aiheellista pistää tämä sepustus nettiin. Toivotaan, että kaikki sujuu yhtä jouhevasti tästäkin eteenpäin. Meillä Laivakankaalla odotus jatkuu, mutta tässäpä teille siis vähän taustaa...

Projektin pääosissa espanjalainen hurmuri "Nacho" Good as Gold Anmalamual del Basaburua ja pieni, musta tykinkuula "Mani" Goldbear´s You Must Be Joking.

No niin, josko sitä alkaisi taas kirjoittamaan tätä blogiakin hieman useammin. Kirjoitan nämä asiat itselle varastoon ja jos joku ulkopuolinen näitä joskus blogista lukee, se tietää sitä, että ultrassa Manin mahasta on löytynyt muutakin kuin suolikaasua :)

Tätä Manin toista pentuetta on suunniteltu huolella jo oikeastaan siitä asti kun kaverin omille nimilleni sain, eli vajaa kaksi vuotta sitten. Lopun viimen kävi kuitenkin niin, että vaikka oletin suunnitelmien olevan hyvässä vaiheessa ja homman pulkassa, tulikin se kaamee kiire. Eli tällä kertaa Mani päätti aloittaa juoksunsa melkein kahta kuukautta etukäteen ja vielä niin kivasti, että oli reilun viikon ulkomaan näyttelyreissulla kaverini ja heidän koiransa kanssa ja sillä aikaa jossain vaiheessa on juoksut alkaneet.

Hain Manin siis kotiin päivällä ja illalla huomasin, että tyyppi lossuttaa takapuoltaan liian innokkaasti verrattuna normaalitilaan. Ei muuta kun paperit kehiin ja sieltähän tuli ihan reilusti verta, eli ei ollut epäilystäkään siitä, että oliko juoksu alkanut vai ei. Ensimmäinen reaktio oli "¤&*%&#&%**", eli vallan painokelvotonta kamaa etten sanos :) Mielessä kävi, että jos nyt on juoksu niin pitkällä, että ei enää ehditä saada kamaa niin homma siirtyy taas eteenpäin ja mun haaveeni kesäpennuista menee mönkään (ja kun berninarttu josta olin pentua kysellyt, jäi tyhjäksi niin ei ollut sitäkään tässä nyt "haittona"). Seuraavana päivänä konsultaatiopuhelu siementävälle lääkärille, joka onneksi osasi suhtautua asiaan erittäin rauhallisesti ja meinas, että ei tässä vielä hätää. Sovittiin millon varaan proge-aikaa ja verikoetulosten jälkeen sitten päätettäisiin siemennysajankohtaa. Pistin uroksen omistajalle varoitus-mailin, että tietäisi vähän varautua siihen, että meillä ollaan hyvissä ajoin ja kyselin samalla heidän aikatauluistaan, että onnistuuhan jos kiireellä pitää toimia. Onneksi uros oli sentään sovittu etukäteen valmiiksi.

Proge tuli ja tulos tuli. Sitten nostikin paniikin, uroksen omistaja ei ollut vastannut mulle. Ääk, jos ne onki jossain reissussa!! Noh, viimein sain uroksen omistajan langan päähän ja kävi ilmi, että oli saanut viestini, mutta ei ollut ehtinyt siihen vielä vastata kun olivat olleet näyttelyreissulla. Huh, nyt jo kuitenkin onneksi kotona.

Olin päättänyt, että Mani siemennetään PetVetissä Turussa. Miksi mennä muualle kun paraskin on käytettävissä ;) Tosin, esim se kissanomistaja pariskunta, joka oli yhtäaikaa klinikalla kun me, katto mua vähä himmeesti ku kuulivat, että Oulusta asti tultu Turkuun eläinlääkärille... ELL Tiina Illukka kun on kokenut näissä keinosiemennyshommissa ja sai vallan huikeita tuloksia edellisellä kerralla Manin ensimmäisessä pentueessa kun tuloksena oli pakasteella 8 potraa pentua. Noh, sinne siis suunnattiin kun oli päivä sovittu ja uroksen tavara matkalla kohti Turkua. Itse sperman tilaus kävi kun verkkokaupasta ikään :) Lähettävä pää hoiti homman kokemuksella ja ammattitaidolla aikataulussaan (ja nyt olikin pikaiset vastaukset maileihin kun olimme molemmat, sekä minä että uroksen omistaja, mailin äärellä tapahtumapäivänä). 28.1. aamulla pikkasen klo 9 jälkeen köröttelimme karvakorvien kanssa hakemaan pientä pakettia fedexin käyttämän jakelufirman toimistolta Turusta. Matkaan oli startattu jo puolen yön tienoilla, mutta vielä tässä vaiheessa ei väsyttänyt ollenkaan. Jännäs vaan ihan sikana!
Paketti kainaloon ja kohti PetVetiä. Manilla alkoi olla jo nälkä kun päästiin klinikalle ja vähän ennen kun piti lähtä tohtorin pakeille, pikku-nöffillä tuli yökkä kun oli niiiiiin kamala nälkä (siis saanu viimeks iltaruuan klo 21). Pikkasen aikaa piti vielä kärvistellä ennen aamupalaa kun siemenet kaivettiin paketista, toimitettiin oikeaan osoitteeseen ja tyypistä otettiin vielä varmuudeksi proge. Urheasti mun pieni, musta eläin seisoi pöydällä kun lääkäri-täti roplas hanuria. Jopa verikokeen otto saatiin suoritettua ilman nöffin normaalia teatraalista huutoa, ihan siinä keskellä tutkimuspöytää seisten. On se helppoa kun sen osaa.

Sitten ei muuta kun odottamaan. Koirille tietenkin aamupala ja itsekin kaveria moikkaamaan ja syömään, samalla kun odoteltiin progen tuloksia. Nälkähän tuo alkoi olla jo itsekullakin. Kun lääkäri lopulta soitteli tuloksia, oli tieto, että proget oli ok lukemissa ja siemennyspäivä oikein. Tavaraa oli niin reilusti, että päätettiin kuitenkin illalla vielä ennen klinikan sulkeutumista tuikata toinen satsi sisään ihan vaan varmuuden vuoksi ja eipä sillä olis muutakaan tehny. Ei sitä kannattanu lavuaariin kaataa kun on Espanjasta asti tilattu. Me olimme karvakorvien kanssa jokatapauksessa jäämässä yöksi Turkuun ja lähdössä vasta aamulla ajamaan kotia kohti, joten samapa tuo oli käydä vielä illasta.

Olin jo etukäteen varannut meille majoituksen Best Western Seaportista Turun satamasta. Ollaan oltu karva-tiimillä siinä aikaisemminkin ja hyvä paikka (jopa koirille oli oma pieni "aamupala"). Ayalla oli vaan toho päällä ja meillä meinas käydä köpelösti portaissa kun neiti touhotti niin, että tassu luiskahti portaiden rakoon, berni nurin ja huutohan siitä pääsi. No se ei tosin tyypin vauhtia hidastanu, vaikkakin seuraavana aamuna oli vähä kankeutta.
Aamulla startattiin matka kohti pohjosta ja kaamee jännääminen saatto alkaa... ja tässä sitä nyt ollaan. Kun tätä kirjoitan, on vielä viikko ultraan. Mani on ollut melko väsynyt ja tosi mukavuuden haluinen. Olen yrittänyt seurata josko olisi jotain merkkejä tiineydestä, mutta ota tosta sitte selvää. Viikonpäästä tiedätään tuottiko hermoilu tulosta vai tuliko vaan emännälle yks vatsahaava ja Manilla niin maan kallis pieru ;) Ja sittenhän se jännitys vasta alkaakin...