Se on talavi ny!

Eilen lähdettiin Rovaniemeltä ajeleen kohti Oulua, ku oli nöffi-toko viikonloppu. Kotona oli pari astetta pakkasta eikä hiutaleen hiutaletta lunta. Päästiin johonki Iin seutuville niin sato jo niin hurjasti, että sai ajella ihan kieli keskellä suuta. Nyt on ihanasti maa valkeena ja ainaki 10 cm lunta. Huomenna pitää ottaa muutama kuva aamusta, että on todistusaineistoo, että ainaki kerran tälle vuotta on lunta ollu. Rovaniemellä ei kuuleman mukaan oo edelleenkään lunta...

Sitte siihen nöffi-tokoon. Mun nöhvinihän haisee edelleen mädäntyneelle sillille (vaikka mä sen eilen pesin) joten Manin kanssa tokoileen ei oo nyt asiaa. Kun kerran olen kurssille ilmoittautumut niin ajattelin sitte ottaa varamiehen käyttöön ja Ayasta tuli nyt mukumuka-nöffi.
Tämä pieni, iloinen eläin oli nyt sitte tänään ensimmäistä kertaa treeneissä ActiveDogin hallilla ja kuten arvata saattaa, kävi niiiiiin kierroksilla, että ei tahtonu nahkossaan pysyä. Ekana otettiin maahanmenoa. Ayan piti tehä ihan liikkeen omaisesti. Mä ehkä itte varmistelin liikaa ja hiljensin vauhtia ja vähä jopa annoin vartaloapuja, joten neiti istu sitte ensin ja meni maahan vasta sitte. Nou, ei tätä hommaa näin tehä. Pitää nyt kotona kokeilla ihan ilman apuja ku kaveri osaa sen, mutta miks ei nyt tehny??? Ei mitään tietoo.

Seuraava ohjelmassa oli vasemmalle kääntyminen. Edellisellä kerralla olivat treenanneet pyörähtämistä sivulla. Aya pyörähtää yhtä sulavasti ku kaks metrinen kakkos-nelonen... Vasemmalle käännös ei oo ikinä ollu meidän vahvimpia juttuja. Monesti neiti jää alle ku ei hoksaa, että nyt käännytään. Saatiin hyviä kikkoja miten asiaa voidaan treenata. Kokeillaan josko me jotain opittas.

Otettiin myös luoksetuloa. Opeteltiin ihan uudella tavalla ohijuoksua. Palkka lautaselle ohjaajan taakse ja koira saa juosta sitte suoraan lautaselle ohjaajan ohi. Tästä pitäs sitte jalostaa ajan kanssa hieno takapuolen käyttöä hyödyntävä luoksetulon loppuasento. Vauhtia Ayalla on ihan ok, mutta katotaan miten käy sen lopetuksen kanssa nyt ku aletaan ottaan suoraan viereen. Miks turhaan opettaa sitä eteen ku siinä vaan on yks mahdollisuus enemmän mokata.

Vimppana aloteltiin pysähtymistä. Ayalla ei pysähdys oo koskaan ollu ihan lukkojarrutus-tyylistä joten alettiin ihan alusta kokeileen makupalaa heittämällä. Kaks blondia (piilosellaista, tietty...) pistetään asialle niin, eihän siitä mitään tuu. Ohjaajan piti ihan tasuusta pitäen näyttää miten piti tehä. No, kyllä se Aya melko äkkiä hoksas, että makkara lentää ja sitä kannattaa odottaa. Ihan erilainen pysähdys jo näillä muutamilla toistoilla saatiin aikaseks. Paljo terävämpi ja nopeempi. Nyt vaan lisää treeniä ja treeniä ja treeniä... Huomenna on seuraava kerta, niin pitää illalla jo kokeilla muistuuko mieleen mitä on tänään opeteltu. Niin rankkaa oli tuo treenaus, että nyt pikku-A vetää sikeitä keskellä lattiaa. Ehkä tää vielä tästä...