Manin treenipäivis

6.5. Maakuntamatkalla vol. II: Tenavat ulkoistettu

2010-05-12T00:13:00.000-07:00

Täällä pohjoisessa on ollut niin kylmää ja märkää, että pieniä tenavia ei ole viitsinyt pihalle viedä ja omalla takapihalla on sen verran maa vielä märkää, että sitä raparallia ei kyllä halunnut aloittaa heti ensimmäisestä ulkoilusta :) Siispä kun säät vähänkään sallivat, pakattiin tiimi Pösöön ja karautettiin taas Kempele-cityyn maakuntamatkalle. Porukoitten takapiha oli osaksi sen verran kuiva, että siellä isojen tyttöjen "karjakarsinassa" saatettiin tenavien kanssa tutustua ulkomaailmaan.

Ekkana porukkaa vähän jännäsi kun oli hassuja hajuja ja ihmeellinen alusta. Kuitenkin kun koko poppoo oli saatu pihalle, niin alkoi paikkojen tarkistus ja pikkuhiljaa ralli kävi kovemmaksi ja kovemmaksi. Kaveria vedettiin hännästä, pyöritettiin nurmikolla, juostiin, vaanittiin ja haukuttiin kaverille jos se ei alkanu painiin. Myös heinän syönti oli ylde hubaa, vaikka sitä tyhmä emäntä vähän rajoittikin.

Ja koska ainahan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin ei aikaakaan kun ensimmäinen sankari puikahtaa aidan ali isommalle puolelle. Tosin tyyppi tuli kyllä samaa reittiä takaisinkin ennen kuin pelastusjoukot ehtivät kiertää ulkokautta ohjaamaan yksinäistä matkustajaa oikeaan suuntaan.

Reippaat tyypit myös syöpäsivät nappulamössöt pihalla ja päälle pissat ja kakat... sekä keskiverto riekunnat ja vesikuppiinki piti vähä pulahtaa.

Ruuan jälkeen pienten silmät rupesivat kuitenkin melko pian luppasemaan ja siirryimme sisätiloihin ottamaan pienet ettonet ja samalla valvova organisaatio nautti päivällistä. On se rankkaa pienelle vielä tuo ulkoilu kun on niin kamalasti kaikkea uutta ja ihmeellistä. Se imee mehut miehestä melko tarkkaan :D

Seuraavaa reissua odotellessa...

Maakuntamatkailua

2010-05-02T13:24:00.000-07:00

Pennuilla on ikää jo 4,5 viikkoa ja tänään käytiin ensimmäistä kertaa autoilemassa. Ajettiin vanhempieni luo Kempeleeseen. Koko automatkan tenavat olivat hiljaa ja rauhallisesti, taisipa muutama jopa nukahtaakin. Tässä kuvassa ollaan juuri pakkauduttu autoon ja valmiina starttaamaan matkaan: Kun päästiin perille oli vuorossa seuraavaa uusi juttu, eli uudet maisemat. Valitettavasti keli oli niin huono koska vettä tuli kaatamalla, että ei päästy pihailemaan, vaan jouduttiin hengailemaan sisätiloissa, vaan eipä se meitä hidastanut.

Pojat paini ja nujusi pitkin nurkkia. Kiva hyökkäillä kaverin kimppuun, vetää kaveria hännästä ja juosta viipottaa tuhatta ja sataa karkuun kun kaveri lähtee hyökkäykseen.

Myös alustana olleen lehden kulmaa piti vähän maistaa, peittoja retuuttaa ja muutenkin riekkasta. Ei kyllä ollut ollenkaan jännitystä ilmassa, vaan kaikki olivat heti kuin kotonaanvaikka oli ihan uudet kulmat. Tosin ympärillä pörräsi tutut ihmiset ja karvakorvat, kun paikalla oli vanhempani, Hanna-sisko sekä tietty noi minun aikuiset koirat, eli Mani ja Aya.
Välillä meno äityi vallan hurjaksi ja pienet naskalihampaat ottivat kiinni siitä mikä kohdalle sattui. Sukkien raatelu oli erityisen mukavata :)

Ja kuten kunnon kyläpaikassa kuuluu olla, tälläkin vierailulla oli järjestetty virvoketarjoilu nappulamössön ja tissimaidon muodossa. Napa täynnä oli sitten hyvä ottaa pikku ettonet ja sen jälkeen jatkaa leikkimistä.

Seuraavaa reissua odotellessa...

Mahan seurantaa...

2010-03-22T03:12:00.000-07:00

Tässäpä olisi vähän mahan kehitystä tämän prokkiksen aikana:

Ensimmäisessä kuvassa on vuorokausia takana vasta 16 ja vielä ei sivuprofiilista nää onko siellä mitään.
Sitten seuraavan kerran vuorokausia koossa 36 ja vähän alkaa ehkä olla jo jotakin nähtävissä.

Tässä seuraavassa mennän jo vuorokausilla 43 ja pienen pientä pömpötystä on jo havaittavissa. Harmi, kun en ottanut kuvaa ylhäältä päin, sillä ylhäältä katsoen vyötärön katoaminen näkyy selvemmin :)
Ja toistaiseksi viimeisen kuvan kohdalla mennään vuorokausia 50. Selkä on jo leveä kun sohvapöytä ja selkeä mahareppu löytyy jo. Se muutos edelliseen kuvaan on otettava huomioon, että ajelin tyypin mahakarvoista pitkät siivut pois, eli kaikki mikä näkyy on koiraa. Ei oo hoikkis enää ;) Minis pitää nykyään jo puntata auton kyytiin, kun hypätessä maha ottaa kiinni astinlautaan. No, ei enää kauaa..

Pentu-prokkis II: "Kun tarpeeksi säätää niin voi osua kohdalleen"

2010-03-05T12:29:00.001-08:00

Nyt kun ollaan menossa jo puolen välin paremmalla puolella (ja ultra näytti elämää massussa) taitaa olla aiheellista pistää tämä sepustus nettiin. Toivotaan, että kaikki sujuu yhtä jouhevasti tästäkin eteenpäin. Meillä Laivakankaalla odotus jatkuu, mutta tässäpä teille siis vähän taustaa...

Projektin pääosissa espanjalainen hurmuri "Nacho" Good as Gold Anmalamual del Basaburua ja pieni, musta tykinkuula "Mani" Goldbear´s You Must Be Joking.

No niin, josko sitä alkaisi taas kirjoittamaan tätä blogiakin hieman useammin. Kirjoitan nämä asiat itselle varastoon ja jos joku ulkopuolinen näitä joskus blogista lukee, se tietää sitä, että ultrassa Manin mahasta on löytynyt muutakin kuin suolikaasua :)

Tätä Manin toista pentuetta on suunniteltu huolella jo oikeastaan siitä asti kun kaverin omille nimilleni sain, eli vajaa kaksi vuotta sitten. Lopun viimen kävi kuitenkin niin, että vaikka oletin suunnitelmien olevan hyvässä vaiheessa ja homman pulkassa, tulikin se kaamee kiire. Eli tällä kertaa Mani päätti aloittaa juoksunsa melkein kahta kuukautta etukäteen ja vielä niin kivasti, että oli reilun viikon ulkomaan näyttelyreissulla kaverini ja heidän koiransa kanssa ja sillä aikaa jossain vaiheessa on juoksut alkaneet.

Hain Manin siis kotiin päivällä ja illalla huomasin, että tyyppi lossuttaa takapuoltaan liian innokkaasti verrattuna normaalitilaan. Ei muuta kun paperit kehiin ja sieltähän tuli ihan reilusti verta, eli ei ollut epäilystäkään siitä, että oliko juoksu alkanut vai ei. Ensimmäinen reaktio oli "¤&*%&#&%**", eli vallan painokelvotonta kamaa etten sanos :) Mielessä kävi, että jos nyt on juoksu niin pitkällä, että ei enää ehditä saada kamaa niin homma siirtyy taas eteenpäin ja mun haaveeni kesäpennuista menee mönkään (ja kun berninarttu josta olin pentua kysellyt, jäi tyhjäksi niin ei ollut sitäkään tässä nyt "haittona"). Seuraavana päivänä konsultaatiopuhelu siementävälle lääkärille, joka onneksi osasi suhtautua asiaan erittäin rauhallisesti ja meinas, että ei tässä vielä hätää. Sovittiin millon varaan proge-aikaa ja verikoetulosten jälkeen sitten päätettäisiin siemennysajankohtaa. Pistin uroksen omistajalle varoitus-mailin, että tietäisi vähän varautua siihen, että meillä ollaan hyvissä ajoin ja kyselin samalla heidän aikatauluistaan, että onnistuuhan jos kiireellä pitää toimia. Onneksi uros oli sentään sovittu etukäteen valmiiksi.

Proge tuli ja tulos tuli. Sitten nostikin paniikin, uroksen omistaja ei ollut vastannut mulle. Ääk, jos ne onki jossain reissussa!! Noh, viimein sain uroksen omistajan langan päähän ja kävi ilmi, että oli saanut viestini, mutta ei ollut ehtinyt siihen vielä vastata kun olivat olleet näyttelyreissulla. Huh, nyt jo kuitenkin onneksi kotona.

Olin päättänyt, että Mani siemennetään PetVetissä Turussa. Miksi mennä muualle kun paraskin on käytettävissä ;) Tosin, esim se kissanomistaja pariskunta, joka oli yhtäaikaa klinikalla kun me, katto mua vähä himmeesti ku kuulivat, että Oulusta asti tultu Turkuun eläinlääkärille... ELL Tiina Illukka kun on kokenut näissä keinosiemennyshommissa ja sai vallan huikeita tuloksia edellisellä kerralla Manin ensimmäisessä pentueessa kun tuloksena oli pakasteella 8 potraa pentua. Noh, sinne siis suunnattiin kun oli päivä sovittu ja uroksen tavara matkalla kohti Turkua. Itse sperman tilaus kävi kun verkkokaupasta ikään :) Lähettävä pää hoiti homman kokemuksella ja ammattitaidolla aikataulussaan (ja nyt olikin pikaiset vastaukset maileihin kun olimme molemmat, sekä minä että uroksen omistaja, mailin äärellä tapahtumapäivänä). 28.1. aamulla pikkasen klo 9 jälkeen köröttelimme karvakorvien kanssa hakemaan pientä pakettia fedexin käyttämän jakelufirman toimistolta Turusta. Matkaan oli startattu jo puolen yön tienoilla, mutta vielä tässä vaiheessa ei väsyttänyt ollenkaan. Jännäs vaan ihan sikana!
Paketti kainaloon ja kohti PetVetiä. Manilla alkoi olla jo nälkä kun päästiin klinikalle ja vähän ennen kun piti lähtä tohtorin pakeille, pikku-nöffillä tuli yökkä kun oli niiiiiin kamala nälkä (siis saanu viimeks iltaruuan klo 21). Pikkasen aikaa piti vielä kärvistellä ennen aamupalaa kun siemenet kaivettiin paketista, toimitettiin oikeaan osoitteeseen ja tyypistä otettiin vielä varmuudeksi proge. Urheasti mun pieni, musta eläin seisoi pöydällä kun lääkäri-täti roplas hanuria. Jopa verikokeen otto saatiin suoritettua ilman nöffin normaalia teatraalista huutoa, ihan siinä keskellä tutkimuspöytää seisten. On se helppoa kun sen osaa.

Sitten ei muuta kun odottamaan. Koirille tietenkin aamupala ja itsekin kaveria moikkaamaan ja syömään, samalla kun odoteltiin progen tuloksia. Nälkähän tuo alkoi olla jo itsekullakin. Kun lääkäri lopulta soitteli tuloksia, oli tieto, että proget oli ok lukemissa ja siemennyspäivä oikein. Tavaraa oli niin reilusti, että päätettiin kuitenkin illalla vielä ennen klinikan sulkeutumista tuikata toinen satsi sisään ihan vaan varmuuden vuoksi ja eipä sillä olis muutakaan tehny. Ei sitä kannattanu lavuaariin kaataa kun on Espanjasta asti tilattu. Me olimme karvakorvien kanssa jokatapauksessa jäämässä yöksi Turkuun ja lähdössä vasta aamulla ajamaan kotia kohti, joten samapa tuo oli käydä vielä illasta.

Olin jo etukäteen varannut meille majoituksen Best Western Seaportista Turun satamasta. Ollaan oltu karva-tiimillä siinä aikaisemminkin ja hyvä paikka (jopa koirille oli oma pieni "aamupala"). Ayalla oli vaan toho päällä ja meillä meinas käydä köpelösti portaissa kun neiti touhotti niin, että tassu luiskahti portaiden rakoon, berni nurin ja huutohan siitä pääsi. No se ei tosin tyypin vauhtia hidastanu, vaikkakin seuraavana aamuna oli vähä kankeutta.
Aamulla startattiin matka kohti pohjosta ja kaamee jännääminen saatto alkaa... ja tässä sitä nyt ollaan. Kun tätä kirjoitan, on vielä viikko ultraan. Mani on ollut melko väsynyt ja tosi mukavuuden haluinen. Olen yrittänyt seurata josko olisi jotain merkkejä tiineydestä, mutta ota tosta sitte selvää. Viikonpäästä tiedätään tuottiko hermoilu tulosta vai tuliko vaan emännälle yks vatsahaava ja Manilla niin maan kallis pieru ;) Ja sittenhän se jännitys vasta alkaakin...

Uusi vuosi, uudet kujeet...

2009-01-15T05:38:00.000-08:00

Vai kuinkas tää nyt menikään...

Nyt on siis aloitettu vuosi 2009 ja samalla tavallahan tuo uhkaa lähteä etenemään kun viimeksikin, eli koiranäyttelyitä, treenejä ja jossakin välissä vähän jotain opiskelun tynkääki. Tuo meidän varsinaisten sivujen päivitys nyt vähä laahaa, kun meni kone vaihtoon ja mä en muista salasanoja, että pääsisin lataamaan päivityksiä nettiin. Ja piti vielä vaihtaa kotisivujen tekoon käyttämäni ohjelma toiseen, et niiden päivitysten tekeminenki vie vähä enemmän aikaa, mut kirjottelen vaikka välillä tänne blogiin kunhan muistan.

Kajaanissa tietty käytiin kun sehän aloittaa aina näyttelyvuoden, vaikka tähän mennessä ei siellä oo vielä kertaakaan kukaan omista koirista pärjänny, niin joka vuosi sinne kuitenki mennään. Nyt kun Aya on jo jääny osa-aikaselle eläkkeelle noista näyttelyjutuista, reissataan me Mini-Manin kanssa. Oli kuulkaas hassua kattoa berni-kehää ku ei tarvinnu huolehtia omaa koiraa kehään :) Kyllä kai tähän tottuu... Minis kävi kehässä pyörähtämässä Sarin kanssa ja olin kyllä ihan yllättyny, että neiti sai erin:n,. Tuomari rullaili kylkiä siihen malliin, että liikaa vararengasta on kertyny ja sitte ku vielä tuomarin mielestä hampaisto oli harva, niin olin jo pakkaamassa kamppeita, että sininen nauha sieltä varmaan tulee. No, saa kyllä olla erittäin tyytyväinen tulokseen avo eri2, pn4, vara-cacib. Ja Mani muisti suurin piirtein käyttäytyä. Mitä nyt vähä piti pistää ranttaliski ja hyppelehtiä kesken juoksun ku ei olis enää hotsittanu juosta rinkiä ympäri :-P No, tästä se lähtee. Muutamat kekkerit on jo suunniteltu ja lisää keikkakalenteria tuunataan kunhan tuomaritiedot julkaistaan.

Eilen (14.1.) käytiin tiimin kanssa pitkästä aikaa tokoileen hallilla. Nyt kun vedän ryhmää keskiviikkoiltaisin, on helppoa ottaa omat koirat mukaan ja treenata niitä siinä sitte oman ryhmän jälkeen (kumma ku hallilla ei oo kauheesti ruuhkaa varauksissa klo 22-23 ;) ). Ja olihan taas menoa ja meininkiä...

Ekaks toin Manin halliin. Neiti oli heti jyvällä mitä tässä nyt haetaan. Otettiin vähä seuraamista alkuun lämmittelyksi. Sit alettiin treenaamaan pysähtymistä samalla tyylillä kun Aya opetteli sillä nöffien toko-kurssilla. Pikkasen oli pikkumusta alkuun pihalla. Onneks melko rivakkaan hoksasi heittämisen idean, mutta sen makupalan löytämisessä on vielä toivomisen varaa. Menee vielä ihan kauheeks nuuhkimisek, ku ei osaa kattoo mihin se nakkipala lens. Kokeiltiin myös vähä muistutella agiliitoo pikkusen päähän. Manillahan on ollu hyppy-ongelma. Este kun väistää edestä jos vaan juoksee päin, niin nöhvi ei aina muista/viitti/hoksaa/kerkee hypätä. Nyt alotettiin ihan matalalla esteellä ja pykälä pykälältä nostettiin lähemmäs maxi-korkeutta. Ja voin sanoo, että hyvin hyppäs! Mun pitää vaan muistaa, että en karjase hyppy-käskyä liian aikasin, sillä nöhvi hyppää sillon ku käsky käy. Muutaman kerran annoin käskyn liian aikasin ja kaveri yrittää sellasta hurjaa kamikaze-loikkaa, joka lähes aina päätty niin, että takajalat veti riman alas ku ei pituus riittäny. Ku tän hoksasin, saatiin monta onnistunutta suoritusta. Otettiin myös vähä puomi-hyppy yhdistelmää ja ihan kivasti meni. Kyllä se lomalainenkin muistaa mistä oli kyse.

Seuraavaks otin sitte Ayan halliin ja voi elämä sitä räjähtävää intoa mitä toi pieni eläin oli kehittäny ittelleen siellä autossa odotellessa. Kontakti oli ihan ilmiömäistä, mutta käskyjen kuuntelu ei ollukkaan ihan niin tarkkaa. Kaveri teki kaiken ihan sata lasissa, mutta ei ihan koko aikaa kuunnellu mitä käskettiin :) Pitäs löytää sellanen kauhun tasapaino, että olis vauhtia, mutta muistas myös kuunnella. Otettiin tosiaan seuraamista pitempiä pätkiä, meni ihan ok. Sitte aattelin, että kokeillaas liikkeestä istumista. Aya oli niin ku ei ikinä olis kuullukkaan mitään mistään istumisesta. Aina vaan löi maate. Kokeilin istumisen vahvistamista naksullaki, mutta hallissa kaiku niin hassusti, että Aya aina rupes pälyileen, et mistä se naksaus tuli. No, kotitreeninä jatketaan sitä istumisen, maahanmenon ja seisomisen erottamisen harjottelua. A kokeili kanssa vähä agia ja voi elämä mitä meininkiä. Esteethän oli ihan yyber kivoja ja Aya olis tehny kaikki esteet nyt heti ja ihan sata lasissa. Etenki se hallin perällä oleva A-este veti berniä puoleensa ku magneetti (sinne ei siis tällä kertaa menty sitte ollenkaan). Otettiin ensin putkee muutama kerta ja ku kaveri rupes meneen sinne kivasti, lisäsin ennen putkea hypyn. Vielä ku toi koira kuuntelis mitä mä siltä haluan niin olis ihan bueno. Ensimmäisellä yrittämällä hyppäs hypyn (riman korkeus ehkä katu-uskottava 20cm) ja sen jälkeen hyppäs putken yli, kahdesti. Uudella yrityksellä jarrutin menoa ennen putkee ja ohjasin A:n ihan putken suulle, voila! siellä lepää! Eli A:n ongelman ydin on siinä, että ei kuunnella mitä käsketään vaan juostaan menemään niin paljo ku kintuista lähtee (ja siinä välillä hypitään sellasia varsa-loikkia joka suuntaan). Otin vielä muutaman kerran noita kahta estettä ja käänsin sitte putken 90 asteen kulmaan ja putkesta vielä puomille. Hyppy-putki-puomi kombo menee ok jos muistaa jarruttaa AINA esteeltä tultaessa ja tiukalla kontaktilla ohjaa koiran seuraavalle esteelle. Kaukaa ohjaaminen ei A:lla tuu kyseeseen ollenkaan. Vauhtia on koiran taitoihin nähden ihan liikaa. Puomi-putki-hyppy oliki sitte yllättävn paljo hankalempi. Sitä viimestä hyppyä ei kertakaikkiaan voinu tehä, ei sitte millään. No, A:lle nää muutamat agi-pätkät on enemmän mielen virkistystä ku totista agia, ku ei tuolla koskaan mihinkään kisaamaan olla menossa. Ennen kotiin lähtöä otin vielä vähän seisomista. Ruskee makupala ja vihreä tekonurmi, ei hyvä yhdistelmä. Ei tahtonu löytyä makupalat. Puolen tunnin jälkeen Ayallaki alko olla enin tohotus pois ja muisti pikkasen kuunnellakki. Otettiin loppuun vielä pikkanen seuruu -osuus ja siitä iso palkka ja kotiin.

Kyllä oli muuten väsynyttä porukkaa ku kotiin päästiin :) Kuorsaus kuulu jokaisen tessun suunnalta. Ritaki retkotti kylellään, vaikka ei treeneissä ollukkaan, mutta kävi päivällä Pimu-lansun ja meidän Minin kanssa hömppäämässä, niin veteraanille riittää jo tollaset lumi-hömpät ja sen päälle voi levyttääki sitte lopun päivää. Varsinki ku pakkasta oli yli -20 ja tänään taitaa olla vielä tiukempi keli, et me jatketaan kuorsausta lämpimissä sisätiloissa.

Seuraavaan kertaan!

-Team Pepperita´s

Toinen päivä tokoa

2008-11-02T13:57:00.000-08:00

Tänään (siis sunnuntaina, siltä varalta, että jos päivä kerkee vaihtua ennen ku saan tän tekstin julkastua) oli taas toko-treenit. Yritän pikaseen kirjotella tähän mitä tänään tehtiin. Tällä kertaa ekaks otettiin kertausta pysähtymisestä. Ayalla alkaa olla jo melko hyvin hoksattuna, et se makupala lentää taakse ku tulee seiso-käsky. Muutaman kerran tein jo hämyjäki, mutta vaatii sen kolme, neljä oikeeta ensin ja sit perään hämyn, niin onnistuu, mut pitää saada tosi hyviä suorituksia alle ettei jätä pysähtymättä hämylle. Treenataan viikolla lisää heittelyitä ja otetaan aina joskus joku hämy väliin.

Sit harjoteltiin myös luoksepäästävyyttä silleen, että pareittain toisen koiran ohjaaja kävi ihan vaan kääntymässä edessä ja koiran piti pysyä paikallaan. Tää oli Ayalle suht helppo.

Seisomis-treeniä jatkettiin seisomisen keston harjottelulla. Tarkotus oli saada koira koomaan niin, että se vaan tuijottaisi edessä olevaa palkkaa, eikä lähtisi liikkumaan. Ohjaaja otti Ayan jolla näytti (ja täytyy sanoa, että mulla oli omat epäilyni tästä kokeilusta monessakin suhteessa). Oli tosi mahtava nähdä kuinka oma koira osaa kun on ohjaaja joka osaa. Ei se ihan toivoton tapaus kai sit kuitenkaan oo... Tota paikallaa seisomista pitää treenailla kanssa kotona. Tavotteena olis siis, että koira ei lähti missään kohtaa mun luo hakemaan palkkaa ja vaikka mä olisinkin koiran luona niin palkka tulis muualta. Ihan kokeilemisen arvonen juttu, varsinkin kun meillä on ollu ongelmana se perään hiipiminen. Katotaan josko jo ens viikonloppuna voitas yhdistää näitä seisomis-harjotuksia.

Otettiin myös pikkasen paikallaoloa. Voi olla, että Ayan kanssa olis paras vaan treenata sitkeästi takapalkalla. Kokeillaan nyt viikko jankata tällä tyyliä ja katotaan miten käy. Halli on niin pieni, että siellä ei kauheen kauas pääse, että ei saa testattua sitä mitä käy takapalkan kanssa ku matka pitenee, mutta kotona tää onnistuu varmaan ainaki ulkona ja sit pitää kattoa josko onnistus käydä hallilla Roissa joku päivä. Loppun otettiin vielä pikkasen juoksentelua, että jäi kiva fiilis. Meillä on paljo treenattavaa ens viikolle ja katotaan mitä ehditään saada kotona aikaseks...

Treenien jälkeen käytiin vielä Studio J.Ollilalla kuvaamassa Ayaa. Mukaan olin napannu joitain Ayan palkintoja ja nekin pääsivät kuvaan. Mielenkiinnolla odotan minkälaisia hienoja kuvia Teija saa tällä kertaa aikaan meidän neidistä. Otettiin Manistaki pari kuvaa... ulkona tosin. Kattotaan jos niistä onnistu ykskään niin voi olla, että niitä otoksia on nähtävissä sitte ehkä jopa NF-uutisissa. Nyt tarvii lähtä kuorsaamaan ku huomenna lähden ajeleen kotia kohti, eli Roihin taas viikoks.

Se on talavi ny!

2008-11-01T06:11:00.000-07:00

Eilen lähdettiin Rovaniemeltä ajeleen kohti Oulua, ku oli nöffi-toko viikonloppu. Kotona oli pari astetta pakkasta eikä hiutaleen hiutaletta lunta. Päästiin johonki Iin seutuville niin sato jo niin hurjasti, että sai ajella ihan kieli keskellä suuta. Nyt on ihanasti maa valkeena ja ainaki 10 cm lunta. Huomenna pitää ottaa muutama kuva aamusta, että on todistusaineistoo, että ainaki kerran tälle vuotta on lunta ollu. Rovaniemellä ei kuuleman mukaan oo edelleenkään lunta...

Sitte siihen nöffi-tokoon. Mun nöhvinihän haisee edelleen mädäntyneelle sillille (vaikka mä sen eilen pesin) joten Manin kanssa tokoileen ei oo nyt asiaa. Kun kerran olen kurssille ilmoittautumut niin ajattelin sitte ottaa varamiehen käyttöön ja Ayasta tuli nyt mukumuka-nöffi.
Tämä pieni, iloinen eläin oli nyt sitte tänään ensimmäistä kertaa treeneissä ActiveDogin hallilla ja kuten arvata saattaa, kävi niiiiiin kierroksilla, että ei tahtonu nahkossaan pysyä. Ekana otettiin maahanmenoa. Ayan piti tehä ihan liikkeen omaisesti. Mä ehkä itte varmistelin liikaa ja hiljensin vauhtia ja vähä jopa annoin vartaloapuja, joten neiti istu sitte ensin ja meni maahan vasta sitte. Nou, ei tätä hommaa näin tehä. Pitää nyt kotona kokeilla ihan ilman apuja ku kaveri osaa sen, mutta miks ei nyt tehny??? Ei mitään tietoo.

Seuraava ohjelmassa oli vasemmalle kääntyminen. Edellisellä kerralla olivat treenanneet pyörähtämistä sivulla. Aya pyörähtää yhtä sulavasti ku kaks metrinen kakkos-nelonen... Vasemmalle käännös ei oo ikinä ollu meidän vahvimpia juttuja. Monesti neiti jää alle ku ei hoksaa, että nyt käännytään. Saatiin hyviä kikkoja miten asiaa voidaan treenata. Kokeillaan josko me jotain opittas.

Otettiin myös luoksetuloa. Opeteltiin ihan uudella tavalla ohijuoksua. Palkka lautaselle ohjaajan taakse ja koira saa juosta sitte suoraan lautaselle ohjaajan ohi. Tästä pitäs sitte jalostaa ajan kanssa hieno takapuolen käyttöä hyödyntävä luoksetulon loppuasento. Vauhtia Ayalla on ihan ok, mutta katotaan miten käy sen lopetuksen kanssa nyt ku aletaan ottaan suoraan viereen. Miks turhaan opettaa sitä eteen ku siinä vaan on yks mahdollisuus enemmän mokata.

Vimppana aloteltiin pysähtymistä. Ayalla ei pysähdys oo koskaan ollu ihan lukkojarrutus-tyylistä joten alettiin ihan alusta kokeileen makupalaa heittämällä. Kaks blondia (piilosellaista, tietty...) pistetään asialle niin, eihän siitä mitään tuu. Ohjaajan piti ihan tasuusta pitäen näyttää miten piti tehä. No, kyllä se Aya melko äkkiä hoksas, että makkara lentää ja sitä kannattaa odottaa. Ihan erilainen pysähdys jo näillä muutamilla toistoilla saatiin aikaseks. Paljo terävämpi ja nopeempi. Nyt vaan lisää treeniä ja treeniä ja treeniä... Huomenna on seuraava kerta, niin pitää illalla jo kokeilla muistuuko mieleen mitä on tänään opeteltu. Niin rankkaa oli tuo treenaus, että nyt pikku-A vetää sikeitä keskellä lattiaa. Ehkä tää vielä tästä...

Pohjoisessa on hiljaista ja rauhallista...

2008-10-21T02:30:00.001-07:00

... vai onko sittenkään? Ei oo pahemmin tullu blogiin kirjotettua. Ensin mietin, et eihän meillä oo ollu mitään mistä kirjottaa ku niin rauhallista ollu, mutta lähemmin ku asiaa tarkistelin, niin taitaaki olla niin, että ei oo kerenny kirjottaa ku ei oo kerenny käydä kotona ku pyykkiä pesemässä (mistä tulikin mieleeni, että pitää käydä vaihtaan pyykit koneeseen ja ripustaa märät kuivumaan...).

Ensteksikki, kaikki Manin pennut on hajasijotettu ympäri maailmaa. Pikkusen Eloveenan lopullinen koti on vielä vähän auki, mutta nykyisessä hoitopaikassaan vaikuttaa kuulemma hyvin onnelliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä nöhverön lapselta. Kävin Kirsin kartturina viemässä Evan-poikaa uuteen kotiinsa. Kaveri muuttaa siis Englantiin, mutta maahanvienti säännöksistä johtuen asustaa ensin Ranskassa jonkin aikaa. Evanin uudet omistajat tulivat meitä puoleen väliin vastaan. Vaikka poika meni varmasti hyvään paikkaan, niin olihan se haikeaa jättää kaveri aamulla hotellilla uusien omistajien hoteisiin kun pikkunen pygmi vielä oven raosta pujottautuu perään ja juoksee käytävällä tukka hulmuten sen näkösenä kun huutas "hei, oottakaa! Teillä unohtu yks nöhvi matkasta! Mä tuun niin lujaa ku pääsen, oottakaa!". Nuori mies varmasti onneksi sopeutuu uuteen elämäänsä hyvin (ja kuulemma ranskan kodissa on herralle berni-seuraa, eli siis paha ollenkaan ;) ).

Paluumatkalla kävin sitte tietty Välimaankujalla katsastamassa Sallin 5(?)vk nöhverö-vauvat ja Rosa-bernin viikon ikäiset berni-pupelot. Vaikka pikkunen nöffi on nätti (siis tietty!!) niin on bernissä enemmän katsomista. Berni on jotenki enemmän koiran näkönen pienenä. Nöffi on vaan musta mötkö, mutta bernistä erottaa jo jotain piirteitä. Ja yhtään EI tullu pentu-kuume...

Mani-mamma on taas back in business, eli ollaan aloteltu treenit ja muistuteltu mieliin mitä se toko ja tottis onkaan. Käytiin myös Manin kanssa sennenyhdityksen pk-leirillä Punkalaitumella. Ilmotin meidät Manin kanssa haku-ryhmään ja olikin tosi hyvä kurssi. Reissussa oltiin Maijan ja Simppa-bernin kanssa ja hienosti tulivat Mani ja Simpaa juttuun. Hyvin maltto nukkuakkin eikä vaan hillua, vaikka osasyynä saatto olla rankka matkustaminen ja väsy. Leirillä opittiin paljon uutta ja muistuteltiin mieliin sitä vanhaa mikä pitäs olla jo muistissa. Manilla on mahtava maalimiesmotivaatioa. Ekkana päivänä huomas, että ihan heti ei lamppu syttyny ku liivit vedettiin päälle (hidas? nöffikö? eee-ei kai...) mutta seuraavan kerran ku neiti pääs autosta ja liivit nykästiin päälle, alko ko tuttu kiekaus ja remmi soiden paineltiin mettää kohti. Neitihän aikoinaan päätti, että hänestä tulee haukkuva hakukoira, vaikka emännällä oli vähä muut suunnitelmat. No, tuolla leirillä muistuteltiin mitä se ilmasu on ja parin muistutuskierroksen jälkeen haukku kaikuki ihan kivasti. Vielä haukussa tulee makupalan pitusia katkoja, mutta treeniä, treeniä niin kyllä se siitä. Erityisesti Aapo-applsiinin Soili-emäntää oli maailman mukava haukkua. Ku Soili oli maalimiehenä, alko haukku hyvin nopeesti akan löydyttyä ja jaksoki haukkua pitkiä sarjoja. Manille erityisen mieluisia on ollu aina miehet maalimiehinä (tästä kiitos meidän ekan haku-poppoon eräälle labukka-isännälle, joka löys Manin kanssa yhteisen sävelen tosi nopeasti ja opettikin sitten Manille ilmaisun alkeet). Nyttenkin, kun metsästä löyty ryhmämme ainut miespuolinen maalimies, niin neidin haukku nousi paljon kimakammaksi eikä ollut ihan niin käskevä-sävyistä.

Leiriltä palatessa piipahdettiin lätväämässä pikku-bernejä. Eli käytiin hakemassa Krista kyytiin, joka oli mennyt katsomaan tulevaa uutta perheenjäsentään Raumalle. Voiko olla paljo sulosempaa ilmestystä ku 6vk berni? No, ei tasan voi! Ihania naskalihampaita kaikki. Heti kaverit ihan tomerana villasukassa kiinni ja kunnon tapporavistukset kehiin. Kiva nähdä miten pikkuinen Cecar lähtee kasvamaan, kun ensi viikolla saapuu uuteen laumaansa. Kiitti Kirsi R:lle kun saatiin mekin käydä pentuja paijaamassa!

Mani alotti juoksun heti sitte leiriltä tulon jälkeen. Kuseksii sisälle ihan suvereenisti. Ihan yhtään ei muista mitä se sisäsiisteys on. Yhtään ei voi pitää vettä kupissa, ku heti se pitää sieltä ryystää viimestä tippaa myöden ja sitte kohta kyykätään olohuoneen matolle. Tuosta neidistä tulee ihan kauhee sikapossu juoksussa. Saattaa käydä ulkona kattelemassa maisemia ja kuuntelemassa linnunlaulua ja sitte tulla sisälle matolle (tai mun sänkyyn!!!) pissalle. Sitte kattotaan mua sen näkösenä, että nyt ei pieni eläin ymmärrä mistä mamma noin raivoo... Rasittava! Onneks tää loppuu taas ku on juoksut ohi.

Eilen palailtiin Aippasen kanssa turskanpurijoiden maasta, eli piipahdettiin Tromssassa näytelmissä (kuvi lisätään kohtapuolin, kunhan Krista on ensin selvinnyt viikonlopun koettelemuksista...). Olis ihan yhtähyvin voinu jäädä kotiin. Neiti voitti kyllä valio-luokan, mutta oli pn4 (sama sijotus ku viimevuonna...) ja se serti jäi saamatta. Mukana reissussa oli Krista Nemon kanssa ja Sari Bemu-nöffin kanssa. Onneksi Bemu sentään oli ROP ja sai sen sertin, niin ei menny koko reissu ihan turhaan. Meinas siinä kyllä jo usko loppua ku sunnuntain akehien jälkeen ajettiin Ouluun asti. Siis ihan hirveen pitkä ja tylsä pimee taival. Onneks oli kuitenki hyvät kelit, et ei ollu jäistä ja liukasta. Iso Pösö osottautu ihan tilavaks biiliks, vaikkakin se oli kyllä pakattu niin täyteen, että ovet oli aukastava hyvin varoen. Vaan hienosti se veti 3 ihmistä, 3 isoa koiraa, 4 häkkiä (2 avattuna ja 2 kasattuna), trimmipöydän, koiraföönin (jota ei sitte tietty tarvinnu) ja miedän kaikki miljoonat kassit. Hyvä, että nyt koeponnistettu toi kiesi niin ku päästään Kristan kanssa näyttelyissäkiertamisen vauhtiin taas ens kesänä niin tiedetään mihin Pösö pystyy... ja nyt kun siinä on jo toimiva radiokin niin ei muuta ku Lauri Tähkää mökäpönttöön ja ens viikonloppuna nokka kohti Seinäjokee!!

Kirjotusta pitkästä aikaa...

2008-08-21T05:36:00.000-07:00

No, niin siis... Tuonne uutisiin olin päivittäny, että Ayan matkakertomusta löytyy blogista... noh, kun ei vaan löydy... Ei auta jos kirjottaa omalle koneelleen juttua kun ne pitäs kai laittaa nettiinki, tai ainaki muiden olis helpompi niitä sillon lukee ;) Eli siis, tästä se lähtee:

AYA LIETTUASSA 1.-2.8.

Startattiin neiti A:n kanssa jo tiistaina 29.7. matkalle kohti Vilnaa. Ensimmäinen välietappi oli tietty Kempele-city. Rita jätettiin porukoille hoitoon reissun ajaksi ja iskä huolsi vähä Pösöä. Laitettiin mm. uudet veräjät taa ja on kuulkaas nyt niin päheet, että oksat pois.

Keskiviikko aamusta köröteltiin sitte kaikkine kamoinemme Välimaankujalle treffaamaan Ministä ja trimmauttaan neiti A:n turkki. Tai siis se turkki mikä oli enää jäljellä kun oli ensin pesty ja föönattu ja harjattu kauheen karvanlähtöinen koira. Onneks on mistä lähtä niin ei oo ihan kalju kuitenkaan vielä. Ja ihan nätti siitä lopun viimen tuli.

Trimmauksen jälkeen jatkettiin matkaa Ayan Eetu-veljen luo. Eetu emäntineen lähti meille matkaseuraksi ja tarjosivat yöpaikan menomatkalla kun meillä lähti laiva niin aikaisin aamulla, että ei ihan pohjosesta olis kerenny. Ayalla ja Eetulla oli treffit läheisellä pellolla ennen kun mentiin Eetun kämpille ;) Ihan siltä varalta, että sisarukset saa haistella ja tutustella väljemmässä ympäristössä ja varmistetaan, että muistavat toisensa (kun Eetusta on tullut isukkikin tässä siskosten tapaamisten välillä, niin piti varmistaa, että Ayalla on tilaa kietäytyä jos Eetu rupee lähentelemään :D ) No, kerran velipoikaa piti nuuskasta, käydä kusemassa korteen johon Eetu oli just kussu ja homma oli siinä. Sisarukset ei toisistaan ollu millänsäkkään, eikä Eetu yrittänytkään lähennellä siskotyttöö. Kai tosimies arvas, että tuolta ei irtoo.

Torstai-aamuna pakattiin sitte autoon kaikki tavarat, koirat ja ittemme ja suuntasimme kohti SuperSeaCatin terminaalia. Ennen lähtöä piti kuitenki ottaa matkalaisista potretti.

Ajomatka Vilnaan oli piiiiitkä ja kuuma. Hienosti koirat kuitenki jakso matkustaa. Pysähdeltiin matkalla ihan reiusti aina ja koirilla oli osastoissaan omat vesikipot, että saatto ottaa huikkaa jos rupes janottaan. Meidän hotelli oli ihan Vilnan keskustassa. Oli kyllä tosi mukava ja viihtysä paikka. Saatiin auto ihan oven eteen, huone oli alimmassa kerroksessa, eli ei tarvinnu koirien kanssa kulkea rappuja ja huone oli tosi iso, et riitti tilaa meille kaikille neljälle. Ekkana iltana ei juurikaan muuta jaksettu, ku käydä hakeen mäkkäristä safkaa. Aya oli mukana ja kun pysähdyttiin puistoon syömään, Pirjo murehti kuinka pikku-Aya jaksaa odottaa ku pitää hiekalla maata... Juu, no problem! Neiti nousi istumaan penkille jo ennen ku me oltiin saatu aseteltua itteämme penkille ja siinä se maata retkotti koko ajan kytäten mun burgeria. En kyllä ymmärrä mikä ohikulkijoita nauratti? Eikö ne oo ennen penkillä makaavaa berniä nähny? Todennäköisesti ei ;)

Näyttelypaikka oli tosi siisti ja perjantain kehän laidallakin oli rutkasti tilaa. Oltiin lähdetty Ayan kanssa matkalle sillä toiveella, että jos jommasta kummasta näyttelystä saatas se iso-serti ja valioituis kerta käynnillä. No, se päivä oli sitte jo perjantai. Pikku-neiti oli perjantaina heti ROP ja saatiin se mitä lähdettiin hakeen, eli Liettuan ja Baltian muotovaliotittelit. Oikeestaan oli ihan kiva jäädä kattomaan koko näyttely sillon perjantaina ku ties, että ei tarvi ajaa ku ihan pari kilsaa hotellille enää illalla. Isossa kehässsä ei enää pärjätty. Tuomari poimi meidät kuuden parhaan joukkoon, mutta sitte kätteli meidät pois ennen kolmen parhaan sijoittamista. Täytyy kyllä sanoa, että se hyvä puoli tuolla oli, että kehät oli aikataulussa. Ryhmät alko just sillon ku oli aikatauluun merkitty.

Perjantai-ilta meniki sitte toipuessa ja lekotellessa kun lauantaina oli vielä uus päivä ja uudet kujeet.

Lauantaina aamulla käytiin taas syömässä maittava aamupala, pakattiin tavarat autoon, otettiin bernit kyytiin ja ei muuta ku jo tuttua reittiä kohti näyttelypaikkaa. Lauantaina ei suurta menestystä tullut, tai siis tulihan se vara-cacib, mutta titteliä ei ;) Toisaalta ihan hyväkin niin päästiin hyvissä ajoin lähtemään ajeleen kohti kotia. Matka sujui ihan rattosasti ja kun pysähdyttiin Pärnussa kaupassa huomattiin, että ollaan niin hyvissä ajoin, että mahdollista olis keretä iltalauttaan. Soitin ja varmistin, että lautalle oli tilaa ja ei muuta ku nappi lautaan ja Tallinnaa kohti. Satamassa meni lippujen vaihto vähä tipalle, mutta onneks mukana oli juoksija niin kerettiin illan viimeselle lautalle kohti Helsinkiä. Tarkottihan tää useaa lisätuntia mulle seuraavana päivänä ku piti päästä Rovaniemelle asti sunnuntain aikana. Kyllä siinä sai kuulkaas istua autossa ihan omiksi tarpeiksi ja vähä yliki.

Me halutaan Ayan kanssa kiittää Pirjoa ja Eetua mukavasta matkaseurasta ja hyvästä majoituksesta Helsingissä! Nähdään taas ja suunnitellaan joku kiva pikku ulkomaan turnee vaikka ens vuodellekkin ;) Aya kiittää Eetu myös kusi-koulusta! Neiti A nimittäin seurasi hyvin tarkkaan miten tuota merkkailua harrastetaan ja kiire oli aina kauhee ku hoksas Eetun nostaneen jalkaan sa johon ki. Tytön piti päästä kanssa pissaamaan samaan korteen. Jalan nostoa ei sentään vielä alottanu, mutta viikko lisää Eetun seurassa niin olis varmasti jo kinttukin noussu.

Kotiutus lähenee

2008-07-24T13:35:00.001-07:00

Enää muutama viikko ja Mani tulee kotio. Vai mitenkähän on? Haluukohan se enää edes tulla tänne pohjoseen? Meillä ei saa ruokaa neljää kertaa päivässä. Meillä ei saa chillailla pihalla vapaasti koko päivää. Meillä ei saa retkottaa kylellään Viton varjossa (Meillä ei oo Vitoa ku meillä on Pösö! Kohta ehkä jopa isompi Pösö, mutta Pösö kumminki...). Meillä joutuu oleileen päivässä useita tunteja vaan bernien seurassa, eikä kaikille kauppareissuille pääse autoon mukaan. Mitä vielä... Meillä ei oo tarjolla ylimääräsiä herkkuja esim pentujen ruuan jämien muodossa.

Mutta onhan meillä mahtavaa seuraa! ;) Manilla on täällä omat berni-siskot odottamassa ja valmiina kirmaamaan Rovaniemen jäkälämettissä räkä roiskuen ja poron papanoita välillä suuhun napaten. Meillä tarjoillaa puruluita ja possunkorvia viikottain. Keksejä ja nakkeja saa kun vähän jaksaa temppuja tehdä. Ja ainahan voidaan hypätä meidän Pösöön ja huristella etelään treffaamaan kavereita, sekä bernejä että nöffejä. Niin ja meillä ei oo täällä laumaa nälkäsiä pentuja jotka roikkuu tissillä aina muutaman tunnin välein. Et ei se kotona oleilu niin kamalaa loppupeleissä taida olla ;)

Mani on kyllä ihan hyvin viihtyny etelän lomallaan. Ei oo tainnu tyttönen paljo kotiin kaivata. Enemmän sitä on taidettu odotella täällä pohjosessa. No, parin viikon päästä nähdään mitä Minis on mieltä siitä ku pitäs kotio lähtä.

Ylivieska KV ja pikkumustat ulkoistettu

2008-07-21T05:55:00.000-07:00

No niin, viikonloppu reissun päällä taas. Ensteksi Ayan kanssa Ylivieskaan intti-näyttelyyn. Viime viikonloppunahan Oulun KV ei menny ihan putkeen, joten meillä jatkui se viimeisen cacibin metsästys. Näyttelyssä oli vielä kaiken lisäksi tuomarimuutos. Ihan vieras naistuomari Belgiasta oli vaihtunu ihan vieraaseen miestuomariin Venäjältä. Vaan meidän kannalta tuomarimuutoksessa ei ollu ainakaan mitään negatiivista. Aya oli ROP ja sai sen viimeisen cacibin. Maanantaina heti lähti intti-valion anomus postiin. Katotaan kuinka kauan siinä vahvistuksessa sitte menee... Käytiin Ayan kanssa myös ryhmäkehässä näyttäytymässä ja päästiinkin kuuden parhaan joukkoon kun tuomari karsi porukkaa pois, mutta sitte viimesenä pudottiin ennen sijoituksia. Ryhmäkehien aikana vettä satoi ihan kaatamalla (berni-narttujen ollessa kehässä vettä tuli kanssa ihan mukavasti...)

Sieltä näyttelystä piti ostaa tuliaisia. Siis oli ihan pakko! Kattokaa nyt noita kennelliiton uusia rekisteri-kansiota ja lemmikkipassin kansia! Nehän ihan kiljuu meidän Mania. Tollaset ihanat pinkit oli tullu uusina valikoimaan, niin hetihän ne piti neidille ostaa. Päheet, eikös ;)

Näyttelyn jälkeen, hyvin kasteltuina, suunnattiin Ayan kanssa Pösön nokka kohti etelää ja hurautettiin Nurmoon pentuja kattoon. Hurjasti olivat tyypit kasvaneet (ikää reilut 3vk) ja muuttaneetkin jo pentulaatikosta laajempiin tiloihin. Joka iikka oli tolpillaan ja vaikka ei se meno aina niin tasasta ollu, niin vauhtia riitti. Joskus saatto kesken kävelyn tasapaino vielä horjua ja pentu kellahtaa kumoon, mutta ei muuta ku eteenpäin ja sisaruksia kiusaamaan. Otettiin viikonlopun aikana kaikista pennuista kuvat, siis turkista harjattiin enimmät vellit pois ja pennut poseeraan... helpommin sanottu ku tehty. Ei vielä oikeen sujunu kavereilta toi kameralle poseeraus :) Enemmän oli sitä "ei oikeesti tarvi jos ei taho"-meininkiä ja kaverit hiihteli pitkin penkkiä tai rötköttivät ku härskit sillit. No, kyllä jonkun näköiset kuvat saatiin ja yksittäiskuvat ovatkin jo Goldbear´sin nöffi-pentujen sivuilla.

Sitten kun oli tukka kammattu ja kynnet leikattu seurasi ulkoistaminen, eli pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos sunnuntaina. Kyllä kelpasi jengin kelliä kun oli vasta leikattu lyhyt nurmikko, hienot majat, mattoja ja karvavilttejä joilla lekotella, hurja määrä leluja ja laaja turvallinen pentuaitaus, niin ja kumma kyllä aurinkokin paistoi. Alun ihmetyksen jälkeen porukkaan tulikin kivasti eloa ja pikkuset taapersi oikeen tomerasti ympäri aitausta ja välillä oli havaittavissa jo jotakin nuju-painin tapaista. Ulkona oli tietty järjestetty myös picknick-lounas vellin ja tissimaidon merkeissä. Lounaan päälle oli hyvä vetästä pienet ettonet ennen seuraavaa leikkituokiota. Parhaaksi nukkumapaikaksi tais jengin mielestä nousta kahden kevythäkin väliin laitetun venta-karvan alus. Sinne yks toisensa jälkeen kömpi karvan alle nukkumaan. Kuvia pennuista päivitellään sivuille tässä jossakin vaiheessa kun tällä kertaa mulla jopa oli ihan kamerakin mukana ;)

Pikkumustat kasvaa ja vahvistuu

2008-07-08T13:10:00.000-07:00

Pikkuset on nyt 1,5 viikkoa vanhoja ja kovasti oli jo vauhtia kun kävin pieniä moikkaamassa viikonloppuna. Kaverit käyttää vielä aikansa melko tehokkaasti syömiseen ja nukkumiseen, mutta välillä yritetään jo kompuroida jaloilleen ja hoippua eteenpäin. Välillä kaverit saattaa ruokabaarilla pyörähdellä miten sattuu ku sisko tai veli vaihtaa paikkaa, mutta silti sinnikkäästi pidetään nisästä kiinni ja roikutaan siinä omassa hanassa siihen asti kun nukkumatti tulee kyläilemään. Pikkuhiljaa alkaa Manillakin tulla enemmän ja enemmän maitoa, eikä pikkuisille ole enää tarvinnut antaa lisäruokaa pullosta (eikä kyllä kukaan siitä pullosta tykännytkään, vaan tosissaan taistelivat pulloa vastaan). Kyllä tissimaito on se mikä jyrää!

Mani on välillä vähän huoleton teiniäiti, vaikka hoitaakin lapsensa ihan hyvin. Yksin ei huvittas pentuhuoneessa makoilla, vaan Minikselle pitää olla aina joku seuraksi kun on lasten ruokinnan aika. Kun teiniäiti on saatu pentulaatikkoon pötkölleen, hoitaa Mani sitten pentujen putsauksen ja muut hommat ihan esimerkillisesti. Sitte kun pentujen navat on saatu täyteen, voi äiteeki heittää vapaalle ja relata ihan kunnolla...

5+3= Goldbear´s E:t

2008-06-27T06:56:00.000-07:00

No niin, nyt ne on täällä! Vaan on niitä kyllä odotettukin.
Sunnutaina aamupäivästä Kirsi soitti, että Mani on alottanu nyt vissiin synnyttään. Lähdin hirveellä kiireellä Rovaniemen KV:n berni-kehien jälkeen kohti Nurmoo ja jo matkan aikana kävi ilmi, että väärä hälytys. Mani päättiki sitte vielä pitää pupet sisällään. Melkeen viikon mä hengailin Nurmossa ja oottelin ja oottelin ja oottelin... Kerkesin käydä turisti-reissun Tuurissa, Keskisen Vesan putiikissaki. Lopulta torstaiaamuna klo 03.00 soi puhelin ja Kirsi soitti alakerrasta, että nyt ehkä kannattas alkaa heräileen, Mani on alkanu ponnistaan. Siihen mulla sitte loppu kännykän akkuki :) Mä tietty suihkasin vauhdilla alakertaan ja ei muuta ku ootteleen millon ensimmäinen kaveri saapuu.

26.6. aamulla pikkasen jälkeen klo 5.00 ensimmäinen Manin pentu näki päivänvalon. Ensimmäisenä syntyneestä isosta tytöstä piti ihan sananmukaisesti ottaa koppi sen tullessa maailmaan, kun Mani oli päättäny, että hän haluaa synnyttää seisaaltaan. Aamun mittaan porukan kokonaismuonavahvuudeksi kehkeytyi 5 tyttöä ja 3 poikaa. Pennuista pienin painoi n.500g ja suurin jässikkä kellotti puntariin lukeman 725g. Ihan mukavan kokoista jengiä siis. Kuvia ei poppoosta pahemmin ole, kun en muistanu siinä kiireessä sitte ottaa edes kameraa mukaan. Muutaman kuvan otin kännykällä ja lisäilen niitä sitte ku saan ne ulos tuosta luurista (jossa muuten ei riitä akku sitte ei yhtään mihinkään).

PS: Jälkihuomautuksena lisättäköön, että niitä kuvia ei oo ihan heti tulossa. Tuupattiin Kristan kanssa mun kameran muistikortti Kristan tulostimen kortinlukija-paikkaan... ideana ihan OK, mutta toteutus tökkii sen verran, että se kortti jäi nyt sitte jumiin sinne. Ei vissiin ollu oikee kolo, eikä sitä saa sieltä pois ku se hulahti kokonaan sinne sisään. Sen siitä saa ku on blondi ja tosi-blondi asialla ;) Vaikka siis mitäänhän ei kyllä tunnusteta... valmistajan vika! Nih, kerta!

Yks pikku juttu...

2008-06-20T10:35:00.000-07:00

Ai niin, yks pikku juttu vissiin unohtu Kirsille eilen kertoo... MANI KUORSAA! Ja neiti kuorsaa siis tosi äänekkäästi. Nyt varsinki tiineenä sen desibelit nousee joskus yöllä ihan hurjiin lukemiin. Eikä kyllä aina tarvi olla edes yö, osaa se päivätorkuillaankin ;)

Tänään tuli aamulla Kirsiltä viesti: "Yö meni hyvin, paitsi neiti kuorsasi pää mun sängyn alla, että räminä kävi." Hih, meillä oli taas puolestaan kyllä tosi rauhallinen ja hiljanen yö :D

Rovaniemen näyttelyä odotellessa HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE KARVASILLE JA KARVATTOMILLE YSTÄVILLE!

Etelän lomalla

2008-06-19T13:41:00.001-07:00

Juhannukseltahan tunnetusti on suomalaisilla ollu tapana polkasta kesäloma-kausi käyntiin. No, niin teki myös pieni nöhveröinen. Mini-Mani lähti siis tänään kohti Nurmoa. Manin lomakuljetus starttas Tupoksen ABC:ltä, eli ajelin siihen Kirsiä vastaan ku tuli neidin hakemaan. Mani tais muistaan kenestä oli kyse ku Kirsin nähdessään rupes heti kiljumaan ja kiekaamaan (siis niinku hirveesti oli juttuja kerrottavana tietty ;) ) ja hyppi, pompi ja kiehnäs jalossa. Eikä kaveri taaksensa kattonu ku Viton ovi aukes ja neiti änkes auton koiraosastolle. Mani on onneks niin lunkki matkustaja, että siellä missä ruokakuppi on, siellä on ihan hyvä olla.

Koitin parhaani mukaan muistaa sanoa Kirsille kaiken huomion arvosen neidin tavoista. Toivottavasti Minis yrittäs olla edes vähä vieraskoree, niin ettei kaikkia vinkeitä ihan heti esittäs. No, toisaalta, ei taida olla ensimmäinen nöffi siinäkään taloudessa ;) et enköhän mä hermoile ihan liikaa. Illalla tuli viestiä, että Mani "hotellihuone" on koottu ja neitin on asettunu taloksi. Eiköhän Minis ihan hyvin viihdy siellä Nurmon huudeilla Emmerdalea telkkarista kattellen ja pihalla käppäillen. Toivottavasti viikon sisällä meillä olis jo jotain uutisia kerrottavana etelän loman tiimoilta...

Pidä hauskaa Mani! Kohta taas nähdään!

Siis niinku mitkä jalat???

2008-06-14T08:55:00.000-07:00

Ennen astutusta (n.2v)

astutuksesta 48 vuorokautta.

Ja kysymys kuuluu... KUKA VEI MUN KOIRALTA JALAT???
Minis alkaa siis olla hieman pyöreähkössä kunnossa ;) Mitattiin eilen vatsanympärykseksi 100cm ja vielä melkeen kaks viikkoo on synnytykseen. Voi sanoo, että alkaa jo näkyä, että toi koira saattas olla tiine. Enää ei jaksa edes kakka-hepuleita (tiiättehän, se hulluuskohtaus joka tulee aina ku on ensin saanu silmät ristissä autuaasti väännettyä kakkoset ja sitte pitää lähtä revittään rinkiä ku viimestä päivää), vaan kakkosen päälle vaan pikkasen ruopastaan ja lähtään löntystään eteenpäin.

Vaikka maha alkaa olla jo tiellä moneen asiaan, niin otappa ruokakippo käsiis niin jo tulee koiraan eloa. Nälkä neidillä on siis aina ja vaikka saa kolme kertaa päivässä ruuan niin aina on vieressä norkkumassa josko jotaki herkun tynkää sattus tippumaan. Onneks ei oo neiti kuitenkaan päässy lihomaan, vaan kai se kaikki energia on käytetty mahan kasvatukseen.

Vaan eipä tässä taas tällä erää kummempaa. Viikon päästä Mani lähtee etelän lomalle kun me muut suunnistetaan Roin kv-näyttelyyn, joka pidetään siis ihan meidän huudeilla. Kävellen mettän kautta ei matkaa taitas tulla kovinkaan montaa kilometriä.

Mani 10 - Kaisa 0

2008-05-31T12:10:00.000-07:00

Just, ja tästä se lähtee...

Piti rueta ihan asiasta tehen kirjottelemaan tänään, ku ollu vähä ruokaan liittyvää hässäkkää tässä päivällä. Tänään on pöydiltä varastettu melkeen pussillinen Vaasa&Vaasan juusto-sämpylöitä ja nuoltu purkillinen Tsatsiki-dippiä (siis sitä Manin suosikki dippiä, ja valitettavasti olis ollu myös mun suosikkia). Kaikki ruoka on lähteny suoraan mun nenän alta. Sämpylät on haettu tiskipöydältä. Mä oon rikosen tekohetkellä istunu sohvalla ja ne jotka tietää tän muun suuren kartanon, niin sohvan nurkalta, länsisiivestä, tiskipöydälle, itäsiipeen, ei oo ku muutama hassu metri. Dippi lähti sitte sohvan nurkalta ku kävin hakeen kaukosäätimen ja käänsin hetkeksi selkäni. Ainut mitä neiti jätti syömättä, oli salaatin lehdet, jotka oli sämpylän päällä...

Aamulla Ayalla oli massu vähä sekasi ja yökkäsi aamuruokansa (aamuyöstä yökkäs myös yhden mustan nilkkasukan, mutta ei siitä sen enempää...). Meillä oli Manin kanssa kilpajuoksu aina ku kuulu yökkäys-ääni. Mani juoksi paikalle jos olis kerenny syödä sen ruuan mitä Aya oksentaa ja mä riensin paikalle luutun, tolu-spayn ja muovipussin kanssa keräämään juurikin ne sulamattomat ruuat pois, että kukaan ei ehtis niitä syödä.

Tätäkö tää on seuraavat neljä (eiku siis kolme, sen viimesen viikonhan tuo ahmatti on Kirsin huolena ;) ) viikkoa? Voi ei! Tai oikeestaan ihan hyvä. Alkaa mulla laihis ku Mani syö puolet niistä ruuista mitkä mä oon ittelleni suunnitellu :D

PS: Mani käski kysymään, että kuinka voi olla mitään Power-ruokaa sellanen, jossa on nappulassaki reikä keskellä? Siis mitä pienen nälkäsen eläimen huijaamista tuo tuollanen on? Ensin luvataan lisää ruokaa ja sitte vaihetaan nappulaan jossa on REIKÄ keskellä! Kamalaa! Pakkohan sitä on tulevan teiniäidin jostain ravintoo hankkia.

Food Power

2008-05-30T01:36:00.000-07:00

No niin, nyt on sitte siirrytty tymäkämpään sapuskaan. Maanantain jälkeen on ruettu vaihtaan pöpöröä Eaglen Power-ruokaan. Hyvin maistuu... ja millonka ei ruoka olis maistunu ;)
Teiniäiti alkaa näyttää jo vähän koomiselta. Ei sillä vielä alkuviikosta ollu tota mahaa juurikaan, mutta nyt ku ylävinkkelistä kattoo, niin keskivartalon paikkeilla alkaa olla jo melkonen kumpu. Erottuu jo täydestä mahastaki, et ei voi enää pistää pöhötystä sen piikkiin, että on syöny mahansa täyteen. Taidetaan siirtyä pikapikaa kolmeen ruokailuun, niin ei tarvi antaa niin paljo ruokaa kerralla. Neidillähän on aina niin kuolettava näläkä, että heikottaa jos ei minuutilleen oo sapuska kupissa. Siitä se ilo repee ku rupee välipalaa saamaan :)
Palaillaampa asiaan taas muutaman päivän päästä ku saadaan tätä juttua taas eteenpäin...

Treenipäiviksestä mammapäivikseksi

2008-05-26T09:00:00.000-07:00

Elikkäs nyt on sitte saatu selville, että megamini-Maneja saattas olla tuloillaan. Tänään käytiin ultrassa ja lääkärin ensimäiset sanat oli "no, tossa on ainaki kaks". Tästäpä syystä jää meidän aktiivinen treenaaminen vähän vähemmälle ja jäädään enimmäkseen makaamaan soffalle ja syleksimään kattoon. Kirjotellaan tähän blogiin Manin kuulumisia tän loppu neljän viikon ajalta. Onhan tää ihan uutta meille molemmille :) Lupasin Manille, kun lähdettiin siemennyksestä, että jos on vauvoja mahassa, niin saa syödä sitte niin paljo ku jaksaa. No, ihan en voi koko lupaustani lunastaa, mutta kyllä neitin kuppiin ruetaan hiljotellen lisäileen vähä runsaammalla kädellä pöperöä.

Epäviralliset tokokisat

2008-03-30T12:54:00.000-07:00

Heh, tänään ne sitte oli ne meidän Minin ekat epäviralliset tokokisat. Ja voin kertoo, että olis ehkä kannattanu sitte kuitenki jäädä vaan kotiin köllöttelemään. Toisaalta, mä olin luvannu mennä kisoihin liikkuroimaan, niin samahan tuo oli käydä.

Käytiin hallilla jo ennemmin päivällä ku oli viimeset BH-treenit. Niissä treeneissä alko jo olla ohjaajien suhde kurssilaisiin kunnossa. Paikalla oli siis kolme kouluttajaa sekä mä ja Mani :D

Otettiin pikkasen ihmisryhmää, jonka Mani klaaras yllättävän hyvin. Ei lähteny vieraiden ihmisten luo sillä normaalilla hali-hali-pusi-pusi- mentaliteetillä, vaan jakso ihan seuratakki. Otettiin pysähtymisiä niin ku ihmisryhmässä kuuluu, eli niin, että koira tulee ohjaajan ja henkilön väliin ja niin, että ohjaaja tulee koiran ja ihmisen väliin. Molemmat meni ihan OK, paitsi kun Mani joutuu väliin niin se haluaa vähän kääntää eteenpäin istumaan. Kai niin olis pienen mielestä kivempi. Otettiin myös käskyttäen seuraamista ja liikeestä maahanmenoa. Jo tässä vaiheessa mä arvasin, että iltapäivällä ei varmaan suurta menestystä oo odotettavissa. Neiti oli niin ulkona taas kaikesta ku olla ja voi (JUOKSUT! ALKAS JO! PLIIDE!) ja huuhaili ja haisteli ihan omiaan. Ei ollu kyllä näkyvissä ollenkaan sitä Manin normaalia kontaktia ja tekemisen touhua. Luoksetulon sentään teki sinne päin.

Parin tunni päästä päästiin sitte itte asiaan. Tässäpä nää pisteet:

-Luoksepäästävyys: 10

Ei edes noussu tuomaria vastaan, vaikka se tuomari oliki kyllä ihan keskiverto ihku Manin mielestä. Nätisti anto kattoo hampaat ja muutenki rapsutella. Tähän asti kaikki ok.

-Paikalla makaaminen 1min.: 0

Että tälleen sitte tällä kertaa. Mani nous seisoon. Oli noussu varmaan melkeen heti mun perään ku seiso jo sillon ku mä käännyin. Ei lähteny onneksi kuitenkaan tulemaan luo, vaan teki hienon paikalla seisomisen 1min. Harmi vaan ku siitä ei saanu pisteitä ;)

-Lyhyt seuraaminen kytkettynä: 8,5

Tää nyt oli ihan suht ok, vaikka Maniksi kyllä ihan kehno suoritus. Haisteli maata ja käveli missä sattuu. Täyskäännöksessä jopa meinas unohtua kokonaan. Oli siinä vissiin joitaki hyviäki pätkiä, mutta ei sitä normi Mania.

-Liikkeestä maahanmeno: 0

Just joo, että tällästä tänään. Tarvi ainaki kolme käskyä joista viimenen oli koiran edessä seisten tyyliin "haloo, kuuleeko maa! Nyt pitäs mennä tyyppi MAAHAN". Tää oli meidän toinen niistä varmoista liikkeistä (sen paikallaolon lisäksi).

-Luoksetulo: 9

Ihan ok, mutta loppuasento kierossa ku kanadalainen käkikello. Korjas kyllä sitte ku annoin uuden käskyn, mutta on taas ennen tehny paremmin.

-Kokonaisvaikutus:9

Nyt ei Mani ollu ihan oma skarppi ittensä. Olisko ne juoksut sitte kuitenkin tulossa. Viimekski ennen juoksuja lakkas aivotoiminta melkeen kokonaan.

Kokonaispisteet 54/120 ja sijoitus 4.

Nyt ku kotiin päästiin niin on neiti tasaseen kuorsannu keittiön nurkassa. Niin väsyny se oli, että ei ollu edes puol ysiltä hiihtämässä kupin ja mun väliä ja kertomassa kuinka pientä nöffiä näännytetään nälkään jos sitä sapuskaa ei ala tulla pauttiarallaa just nyt. Sitte vasta kuorsaus lakkas ja nöffi könköili ylös, ku kupit rupes koliseen. Eli kyllä se tuo kisaaminen veti Manin akun melko tyhjäksi :)

peehoota perjantain ratoksi

2008-03-07T14:27:00.001-08:00

Meillä oli treenit poikkeuksellisesti perjantaina kun halli on varattu agi-leirille normaaliin treeniaikaan. Olikin oikeen tehotreeniä kun oli neljä koirakkoo ja kaks ohjaajaa.

Alkuun otettin seuraamispätkiä. Mani pitää hyvin kontaktia. Välillä tuppaa unohtumaan, mitä pitikään tehdä kun liike loppuu, mutta suurimman osan ajasta siinäkään ei ole ongelmia. Käännöksiä me ei olla juuri harjoteltu, mutta melko hyvin nekin alkaa jo sujuun. Hankalin meille on käännös vasempaan. Jos annan apuja kääntämällä päätäni ensin, Mani istuu. Neiti kai tulkkaa mua, että nyt tulee liikkestä istuminen ku se tolleen kattelee. Sitte ku kouluttajalle rupesin meidän ongelmaa esittää, Mani tietty tekee niin hienon vasemmalle kääntymisen, että teki mieli hyppiä kattoon. Eli osaa se senki kunha vaan hiotaan ja hiotaan.

Liikkestä jättävät on suht hanskassa. Meidän pitää vaan hioa liikkeitä varmaksi ja vahvistaa Manille eroa istumisen ja maahan menon välillä. Toisinaan käskyt menee vielä sekaisin, mutta oonkin nykyään pyrkiny tekeen kumpaaki samalla treenikerralle, että joutuu oikeesti kuunteleen mitä käsketään, eikä mene vaan vanhasta tottumuksesta. Otin omatoimisesti pari pientä luoksetuloa. Mä nyt sitte päätin, että luoksetulo-kutsu on "viereen!" ja sillä koira tulee tosiaan suoraan viereen. Harjotellaan myös erikseen "tänne!" jollon pitäs tulla eteen, mutta katsotaan saadaanko tästä koskaan niin varmaa, etteikö Mani menis sillonki suoraan viereen.

Lopuksi otettiin pari kertaa hyppyä. Nyt kun on umpieste niin Manikaan ei pääse suihkaseen alta, vaan pitää hypätä. Manilla vaan tuo hyppy tekniikka on melko huono. Menee kyllä yli, mutta ei oo mitenkään kevyesti liitelevän näköinen. Sen verran huomasin, että hyppytekniikkaan auttaa sekin, että antaa koiralle tarpeeksi kiihdytysmatkaa, eli pitää lähettää tooosi kaukaa. Pitää antaa isolle diisselille aikaa ja matkaa kiihtyä :) Hyppyä pitää siis rueta kertaileen ihan tokoakin ajatellen. Varsinkin kun pitää lähettään niin kaukaa niin on se vaara, että lähtee kiertään ku kerkee juostessa funtsia vaikka mitä juttuja.

Ihan viimesenä liikkeenä oli eteen meno. Otettiin vaan ihan alkeita, eli kupille juoksua. Tai siis olis pitäny juosta kupille. Mani juoksi kouluttajan taskulle. Eli toinen meidän kouluttajista kävi laittamassa Manille makupalan kipoon ja tarkoituksen olisi ollut, että Mani juoksee kupille ja syö sieltä makupalan. Juu, niin olis ollu tarkotus. Mani vissiin aatteli, että enemmän sieltä kouluttajan taskusta löytyy ku kupista ja kesken juoksun heitti tiukan käännöksen vasempaan ja suoraan kentänlaidalla seisovan kouluttajan luo. Sitte ku kouluttaja lähti hakeen kupista sitä makupalaa pois, hoksas Maniki, että ai siellä oli vielä syötävää. Se tais saada ameeba-huulillaan haalittua sen frolicin sieltä kupista ennen ku se saatiin pois. Seuraavalla kokeilulla homma onnistu paremmin. Pari kertaa Mani teki ylimääräisen kierroksen taskua tarkistaa, mutta saatiin jokunen onnistunu suorituskin. Mani ei vaan tainnu ymmärtää mikä oli homman juju, mutta eiköhän seki selkene kunhan jaksetaan harjotella.

Ens kerta meillä jää väliin ku on Tampereen KV ja sitte seuraavalla viikolla on pääsiäinen ja ei treeniä. Pääsiäisen jälkeen olis vielä yks kurssikerta ja sitte olis tää kurssi pulkassa. Ihan mielenkiintosta on ollu ja Manikin on saanu paljo kehuja kun on tuon rotuseksi niin innokkaasti mukana ja osaa hienosti.

Ritan vuoro päästä kylille

2008-03-02T07:22:00.000-08:00

Tänään ei ollu BH-kurssia kun Imarin hallilla oli RKK:n järjestämä mätsäri. Mä päätin sitte viedä Ritan mätsäriin kun se ei oo päässy pitkään aikaan mihinkään. Neiti oli ihan täpinöissään kun hoksas, että hän pääsee, mutta teinit ei. JEEEE! Parkkipaikalla odottikin sitte Ritaa vanha tuttu, eli Ansku ja Pimu-lansu, jotk tuli meidän kanssa samalla kyydillä misseilemään. Ritahan käyttäyty jo mennessä perin ritamaiseen tyyliin, eli heti kun käännyttiin päällystämättömälle tielle, alkoi takaa kuulua hurja haukunta.

Rita joutui vielä osallistumaan aikuisiin koiriin, kun me oltiin puoli vuotta liian nuoria veteraaneihin (siis vasta 6,5 vuotta). Aikuisia koiria oli ilmoittautunut 50kpl. Rita käyttäytyi kehässä yllättävän sivityneesti. Esitin sen vapaasti, koska neiti tohotti niin hurjasti, että asettelusta ei olisi tullut yhtään mitään. Etujalathan neiti jättää tosi lähekkäin, mutta minkäs mahdat. Rita etupää on sellanen ku se on, eikä sitä tahdo saada oikeen peitettyäkään. Muuten neiti seiso kyllä tosi tomerasti ja häntä heilu koko ajan. Tuomarin anto nätisti kokeilla ja katsoa hampaat. Vähän piti sille tuomarillekki hetkuttaa, mutta kun ei Rita pahalla hömpötä niin tuomarikin vaan totes, että ihana nähdä tämän rotuinen ja ikäinen koira näin vilkkaana. No vilkashan se Rita on ja vauhtia riittää vaikka muille jakaa :D Lopputuloksena saatiin punainen nauha. Siis PUNAINEN! Ei me Ritan kanssa ikinä ennen oo taidettu saada punasta. Aina vaan sitä sinistä, mutta nyt tuli punanen! Hienoa Ridge!

Punaisten sijoituskehässä ei sitten enää menestytty, mutta olin tosi tyytyväinen Ritan käytökseen (vaikka välillä piti vähän yrittää haukahdella, mutta ei pahasti). Taispa Ritakin olla tyytyväinen reissun antiin kun sai palkinnoksi rouheluun ;) Mätsärissä oli just sopivasti koiria vaikka ajattelin alkuun, että siellä on varmasti ihan sikana porukkaa kun täällä tienoilla alkaa nyt hiihtolomatkin, mutta ei siellä lopulta mennyt kun vajaa 3 tuntia. Ihan normi mätsäri-keikka.

Kyytissä olleella Pimu-lansulla meni kanssa tosi hienosti. Pimu sai parissaan sinisen ja oli sitten sinisten saaneiden kolmas. Onnea Pimu ja Ansku!

Berninä bernien treeneissä

2008-02-21T12:03:00.000-08:00

Tänään ajeltiin Ouluun ihan vartavasten berni-tokoihin. Meinas jäädä treenit väliin ku vähän Kemin jälkeen sytty Pösössä "sellanen punanen akun näkönen" valo koetaulussa. Isälle piti soittaa ja meinas, että laturin hihna poikki ja jos sammuttaa virrat niin ei lähde enää käyntiin. Onnistu järjestää kuitenki lopulta silleen, että jos jäädään treenipaikalle, tulee isä hinaan meidät kotiin.

Ihan alkuun kun odoteltiin toista ohjaajaa saapuvaksi, otettiin vähän kontaktia ja pieniä seuraamispätkiä herättelynä. Ensimmäisenä joukko liikkeenä oli pujottelu, eli seisottiin piirissä ja jokainen pujotteli vuorollaan piirin ympäri. Mani malttoi ihailtavasti odottaa paikalla kun kaverit ohittivat, vaikka tämä harjoitus oli meille ihan uusi. Omalla vuorollaan pujotteli hyvin kontaktissa, vaikkakin välillä piti vähän potkia edestä kun vasemmalle käännyttäessä tahtoi poikittaa eteen.

Pujottelun jälkeen isot ja pienet jaettiin omiin ryhmiin. Mani meni sinne isojen ;) puolelle. Meill ekkana otettiin kaukokäskyjä. Me ei olla niitä vielä treenattu yhtään, joten aloitettiin Manin kanssa ihan vaan maahan-istu-maahan, palkkana naksu josta nami. Hyvin menee kauempaakin maahan, mutta ylös istumaan nouseminen olikin haastavampaa. Muutaman toiston jälkeen jo alko hoksaamaan mikä oli asian juju. Käsimerkillä rupes nouseen istumaan ihan OK. Pikkasen tarvii vielä treeniä ennen ku uskalletaan yhtään rueta pidentään matkaa ja lisään sitä seisomaan nousua.

Otettiin myös ensimmäistä kertaa ihan käskytetty seuraamipätkä. Mehän ei oo Manin kanssa siis harjoteltu vielä käännöksiä (no, täyskäännöstä vähä). Sillä aikaa ku edellinen koirakko suoritti seuraamiskaaviotaan, me harjoteltiin käännöksiä. Naksun avulla Mani hoksas homman melko äkkiä. Seuraamista ja siitä käännös, heti käännöksen jälkeen "naks" jos koira pysy mukana. Ihan kohtuudella meni käännökset. Vasemmalle kääntyminen tuottaa enemmän pään vaivaa ku ei vielä osaa kattoo millon käännyn. Täyskäännös alkaa olla jo ihan OK, vaikkakin sais olla paaaaaljo tiiviimpi. Oman seuraamispätkän Mani suoritti tosi mallikkaasti. Se, minkä itte huomasin tehokkaaksi, oli, että pitää kävellessä riittävää vauhtia. Näin ei koiralle jää aikaa nuuhki maata tai "lukea Lapin kansaa" vaan joutuu olemaan kokoajan skarppina. Yllättävän hyvin Mani jakso keskittyä vaikka kesken seuraamisen ei tullu palkkaa vaan vasta lopussa.

Viimeisenä otettiin luoksetulot. Mun pitää vielä pitää kädet edessä, että Mani tulee luoksetulossa eteen. Muuten tuppaa vääntämään vähä kieroon. Pari lyhyeltä matkalta otettua luoksetuloa meni ihan hyvin, mutta viimenen pitkällä etäisyydeltä otetus jarrut petti ja tuli yhteentörmäys. Samalla mun kädessä ollu naksu sano, että "naks" ja pakkohan siitä oli sitte palkka antaa :D Eli harjotusta vaatii vielä tää naksuttimen käyttö. Perusasentoon siirtyminen on taas ihan kunnossa. Ei tarvi käyttää sitä käsimerkkiä (enkä oo sitä kyllä edesottanu takas) ja tänään taas oli hyvä päivä ja Mani ei poikittanu ollenkaan vaan meni ihan viereen perille asti.

Treenin lopuksi Pösökin sitte pörähti käyntiin, eli kempeleeseen päästiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin :D

Lissää BeeHoilua...

2008-02-18T07:31:00.000-08:00

Taas eilen oli treenipäivä. Viime sunnuntaihan meiltä jäi väliin ku oli OSB:n vetopäivä. Tällä kertaa meillä oli aiheena lisää liikkeestä istumista ja perusasentoa.

Mani alkaa jo osata liikkestä istumisen, mutta mun pitäs luottaa siihen niin paljo, että en varmista enää kattomalla, että jääkö istumaan vai ei. Pitäs muistaa vaan kattoo eteenpäin! Manilla vielä joskus menee sekasin istuminen ja maahanmeno, mutta eiköhän tää pienellä harjottelulla tästä lähde eteneen. Suurimman osan ajasta kuitenki istuu eka käskystä ja jää istumaan rauhassa, niin en oo silleen ihan hirveen huolestunu. Nyt varsinki ku me on alettu perehtyyn tohon naksuttelun salaiseen maailmaan niin uusia juttuja tulee kummallekkin kokoajan.

Perusasentohan sitte piti olla kunnossa, mutta ku ei niin ei. Mani on ruennu oikoon tässä liikkeessä niin perhanasti, että ei oo tosikaan. Mielellään jää vähä linkuun eteen, eikä mee sivulle asti istuun. Eihän tää nyt ihan kaaaameee virhe oo ku tulee kuitenki viereen, mutta on kyllä niin pahasti linkussa, että ei mee mulle läpi. Yhtenä ohjeena saatiin, että pitäs ohjata vielä kädellä, mutta pitää kokeilla kotona josko se lähtis taas muistuun mieleen ilman sitä käsimerkkiä kun siitä on niin hyvin päästy eroon. Pitää taas yks ilta naksutella tuota viereentuloa vaan niin eiköhän taas muistu mieleen mitä piti tehä ku tieto liikkeestä on, mutta se suoritus jää vähä puolitiehin.

Ens viikonloppuna meillä onki sitte missikehät, mutta treenaillaan kuitenki viikolla kotona. Kunhan ei juoksut vielä alkas niin kerettäs käydä kurssi loppuun...

BH eli Berhanan Hukassa

2008-02-03T07:47:00.000-08:00

Tänään oli taas BH-kurssi. Mani oli harvinaisen pihalla kaikesta. Ei oikeen jaksanu mitään ja keskittymiskyky oli vähä sinne suuntaan. Teki kyllä kaikkee mitä pyydettiin, mutta suoritukset oli hyvin puolinaisia ja vaudista ei ollu tietoakaan. Ettei vaan alkas juoksut tekeen tulemistaan. Toivottavasti ei vielä kuukauteen, mutta en muista kuinka paljo ennen juoksuja meni Manilla viimeks ihan huuhailuksi hommat. Karvakin kun näyttää tippuvan...

Ekaks jatkettiin siitä mihin viimeks jäätiin, eli luoksetuloon. Kokeiltiiin lopetusta ihan erikseen ja sitten ihan koko liikkeenä. Mani osaa tulla hyvin eteen jos mulla on kädet edessä mahan päällä, mutta jos mulla on kädet sivuilla suorana niin ottaa sen merkiksi tulla suoraan viereen. Pitää kotona treenata tuota eteen tuloa niin että saan sen tulemaan eteen suoraan vaikka kädet on sivulla. Ja myös se pitää korjata, että jos kädet on jossain muualla kun sivulla niin Mani ei ihan täysin vielä ymmärrä käskyä "viereen". Kattoo ihan pihalla olevan näkösenä vaan, että nyt kyllä ihan bonjaa inte. Pitää alottaa treeni koton aseinän vieressä, niin ettei pääse kiertään viereen vaan on pakko tulla eteen. Ja sitte perusasentoa ihan erikseen. Eiköhän niiden yhdistäminen onnistu sitten kun molemmat liikkeet varmempana.

Otettiin myös sitä viimeksi harjoteltua liikkeestä istumista. Käsimerkillä tässäki Mani istuu ihan hyvin ja nopeasti, mutta jos ei anna käsimerkkiä niin toiminta on ku hidastetussa elokuvassa. Istuu kyllä, mutta takapuolen laskemiseen kuluu luvattoman paljon aikaa. Tätäki pitää kotona treenailla naksun kanssa niin saa vähä liikettä ja vauhtia hommaan. Ollaan oltu viikko ku Ellun kanat ja vaan maattu sohvalla ja syleksitty kattoon, eli ei ihme, ettei olla edetty.

Lopuksi otettiin Manin kanssa pari seuraamis pätkää. Pari ihan vaan suoraa, pysähdy, suoraa ja palkka, sekä sitte suoraa, täyskäännös, suoraa, palkka. Ihan kivasti seuras ja hyvin piti kontaktia.

Kyllä sen heti huomaa ku ei tee kotona mitään niin ei tapahdu kyllä mitään edistystäkään. Jospa me nyt alkavalla viikolla skarpattas taas ku taitaa ens treenikerta jäädä väliin meillä jos mennään OSB:n vetopäiville sunnuntaina. Kirjotellaan sitte miten treeni etenee...

BH eli Bikkasen Hubaa?

2008-01-27T12:39:00.000-08:00

Tänään oli taas meidän BH-kurssipäivä. Oli tosi mahtavat treenit ku ohjaajia oli niin paljo, että jokaiselle ohjaajalle oli vain kaks koirakkoa. Oli siis tehokasta treeniä luvassa.

Ekaks oli luoksetulonlopetuksen viilausta. Me ollaan Miniksen kanssa treenattu eteis-tokossa vaan tuota luokksetuloa niin, että tulee suoraan vierelle. PK-puolellahan sitä pitäs tulla ensin eteen ja sitten vasta viereen. Nyt otettiin siis ihan uus käsky kehiin ja alettiin treenaan uusia juttuja. Mani tulee ihanan lähelle ku tulee eteen, eli ei siinä ongelmia. Hoksas hyvin äkkiä mitä siltä haluttiin, vaikka tällä tyylillä ei oo luoksetuloa vielä treenattu.

Seuraava uus juttu oli sitte liikkeestä istuminen. Me ei olla vielä ollenkaan kotona kokeiltu tätä juttua ku alotettiin fiksusti maahanmenosta ja seisomisesta. Sain kuitenki ohjaajalta hyvän vinkin harjoitteluun ja parin toiston jälkeen Minis rupes tänki homman jo bongaamaan. Nyt vaan kotona toistoja kehiin ja muistatellaan mieleen noita jokaista osa-aluetta erikseen niin eiköhän melko kivuttomasti saada noi jättävät liikkeet (lue: koitan välttää tekemästä samoja virheitä Manin kanssa kun muiden, eli jospa ei menis niin kauaa aikaa virheiden korjaamiseen). Alko jo istumaan käskystä vaikka itte jatkoin matkaani. Nyt vaan ruetaan pikkuhiljaa häivyttään käsiapua pois. Kiitos ohjaajan, saatiin tähän tosi hyvät neuvot miten edetä.

Vimppana otettiin ihan koko luoksetuloliikettä, sillä pienellä erotuksella, että jätin koiran istumaan enkä maate. Meillä kun on vielä tuo paikallaolotreeni vaiheessa niin vielä ollaan siinä pisteessä, että paikaltaolosta ei lähdetä eteenpäin KOSKAAN. Jos saan ton luoksetulon varmaksi niin täytyy vaan luottaa siihen, että toimii vaikka koira olis makuullaanki. Ja kun saadaan paikallaoloa varmemmaksi niin voidaan ehkä kerran kaks kokeilla ihan PK-luoksetuloki, ehkä... Meidän tarttee Manin kanssa taas ottaa sivulletulon tehotreenaus ku Pieni Musta on ruennu oikoon. Ei malttas siirtyä tarpeeks paljo, että olis suorassa sivulla, vaan hilaa peppuaan vaan vähä sivulle ja tillottaa siinä, että eiks oo hyvä jee. Työtä, työtä, työtä ja frolicia, ei kai siinä muukaan auta :D

Treeni päätettiin taas rievun retuutukseen. Tästä Minis tykkää. Ei ihan niin paljo ku makkarasta, mutta innostuu kyllä repimään riepuaki. Ehkä pitää vinkupossu ottaa joku kerta super-palkaksi ;)

Uus vuos, uudet kujeet ja uudet tavoitteet

2008-01-21T13:14:00.000-08:00

Siitäpä on taas aikaa kun viimeks on kirjoteltu blogiin. Oikeestaan siihen on hyvä syykin, sillä meillä on ollu vähän treenitaukoa. Oli noi joulut ja muut systeemit tuossa niin ollaan oltu vähä ku ellun kanat ja vaan loikoiltu ja syleksitty kattoon ;)

Nyt kuitenki alko sitte pienellä mustalla BH-kurssi. Juu-u, luit oikeen. Meidän pieni "palveluskoiran alku" on nyt BH-kurssilla opettelemassa käyttäytymiskokeessa tarvittavia taitoja.

Ekalla kurssikerralla meillä oli lähinnä kontaktia ja seuraamista. Mani osaa jo ihan kivasti seurata pikkusia pätkiä. Osaa istua kun liike pysähtyy (jos muistaa, eikä jää vaan mua tuijottamaan...) ja pitää aivan mahtavasti kontaktia. Yllättävästi kaverilla riittää sinni toistaa liikkeitä ja olla skarppina mukana, vaikka luulis, että nöffin luonteella halposti vaan katteltas, että "elä äiti viitti enää, me on tehty tuo jo ainaki kahesti", mut Mani vaan ruuan kiilto silmissä istuu vieressä ja kuuntelee mitä pitää tehä seuraavaks. Kumpa mä en itte sössis tuon tytön intoa, vaan osaisin hyödyntää sitä ja pitää liekkiä yllä. Jospa Mani olis nyt mun ensimmäinen "helppo" koulutettava. Nuilla muilla ku on kummallakin omat ongelmansa joita me ei vielä olla saatu omin voimin selviteltyä.

Sitte vielä niistä treeneistä. Ekaks tsekattiin miten porukan kontakti toimii. Mani ottaa ihanansti kontaktia kun huomaa, että jotain ollaan tekemässä. Tillottaa vaan silmiin ja kuola valuu pitkin leukaa :D Seuraavaks harjoteltiin perusasentoa. Tätä me Manin kanssa ollaan treenattu jo kotona, ku hoksasin, että kyllä tuo koira tulee nakin perässä viereen, mutta sillä ei oo aavistustakaan mitä mä siltä toivon. Otettiin naksu tähän avuksi, vaikka mulla ei ollu ihan tarkkaa käsitystä miten sitä käytetään (sorry, kaikki naksu-intoilijat), mutta yks ilta siinä meni ja Mani osaa nyt tulla ilman käsiapuja viereen. Välillä tuntuu kiertävän liian eteen, mutta korjaa kyllä pyynnöstä. Loppu puoli treeniä meni seuraamisen eri variaatioihin. Otettiin ihan oikeen paikan treeniä, pysähtymistä ja sitte pieniä seuraamispätkiä. Pitäs vaan jaksaa joka ilta jotain treenailla kotona joatin pientä niin päästäs hyvinki eteenpäin tän homman kanssa.

Kertoilen tässä sitä mukaa kun kurssi etenee, että miten meillä menee. Nähtäväksi jää miten meidän kurssin käy ja päästäänkö tavoitteeseen...

Riekkumista ja liitoa

2007-11-19T03:12:00.000-08:00

Taas pitkästä aikaa (yleisön painostuksesta) piti muistaa kirjoitella vähä blogiinkin. Eli meillä oli viime torstaina ensimmäiset agi-treenit (joihin me päästiin) sen jälkeen kun esteet on siirretty Imarin hallille. Oltiin päivällä Manin kanssa käyty Merielin ja Wilman (irlannin setteri) kanssa hömppäsemässä mettässä. Tää oli paaaaaaha virhe. Minis oli nimittäin treeneissä ihan sippi. Ei pystyny, ei kyenny, ei jaksanu!

Otettiin paria erilaista rataa. Kaikki muut esteet meni ok, mutta Mani ei viittiny sitte hypätä ollenkaan. Kaikki rimat tippu. Otettiin suoraa hyppy-hyppy-hyppy-putki -rataa jossa olis pitäny lähettää koira eteen niin, että itse olisin tullut koiran perässä putkelle. Juu, ei onnistunu ei. Manin kanssa keskityttiin siihen, että vain onnistuneesta hypystä saa palkkaa, että oikeesti pitää hypätä eikä vaan juosta esteen läpi. Sitte ku otettiin seuraava rata, tuli meille Miniksen kanssa pieni yhetten törmäys. Mä potkasin kenkäni isoon kiveen ja Mani kurvas just mun eteen, niin otin sitte pikkasen kontaktia hyppy-esteeseen. Nyt on polvessa iso reikä, pitkä naarmu ja koko polvee jomottaa ihan kivasti. No, eipä täää meitä hidastanu.

Kaikin puolin treenit oli ihan kivat, mutta on meillä paljo kerrattavaa. Pitää tässä viikolla käydä hallilla joku päivä treenaileen ihan noita hyppyja ja tehdä pari pientä rataaki, et saa Manille vähä muistuteltua mieleen, että mitäs sitä kuulukaan tehdä. Niin ja seuraavana torstaina Mani saa vaan levyttää koko päivän, että jaksaa innostua sitte treeneissä tekemään, eikä vaan jahtaamaan niitä makupaloja ;)

Heleppua ku heinän teko!

2007-06-18T12:26:00.000-07:00

Siis toi agiliitohan on Manista ihan piis ov keikki. Tänään oli taas treenit ja samalla lailla jaettiin ryhmiin ja kolme rastia joilla treenattiin eri esteitä. maidän ryhmässä olivat jo vanhat tutut Saaga-setteri ja Tiuku(?)-bortsu.

Ekkana rastina meillä oli puomi. Lähdettiin menemään silleen, että mä vedätin Mania maksapalasella ja kouluttaja oli toisella puolella passissa siltä varalta jos uhkaa tippua. Ekka kerta meni ok, hitaasti mutta varmasti. Ihan lopussa hyppäs sivuun. Seuraavalla yrittämällä meni vähän paremmin, mutta nyt alaspäin vievällä liuskalla tuli vähän epäröintiä. Ei mitään suurta, eikä ylitsepääsemätöntä, mutta vähän piti miettiä. Sit katteltiin ku toiset teki ja joka kertaku toinen koirakko oli alaspäin viettävällä liuskalla, olis Mani halunnu mennä mukaan. Kolmas kerta otettiin sitte peinen harkistapaussin jälkeen ja ihan ok meni. Vähä enemmä epäröi ku edellisillä kerroilla, mutta tuli kyllä ihan hyvin koko matkan, eikä yritttäny hypätä välillä pois.

Toisena rastina meillä oli muuri. Eka alotettiin ihan minien muurilta, mutta ku kaikilla meni niin hienosti, niin sitten aste asteelta siirryttiin kohti isojen muurikorkeutta. Mani hyppäsi tosi hyvin. Ilmavat ja korkeat hypyt ku niitä vaadittiin. Kun jätin koiran istumaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luo, kolautti aina etusillaan muurin päällä olevat palikat alas. Jos lähetin menemään eteen, tai juoksin itse vieressä niin hyppäsi tosi ilmavasti yli. Toi lähetystapa kai vaikuttaa niin paljo siihen, miten koira näkee esteen ja mistä kohtaa ponnistaa, että se voi ratkaista sen meneeko este puhtaasti vai ei. Otettiin myös muutama hyppy renkaasta, maxi-renkaasta tietty. Hienosti tuli läpi, eikä edes yrittänyt kiertää. Bravo Mani!

Vimppana rastina meillä oli putki ja pussi. Nää on Manin suokkareita ja sen hoksaa. Putkessa otettiiin kulmaa putsen päähän. Ensiin vaan ihan loivaa kulmaa ja kun kaikilla meni se niin hyvin, otettiin lopuksi jo ihan 90 asteen kulma. Ei tuottanut mitään ongelmia. Mani sujahti putkeen iloisesti, oli putki sitte suora tai kulma. Sitä mietin vaan, että pitää pyytää seuraavalla kerralla tukeen se putki, ettei lähde koiran mukana rullaamaan ku kurvissa tuo kuitenki potkasee ihan kunnolla siellä putken sisällä. Mutkin viimesillä kerroilla putki liikku ku Mani kurvasi. Ei varmaan tuntunu kauheen mukavalta sen putkin sisällä olijalle. Pussi oli sitte ihan yhtä helppo. Otettiin vaan toistoja niin, että kouluttaja joka kerta laski pussia alemmas ja alemmas. Ihan ei vielä otettu niin, että koiran olis pitäny ihan itte pukata koko pussi ylös, mutta pussin keskikohta oli kuitenkin jo ihan maassa.

Treenit kesti tasan sen tunnin ja kentällä oli ihan kamalasti mäkäräisiä. Nyt Mani levyttää keskellä eteisen lattiiaa ja näyttää massussa olevan useampiki mäkärän purema.

Hämäräliitoa

2007-06-14T04:52:00.000-07:00

Keskiviikko-iltana sain päähäni lähtä käyttään koiria agi-kentällä illalla kun Manilla varsinkin näytti eolevan ylimääräistä energiaa. Mentiin siinä puoli yhdentoista maissa niin siellä ei kumma kyllä ollut hirveesti tungosta. Kentällä oli yks koirakko, mut sillä aikaa ku otettiin Ayan kanssa tokoa viereisellä kentällä, nekin lähti kotiinsa.

Ekkana oli tosiaan Ayan vuoro ja otettiin melko pitkä seuraamispätkää alkuun ja aaah mikä kontakti. Mä en tiiä mitä teen erillä lailla, mutta nyt Aya sitte piti sen kontaktin ja pysyi mukana käännöksissä. Kaiken kaikkiaan hienoa seuraamista. Tehtiin seuraamiskaavion verran ja sitte agi-kentälle. Ayahan ei oo koskaan ikinä ollu agissa, joten me vaan vähä kokeiltiin niitä esteitä. Neidin ehdoton suokkari olis puomi ja sille se nytkin ekkana suunnisti ennen ku kerkesin kissaa sanoo. Otettiin sitte puomia ihan silleen rauhallisesti, eli että pitää muistaa mennä ihan loppuun asti, eikä puolesta välistä loppuramppia pompata pois ja juosta taas alkuun :D Muutaman hiontakerran jälkeen alko uppoomaan kaaleen, mutta mun pitää juosta ihan vierellä, sillä jos pääsee vähänkään eteen niin neiti kyllä oikasee lopun. Sit koeiltiin vähä pujottelua. Ihan makkaralla ja jalalla ohjaten Aya pujotteli ihan kivasti kepit. Ei sille varmaan mitään mielikuvaa jääny siitä, että mitä tässä oikeestaan tehdään, kunhan kulki nenä kiinni nakissa. Lopuks otettiin sitte vielä hyppyä ja rengasta. Hyppy oli ihan iisi biisi, mutta renkaan kanssa olis ollu kiva kikkailla ja sukellella sivuilta. Lopuksi saatiin pari onnistunutta renkaasta kömpimistä ja lopetettiin siihen. Autoa kohti kävellessä otettiin vielä liikkeestä maahanmeno, jossa maahanmeno tooooosi hidas, liikkeestä seisominen, jossa pysähty parin askeleen jälkeen ja malttoin odottaa jopa, että mä palaan vierelle sekä liikkeestä istuminen.... ööö siis mikä istuminen... piti antaa tosi vahvat avut. Vimppana oli luoksetulo jossa lopetusasentokin tuli vallan nappiin, tiiviisti, eteen ja suoraan.

Seuraavaksi oli Mani the Mahtavan vuoro. otettiin ensin ihan pikkasen tokoilua ja jo ihan vierelle tulo oli suuuper hankalaa. Piti miljoona asiaa tarjota, eikä oikeen mitään kerenny kuunnella. Tämä olkoonki siis viimenen kerta ku tokoillaan agi-kentän vieressä Manin kanssa. Ku päästiin itte kentälle alotettiin hypyllä. Ensin pari lämmittelyä matalalta korkeudelta ja sitte siirrettiin rimaa vaivihkaa korkeammalle. Voila! Ja yli meni! Rima tosin tipahti takajalkojen kosketuksesta alas, mutta musta möykky meni kuitenkin yli eikä ali. otettiin muutama toisto ja aina rima tippu. Mietin, kun Mani hyppää tosi kaukaa, että jos lyhentää vaihtimatkaa niin malttaisiko hypätä lähempää estettä ja näin pääsis paremmin yli. Kokeiltiin pikkasen lähempää ja hienosti liiteli lähes 50kg pientä koiraa ilmojen halki ja rima pysy paikoillaan. Sit väliin otettiin rauhottelu-kepit. Pienellä alkaa olla jo ehkä aavistus, mitä siltä halutaan noilla kepeillä, mutta vielä pitää ohjata ja avustaa tois paljo. tehtiin kepit useampaan kertaan ja kyllä siinä rupes molemmilla tuleen sellanen tietty rutiini, eli tän esteen osalta vaan toistoa, toistoa, toistoa. Vimpaks kokeiltiin sitä rengasta. Ekka "mini-rengas" ja sitte nostettiin korkeammalla. Matalan hyppäs nätisti kun ei mahtunu niin kertään, mutta taas kun rengasta nostettiin niin Mani lähti etsimään vaihtoehtoisia toteutustapoja. Aikamme hinkattiin niin, että mä seinoin sillä puolella rengasta josta neiti normaalisti puikkas, ja bloggasin sen sivun. Aina kun yritti kiertää makupalat pois näkyviltä ja uusiksi takas lähtöpaikalla. Kun saatiin muutama onnistunut renkaasta römiminen alle, alko kai mani aivosolussa raksutaan ja saatiinpa treenin loppuun pari hienoa onnistunutta renkaan läpi hyppyäkin. Katotaan muistuunko mieleen ensikerralla treeneissä ;)

Vimppana oli Ritan vuoro, mutta neiti kävi niiiiiiin ylikierroksilla, että keskittyminen oli ihan nollaa. Piilottelin sille muutaman makupalan heinikkkoon mistä sai käydä ne nuuhkimassa ja sitten otettiin paikallaolo ja luoksetulo. Luoksetulossakin varasti kolmesti ennen kun malttoin kuunnella käskyn. Pitäsköhän Ritanki päästä kylille useammin...

Miksi hypätä kun ihan hyvin voi sukeltaa?

2007-06-11T13:51:00.001-07:00

Tämä (siis maanantaina 11.6.) näytti olevan Manin teemana tänään agissa.

Taas porukka jaettiin ryhmiin ja meidän maxi-tyypeissä oli Mani, kultsu-Otto, setteri-Saga ja bortsu, jonka nimi jäi vähän epäselväksi. Ekkana pisteenä meillä oli viime kertaisen kertausta, eli hyppyä ja pujottelua. Pujottelu alkoi hiljotellen jo sujua, vaikka ekka yrittämä mä olin ihan pihalla. Opeteltiin tänään uusi tyyli ohjata koiraa, jossa ohjataan enemmän vartalolla kun kädellä. Toistoja tää vaatii ihan sikana, mutta ei me ihan mahdottomia olla... siinä kymmenenen toiston jälkeen vois jo ehkä sanoa, että Mani osaa ja ohjaaja kehityskelpoinen :D Sitten toinen kerrattava oli hyppy. Viimeksi otettiin hypyä vaan ihan matalalta. Tänään nostettiin rimaa ensin sen n. 10cm ja hyppy skulas hienosti. Mani tosin hyppää melko kaukaa ja pitkän hypyn verrattuna, että voisi ponnistaa lähempää ja hypätä enemmän korkeutta kun pituutta. Kun tää ekka onnistu niin pistettiin sitte n.5cm lisää korkeutta ja rima alkaa olla nyt Mani alaleuan kohdalla. Tästä alko meillä ropleemat. Manin mielestä kun on nopeampi ja kaikin puolin oikeampi tyyli sukeltaa sukkana riman ali. Yli ei sitte voinu tulla oikeen millään. Kunnes löyty ihanainen nami-kippo joka sijoitettiin varmaan 3m esteestä niin, että Mani sen näkee toisella puolella. Lähtöpaikka Manilla on kanssa sen n 3m esteestä, kiihdytys hurja, mutta jeeees! yli menee! Eli tarvitaan hurjasti treeniä korkeammalle hypylle ja nimenomaan esteellä josta näkee läpi. Siis toko-hyppyähän on otettu korkeammallakin esteellä, mutta kun siitä ei nää läpi niin ei käy nöhvin mielessäkään sukellella.

Ekka uusi este tällä kertaa oli rengas. Manilla oli renkaassakin sama ongelma alkuun kun tuon hypyn kanssa. Alemmalla tasolla olevasta renkaasta saatto hypätä sujuvasti ja hienosti, mutta kun nostettiin niin, että renkaan alalaita oli taas jossain alaleuan tietämillä alkoi "mää sukellan, mää sukellan, mää sukellan"-juttu taas. Ei muuta ku apuohjaaja kiinni remmiin ja aina vaan jarrua ku meinas sukeltaa niin kyllähän se pikkuhiljaa siitä lähti sujuun.

Toinen uus este oli putki. Ihana putki! Tästä Mani tykkäs samalla lailla kun siitä pussistakin. Heti oli selvää mitä piti tehdä. Putkea pidennettiin melkoin täyteen mittaansa (suorana tietenkin vielä) ja joka kerta musta tykinkuula suhahti putkeen kun olisi sitä aina tehnyt :)
Just kun oltiin saatu treenit loppun alko kiva sadekuuro. Vaikka koko päivä on satanut, oli treenien ajan suht kuivaa. Viime viikolla 25 asteen hellen, nyt vettä, mitä tapahtuukaan ensiviikolla kun mahtava Mani vapautetaan agiliitoon :)

Agility taivaan uusi tähti on syttynyt!

2007-06-04T12:10:00.000-07:00

Tänään oli siis meidän ekkat agility-treenit ja saa taas kyllä olla ylpeä tuosta reippaasta, rohkeasta ja viimesenpäälle ahneesta tytteröisestä. Mittari näytti +25 astetta vielä seitsemän aikaan illalla kun ajeltiin treenipaikalle. Oltiinkin varauduttu tyylikkäällä pinkillä viilennyspyyhkeellä ja vaikka kentänlaidalla piti jonkun verran odotella, ei Manilla ollut oikeastaan ollenkaan liian lämmin. Vodaa oli tietty kanssa mukana ja sen hetken ku erehdyin laittamaan Manin ja vesikupin autoon yhtä aikaa ja käänsin selkäni, oli miss-Manipenni jo jalat kipossa ja potkiskeli kuppia ympäriinsä. Jotenki tuli sellanen pentuajan dejavu...

Treenit tehtiin kolmessa ryhmässä rastiperiaatteella. Meidän ryhmään kuului Manin lisäksi kultsu ja setteri. Eka este meidän ryhmällä oli ihan tavallinen hyppy. Piis ov keikki sanoo Mani. Ekaks piti treenata ihan vaan sitä, että koira jätetään esteen taakse ja käydään itte esteen toisella puolella, takas ja palkka. Helppoa! Sitte otettiin muutama hyppykin. Rima oli alimmalla tasolla ja Maninhan nyt ei pahemmin tarvinnut hypätä, mutta reippaasti lähti tulemaan kun kutsuin esteen toiselta puolelta luokse.

Seuraava este oli pujottelu. Tää varmaa on hankalampaa omistajalle kun koiralle :) Mulla tahto aina mennä kädet ja jalat sekasin ku piti miettiä, että missä vaiheessa astutaan lähelle estettä missä pois esteen luota, mitä kautta ja kummalta puolen keppiä kannattaa se nakki palanen koiralle tarjota... Yllättävän reippaasti Mani tämänkin esteen hiffas. Tarvii ihan sikana treeniä, että saadaan suoritusvarmuutta, mutta pikkunen idea muhii jo mustassa päässä.

Viimeinen este olikin sitten Mani feivöritti. Pussi! Ensiksi ei meinannu mennä jakeluun, että pitäs mennä siitä ihme tuubista kun mammahan näkyy ihan selvästi siellä toisella puolella. Sit kouluttaja käski jättää Manin maahan istuma-asennon sijasta odottamaan kun menen pussin toiseen päähän. Heureka! Nyt ku se mamma näky siellä tuubin toisessa päässä niin sinnehän se pieni nöhvikin suuntas. Innostu jo niin kovasti pussista, että pari kertaa varasti esteen jo ennen kun ehdin anta käskyä. Seuraavalla kerralla vaikeutetan hommaa sen verran, että pistetään pussi jo maahan, niin ettei valo näy toisesta päästä.

Nyt onkin sitten jo muutaman tunnin ajan kuulunu olohuoneen nurkasta tasanen kuorsaus. Oli se vaan niin rankkaa käydä akiliito-reeneissä kun on Mani "the mahtava musta tykinkuula".

Loosing contact...

2007-05-30T14:07:00.001-07:00

Tänään (tai siis eilen 30.6. keskiviikkona) oli pitkästä aikaa taas ihan ohjattua tokoa. Voi pyhä jysäys, että me ollaan menty takapakkia ihan kaikessa ja ihan kunnolla. No, tietääpähän ainaki mitä pitää alkaa treenaan.

Ekaks oli Manin vuoro ja koska osallistujia oli niin vähän, saatiin oma personal trainer. Me saatiin kotiläksyksi harjotella kontaktia, siis nimenomaan sillä tävällä, että Mani katsois mua, eikä sitä nakkipalaa mun kädessä. Kontakti ei löytyny niinku ei yhtään tuolla kentällä. Himmaili ihan omiaan, mussutteli ruohoa ja kuuhaili minne sattuu. Ku pyysin viereen niin ei tapahtunu mitään tai saatto raahautua viereen seisomaan ja lösähtää siihen maate. No, kaikki ei kuitenkaan menny ihan munilleen. Otettiin luoksetuloa ja sen Mani osas. Malttoi odotella rauhassa käskyä ja tuli vauhdilla eteen. Ensimmäisellä kerralla jarrutus vähä unohtu ja meillä tuli piiiikkunen kolari, mutta sitte ku muistuteltiin erikseen mitä se luoksetulon lopetus on niin osas tehdä hienon lopetuksen törmäämättä. Uutena juttuna otettiin noutoa. Mehän on treenattu noutoa ehkä niinku kerran aikasemmin, eli ihan uus juttu meille. Otettiin ihan alkuun pitämistreeniä ja sitä saadaan jatkaa vielä pitkään. Sekunnin, pari jaksaa pitää tolkusti kapulaa, mutta sitte mielellään pudottas maahan. Kunhan saadaan taas tyttö "viriteltyä" käyntiin niin kattotaan miten lähtee sujumaan.

Seukki oli sitte BH-ryhmä ja Aya. Ayalla oli samoten ku systerilläänkin se kontakti nyt ihan hukassa. Seuras kyllä joo, mutta raahusti vierellä ku piesty sika, eikä vahingossakaan kattonu muhun päin. Otettiin sitte seuraamiseen vähän vauhtia palkkaamalla neitiä patukalla (vaikka mä kyllä meinasin, että ei taida Ayaa kiinnostaa leikki) ja yllättävästi sai sellasta pikkasta startti-buusteria sitä patukkaleikistä. Ehkä meidän pitää kaivaa patukat ja rievut naftasta ja rueta rieputtaan niitä ihan olan takaa. Jättävissä liikkeissä oli ehkä vähemmän ongelmaa ku mä olisin odottanu sillä kontaktilla. Sekä istumaan jäännissä, että maahan menossa piti itse hidastaa ja antaa kunnon käsky, mutta varsinki istumaan jäänti oli melko varma. Luoksetulo oli sitte kanssa ihan OK ja kun varmisti vielä ohjaamalla, että neiti tulee suoraan niin lopputulos ok, mutta ei täydellinen. Paikallaolossa Ayalle laitettiin pätkäremmi, että kun nousi niin ei päässyt mihinkään. Melko pitkään neiti jaksoikin maata paikallaan, mutta loppujen lopuksi nousi sitte kuitenki ylös. Komensin takaisin ja menikin maahan, mutta tarvitaan rutkasti lisää treeniä, että ei nousisi ylös kertaakaan.

Kaikin puolin mukavat treenit vaikka ei ihan täysin pulkkaan mennytkään. Saatiin paljon uusia vinkkejä ja ohjeita ja seuraavana keskiviikkona taas treenaamaan paremmalla kontaktilla ;)

Kaks pientä juttua...

2007-05-28T11:03:00.000-07:00

Pieni hetki taas heilahtanut siitä kun viimeksi on blogia päivitetty. Paljon on kerennyt tapahtua. Tai tarkemmin ottaen kaksi asiaa. 1) Ayasta tuli FIN MVA ja 2) Manin agility-treenit alko. Näistäpä pitäs sitte kai kertoilla jotain pientä lisää.

1) käytiin 19.5 Äänekoskellä näytelmissä ja siellä pieni Aya neitonen räjäytti pankin. Neiti oli Rotunsa Paras ja sai viimeisen sertinsä. VSP oli mahtava valioluokan uros Maroussia Sidney joka on varmasti tottunut voittamaan, mutta tänään oli Ayan vuoro. Nyt täytyy sitten miettiä uusia tavoitteita kun tuo ensimmäinen etappi on saavutettu. Noh, Kirsi-kasvattajahan se sen verran meitä ohjeisti, että nyt sitte rupeette hommaamaan vielä kolme ROP-sijoitusta ja erkkarista vähintään luokkasijoitus. Jep, jep, jos lähtäs nyt edes siitä, että valioluokassa joskus sijoituttas niin se olis hienosti. Ruotsissa varmaan käydään (tai siis eka kerta on jo piipahdettu) sitä sertiä tavoittelemassa ja mahdollisesti Norjassa ja/tai Virossa. Saapa nähdä miten meidän käy...

2) Manin agility-kurssi alkoi siis maanantaina 28.5. Vielä ei koirat päässy tekemään mitään vaan ohjaajat tutustui esteisiin ja opetteli muutenkin vähän agin käytännön juttuja. Mä vähän kattelin niitä esteitä sillä silmällä, että mahtuukohan tuo meitin tulevaisuudenlupaus niinku esimerkiksi renkaasta läpi tai mites Mani saadaan putkeen jonka halkaisija näyttää olevan vain vähän leveämpi kun nöffin rotu-pylly? No, tositreeni alkaa ens viikolla niin sillonpahan nähdään miten meidän käy. Tämä kurssi kesti 4kk ja sen lopussa kerho järjestää epäviralliset kisat joihin kurssilaiset osallistuvat mölli-luokassa. Onpahan tavoitetta kerrakseen :)

Yritän nyt saada viikottain päivitettyä kuulumisia meidän agi-treeneistä ja tokostakin kunhan saadaan treenit viriteltyä uudelleen säännöllisempänä ohjelmaan.

Road trip

2007-05-02T00:26:00.000-07:00

Heitettiin sitte pieni road trippi tuossa viime viikoloppuna. Tuloksena yli 2100 ajokilometriä, gallonakaupalla poltettua diiseliä, kramppaava kaasujalka ja kaks sertiä & yks vara-serti ja vara-cacib. Että kaikin puolin onnistunu viikonloppu :D

Lähdettin tyttöjen kanssa liikenteeseen Rovaniemeltä perjantaina työpäivän jälkeen. Ensin oli suuntana Kempele ja Oulunsalo, jossa Rita puotettiin porukoille hoitoon ja Mani kuskattiin aiheuttamaan sekasortoa Mirvan perheen luo. Me Ayan kanssa jatkettiin suorilta sitten kohti Nurmoa. Perille päästiin hieman ennen puolta yötä. Pikaisesti pari tuntia unta kuulaan ja taas tie kutsuu...

Ensimmäinen virallinen etappi viikonloppu turneella meillä oli Lahden KV. Kasvattaja-Kirsi esitti neidin ja minun tehtäväksi jäi vaan jännittää kehän laidalla. Hienon päivän tuloksena oli toinen serti ja vara-cacib. Kyllähän sitä salaa toivoi, että josko se serti sieltä tulis, mutta eihän sitä nyt tosissaan osannu odottaa. Näyttelyn jälkeen ei muuta ku nokka kohti pohjosta, siis mäkkärin kautta tietty. Ensin suunnattiin kohti Nurmoa taas ja puotettiin Kirsi kyydistä, tai voisiko sanoa, että vaihdettiin pieneen nöffi-poikaan. Kyydissä Ouluun kaverin luo hoitoon tuli pieni nöffi-poika jolla reppanalla ei ollut vielä omaa kotia, eikä edes omaa nimeä. Noh, jälkimmäinen vika korjattu, kattotaan miten käy ton kodin kanssa ;) Takasin Oulussa oltiin taas siinä pikkasen ennen puolta yötä.

Aamulla oli taas aikanen herätys ja tällä kertaa auton pakattiin Aya ja Mani. Suuntana oli sunnuntain ratoksi Kajaani ja siellä ryhmänäyttely. Ilma oli aamusta ok, mutta kun kehät olivat päässeet vauhtiin niin alkoi sataa räntää. Onneksi kuuro ei kestänyt kauaa. Alunperin piti nöffeilä ja berniellä olla sama tuomari, mutta bernit oli siirretty toiselle tuomarille ja se tuotti pieniä aikataulullisia ongelmia. Itse sompasin kahden kehän väliä ja yritin pysyä kärryllä missä mennään. Onneksi Bemari-nöffin emäntä, Sari, lupautui esittämään pienen mustan tykinkuulan, sillä tytöt olivat kehässä just yhtäaikaa. Kommenteista päätellen Mani oli käyttäytynyt ihan asiallisesti, jotain pientä panta-episodia lukuun ottamatta. Tuloksena oli aivan mahtava ekka serti! Mä olin haaveillu, että jos toi keskentekonen kakara sen erin saa niin hyvä. No, saihan se sen erin tietty, mutta sai myös muuta ;) Ayalla meni melkeen yhtä hyvin omassa kehässä. Avoimen luokan berni-nartuissa tais olla yli puolet sellasia, joilla valion arvo yhden sertin päässä. Noh, se serti meni sitte kaikilta noilta nartuilta ohi kuonon. Aya sai kuitenkin vara-sertin ja siihen saa kyllä olla kanssa tyytyväinen kun taakse jäi paljon hyviä koiria.

Kaikin puolin onnistunut viikonloppu, mutta on se mukava olla taas kotona Roissa. Eikä liikenteeseen tarvitse lähteä kun vasta Oulun äitienpäivänäyttelyyn.

PS: Aya haluaa huomauttaa, että jos olet matkustamassa Nurmoon, niin muista ottaa omat vedet mukaan (Eviania jos mahdollista). Se vesi siellä on nimittäin pienelle koiralle juomakelvotonta. (Toim.huom. vesi on ihan normaalia, mutta miss-hienohelma ei sitä saattanu juoda. ei sitte niin millään...)

We are in control!

2007-04-22T23:02:00.000-07:00

Eli läpi meni, että pätkähti! Me ollaan Manin kanssa hallinnassa, tai siis me saatiin niitä fuulattua sen verran, että ne luulee, et me ollaan hallinnassa ;)

Perjantaina oltiin siis viimein siinä testissä. Meinas mennä kyllä meiltä ohi, kun toi työ tahto häiritä harrastustoimintaa, eli emännän piti olla töissä niin pitkään, että meidän tartti vaihtaa myöhempään ryhmään.
Tässäpä kommenttia testistä:

Luokasepäästävyys: Ekkana tarkastettiin luoksepäästävyys. Täähän on Manilla hanskassa. Otin vierelle istumaan ja kun testin tekijä tuli luokse, Mani nousi ja meni hänen jalkojen juureen kiehnyttään (asiaan kuuluvat vinkumiset ja kitinät tietty kuulu kanssa, eli standardi "ihmiset on ihkuja"-tervehdys). Kouluttajan takin hupussa olis vielä ollu kivat narut jotka roikku siinä naaman edessä ja sai vähä pidätellä, että Mani ei hyppää niihin roikkumaan ja sitte oo toisella nokka poskella.

Pujottelu: Tässä liikkeessä eniten hankaluutta tuotti ennen liikkeen alkua meidän nenän eteen tuotu Frolic-pussi. Tosi äkkiä se siitä kyllä unohtu ku keskityttiin taas vaan omiin ruokiin. Pujottelu meni hienosti, vaikka nöhveröllä olikin välillä vähä hankaluuksia syödä ja kävellä yhtäaikaa ;) Toiset koirat tai houkuttimena olleet lelut yms. ei kiinnostanu ollenkaan.
Paikallaolo: Tässä liikkeessä koiran sai jättää mihin asentoon itse halusi odottamaan n 10s ajaksi. Otin Manin viereen ja käskin siitä maahan niin kuin toko-liikkenä tekisin. Maahanmeno oli hidas, mutta tapahtui kuitenkin yhdellä käskyllä. Neiti jäi nätisti paikalleen odottelemaan kun kävin vähän matkan päässä ja palasin vierelle takaisin. Lopetusta ei olisi tarvinnut tehdä, mutta palkkasin kuitenkin ensin maahan ja käskin sieltä Manin takaisin perusasentoon. Saadaan hyvää treeniä niitä toko-kokeita varten kun kyllä emäntä tietty vähän jännitti vaikka olihan tää nyt ihan läpihuuto-juttu.

Luoksetulo: Vimppana liikkeenä oli luoksetulo. Jätin Manin istumaan ja postuin koiran luota n. 5m päähän. Eka käsky meni kuuroille korville, eli Mani vaan istua tollotti ja katto mua, että mitäs siellä huutelet. Toisella käskyllä sitten lamppu syttyi ja neiti lähtikin hurjalla startti-kiihdytyksellä tulemaan luo. Lopetus ei meillä menny ihan nappiin, mutta sitä nyt ei tässä testissä olis taaskaan tarvinnu edes tehdä. Luoksetulon lopetuksessa Mani tosiaan istui vinoon ku Sveitsiläinen käkikello. Pitääpä miettiä, että onko meille oikeestaan tarvetta ollenkaan harjotella tuota eteen tuloa, vai muutetaanko Manikin suoraan sivulle, samallalailla ku Rita aikoinaan.

Kaiken kaikkiaan testi meni hyvin ja Mani saikin kommentit, että näkee, että on treenattu ja koira tekeen iloisesti pyydetyt asiat.
Hienoa Mani, kyllä mamma on susta ylypee!

Hallinnassa vai ei?

2007-04-19T00:57:00.000-07:00

Huomenna se siis ratkeaa onko meidän Mani hallinnassa. Eli saimme agilityn alkeiskurssin hallittavuustestiaikataulut ja tietty meillä oli aika just ku oli OSB:n karvapäivä. Noh, onneks onnistu vaihtaa ryhmää ja testi meillä on huomenna iltapäivästä. Nyt pitää vaan jännätä, että ehdinhän mä sinne testiin kun on töissä rikospäivä niin mun tarvii olla tappiin asti päivystämässä. Käyn hakemassa Manin kyllä iltapäivällä mukaan niin saadaan mennä tästä suoraan kentälle jos näyttää, että menee pitkäksi.

Itse testin ei pitäs tuottaa mitään vaikeuksia, mutta toisaalta kun kyseessä on meidän Mani niin mistään ei voi tietää etukäteen :D Pitää vissiin vähän harjotella illalla kotona noita juttuja. Mennään sillä meiningillä kyllä, että ei haittaa vaikka sitä paikkaa ryhmässä ei irtoaisikaan. Luulisin, että siellä on reippaasti enemmän pyrkijöitä ku paikkoja ja sitten eihän tuo mini-Manin rotu oo ehkä niitä kaikkein yleisimpiä ja toimivimpia agi-rotuja...

Inffoa tuosta testistä löytyy täälltä:
http://www.roidogs.com/rkk/tiedostot/hallittavuustesti.pdf

Leikitään ruualla :D

2007-04-12T00:09:00.000-07:00

Me on alotettu nyt pieni malttamis-treeni molempien tyttöjen kanssa. Tästä syystä koirien ruokkimiseen saattaa parhaimmillaan tuhraantua puolikin tuntia. Syömisen osuus tästä ajasta on ehkä nanosekunnnin puolikas (Mirva väitti, että Mani tyhjentää kuppinsa kahdella haukulla, mutta kyllä siinä menee ainaki neljä). Ideana siis on, että ruokaa ei saa ennen ku nätisti paikallaolossa odottaa lupaa rynnätä kupille.

Alun perin ideana oli, että kun molemmat (A&M) osaavat paikallaolon niin oltais odoteltu maassa maaten sekin aika kun ruokaa ladataan kuppiin, mutta tosiaan kun olin sen puolisen tuntia aina vaan palauttanut keittiön ovelle ilmestyneen Nöhvin takaisin eteiseen maate, niin mulla loppu kärsivällisyys. Nyt saavat eteisesä tai olohuoneessa odotella ihan vapaasti sen aikaa kun ruokaa laitetaan kuppiin, mutta sitten kun käyn laittamassa vesikuppeihin täydennystä käsken koirat eteiseen maahan. Ayallehan tää on jo piis ov keikki kun ovat Hapiksella Ritan kanssa joutuneet odottamaan ruokaansa rauhallisesti. Ainoa häiritsevä tekijä on se musta tyyppi joka saattaa ohi hilluessaan vaikka talloa päälle.

Manille taas... voi pyhä kesä miten jollakin voi olla NÄLÄKÄ! Manilla alaleuka väpättää ja kuola valuu ihan norona kun hoksaa, että ruokakuppi on lähtenyt liikeelle keittiöstä. Paikallaan pysyminen on työn ja tuskan takana. Nyt alkaa jo muistua mieleen, että pitää kuunnella käskyjä eikä vaan pörrätä ympäriinsä. Alkuun Manilla oli hankalaa keskittyä mihinkään muuhun kun kupin tuijottamiseen. Käskyjä sai toistaa useaan otteeseen, eikä neiti siltikään kuullut, eikä nähnyt mitään muuta kun kuppinsa. Tänään oli huomattavissa suurta edistystä kun ei tarvinnut kun kerran käydä heittämässä "kunniakierros" eteisestä keittiön ja olohuoneen kautta takaisin ja sitten saattoi asettua makuulle odottamaan ruokaa. Ja mikä mahtavinta, sieltä maasta ei singottu ylös heti kun kuppi vähänkään laskeutu, vaan odotettiin ihan nätisti siihen asti kun kuppi oli telineessä ja tukimutteri oli kiinni.

Syöppö, juoppo ja sottapytty...

2007-04-02T23:14:00.000-07:00

...ja kaikki tämä yhdessä ja samassa nahkassa. Siis ei voi olla tosi kuinka sikanen eläin tuo pieni, sievä nöhvi-neito voikaan olla. Manilla on nyt juoksujen jälkeen tullu hirvee syönti-vimma. Neiti siis syö kaiken minkä vaan tassuihinsa saa (omat ruuat, Ayan ruuat, mun ruuat...) ja päälle juo litratolkulla vettä. Sitte vielä päässy vähä tuo sisäsiisteys repsahtaan. Pitkään on ollu jos sisäsiisti ja osaa pyytää ulos, mutta ku nyt ei aina viitti eikä huvita. Sitte saatetaan kävellä siitä pissalammikon yli... ja Kaisa moppaa... Noh, tuleepahan ainaki siivottua ku pitää päivittäin lattiat luututa, että kai se vaan pitää aatella positiivisesti ja toivoa, että tää tästä helpottaa ennen ku alkaa taas seuraavien juoksujen jälkeen.

Niin juu ja niistä treeneistä... ollaanhan me jotain pientä tehtykkin, vaikka melko laiskaa on ollu. Eilen otettin sisällä vähä nouta-harjotuksia. Ayalla onnistuu damin nouto hyvin ja palautuskin alkaa olla hanskassa, muut ase lähtö onki sitte meidän murhe. Eli onkkelma on nyt siinä, että ku Ayalle on kerrottu, että varastaa ei saa niin neiti on ottanu sen niin kirjaimellisesti, että ensimmäisen käskyn jälkeen kattoo mua, et "onko IIIHAN varma, et mä saan jo lähtä?". Sitte ku antaa toisen käskyn niin sinkoo mallikkaasti esineen perään. No, me ruetaan nyt sitte vähän vapauttaan tota hommaa ja pitää rueta kehumaan hurjasti aina ku vaan on lähdössäkään.

Sit Manin vuoro: Otettiin vaan pieniä pitämisharjoituksia. Kivasti ottaa damin suuhun, meinaa lähtä hiihtään ja esittelemään saalistaan, muuta kun pitää paikallaan niin alkoi jo muutaman toiston jälkeen bonjaan, että mistä tässä hommassa on kyse. Viitaten tuohon alun vuodatukseen, voinette arvata, että kun hoksas ruokatarjoilun niin eipä yrittänykkään enää lähtä kauas. Jatketaan noita pitämisharjotuksia ja sitte kunhan saadaan joku kaveriksi niin voidaan kokeilla ottaa myös vähän vientiä. Lopuksi otettiin keskisuuri rievun retuutus leikki. Hyvin motivoituu vetoleikistä ja jaksaa kiskoa, toisin ku Aya joka päästää heti irti ku vähääkään antaa vastetta.

Missikisoissa

2007-03-27T22:50:00.000-07:00

No niin, päivitelläämpä tänne näitä meidän kuulumisia sen aikaa kun saadaan netti kotiin ja päästään taas muokkailemaan noita sivuja.

Elikkäs, viime lauantaina G-team kävi koiranäyttelyssä pyörähtämässä. Näyttely oli ryhmänäyttely Kemijärvellä ja Nöffejä oli ilmotettu 11 ja Bernejä 38 (tai 36, en muista tarkkaa).

Ekaks oli mustan tykinkuulan vuoro. Meidän junnu-nartuissa oli 3 koiraa. Oli ihan positiivista huomata, että ei se Mani nyt niiiiin pieni olekaan kun on luultu. Koirat oli suht saman kokoisia ja ikäisiäkin. Mani oli poppoon nuorin ja muut pari kuukautta vanhempia. Neiti käyttäyty niin ku olis koko ikänsä näyttelyissä pyöriny (tai siis melkeenhän se näin onkin ;) ). Vaikka juoksut alkovat edellisellä viikolla , niin pahemmin ei pitäny vetkuilla ja venkoilla vaan juostiin ja seisottiin ihan rauhallisesti. Pikkasen piti väistää ku tuomari-täti roplasi pepusta, mutta sen nyt ymmärtääki ja hyvin anto kuitenki kokeilla. Hampaat näytettiin mallikkaasti ja tuomari jopa kysy, että ollaanko me oikeen harjoteltu hampaitten katsomista. Tottakai, se pitää nakkipalan eteen jotain välillä tehdä. Tuomari-tätin mielestä meidän Manilla oli päässä vikaa :D eli siis surumielinen katse ja lörppä huulet. EH:han sieltä räpsähti, mutta ei huonostikkaan siihen suhteutettuna, että nartuista ei kukaan saanut eri:ä ja vain kaks ton eh:nkaan.

Sit se meidän tulevaisuuden toivo, elis Aya, meni kehään. Avoimen nartuissa oli koiria 10, eli kilpailua oli ihan riittävästi. Ayan tulokseksi tuli saada ERI, mutta ei enää sijoittua. Onneksi saatiin edes kuitenkin tuo eri, sillä tuomari oli tosi tarkka etuliikkeistä ja nehän ei oo Ayan paras ominaisuus. Neidillä kun on tapana etusillaan lämpsytellä silleen rennon letkeästi ja vähän leveästi. Niitä etuliikkeitähän se tuomari kritisoi niinku olin arvannutkin.

Molempien arvostelut päivitetään sitten tuonne sivuille kunhan pääsen niitä taas muokkaamaan. Ayalla seuraava koetus on 15.4. Vaasassa ja Manilla sitten 29.4. Kajaanissa.

Laatikkovuorien valloitus

2007-03-19T07:05:00.000-07:00

Me ollaan oltu taas tosi laiskoja. Viikonloput on menny muuttopuuhissa ja vielä olis vähä kesken. G-tiimi oli toissa viikonloppuna Hurttahotellissa täyshoidossa kun emäntä-parka huhki ja pakkas ja siivos ja, ja... Manilla oli oikein kylpyläloma kun sotki itsensä niin, että piti pestä hoidossa ollessaan.

Viime viikonloppuna käytiin trimmaajalla. Siellä vierähti pari tuntia kun Aya ja Mani trimmattiin molemmat hirvittävän hienoiksi ja valtavan fiineiksi. Nyt ollaan valmiita Kemijärven näyttelyy... tai siis pitää vielä perjantaina pestä näkyvät paikat :D Mitään koulutus-juttuja ei oo nyt viikolla sitten otettukkaan ku on aika menny ihan muuhun. Iltasella on kotona harjoteltu vähän näyttelyseisontaa ja muita missi-juttuja. Mielenkiinnolla odotellaan kuin meidän käy...

Toivottavasti saataisiin taas kohta netti kotiinkin niin pääsis noita sivuja päivittämään ihan kunnolla.

TOivottomien KOulussa

2007-03-05T22:36:00.000-08:00

Taas oli maanantai ja karvakorvien koulupäivä. Meidän käytöskoulussa ei hiihtolomia tunneta ja yllättävää kyllä treeneissä oli tosi mukavasti porukkaa.

Ekaks asteli estraadille Mini-Mani, mahtava musta tykinkuula. Otettiin alkuun pikkasen kontaktia ja Manilla oli jotenkin nyt tatsi hukassa. Piti haistella maata ja huidella miten sattuu. Pikkasella virittelyllä muistu kyllä ihan kivasti mieleen mistä sitä verilättyä saikaan :D Otettiin luoksepäästävyyttä ihan alkuun ja tässä liikkeessä meillä on nyt suurin ongelma siinä, että Manilla ei oo vielä perusasennosta hajuakaan. Eli osaa kyllä istua jo hienosti, mutta pitää ohjata käsimerkillä oikeaan paikkaan. Jos ei toimi tarpeeksi rivakkaan ohjauksen kanssa niin neiti pistää maate (joo-o, tää me jo osataan...). Hamppaat anto kattoa ihan nätisti vieressä istuen, eikä edes hönkiny kouluttajaa päin. Kommenttina saatiin, että hyvin meni, mutta vähän oli kuolaset suupielet... no yritäppä itte olla kuolaamatta ku toinen heiluttelee verilättyä nenän edessä! Seuraavan ohjelmassa oli käännökset ja hyppy. Samalla kun yks kerrallaan teki käännöksiä kouluttaja ohjauksessa, sai omatoimisesti ottaa pikkasen hyppyä. Kokeiltiin kolme hyppyä niin, että asteessä oli 4 lautaa (eli korkeutta n 40cm). En muista, että oltas kamalasti otettu hyppyä aikasemmin, mutta Mani bonjas heti mistä on kysymys. Nätisti istu (siis odotti maltillisesti, se rönöttävä istuma-asento ei ollu nättiä nähnykkään) esteen takana sillä aikaa ku vein esteen toiselle puolelle makupala-alustan ja palkan alustalle. Maltto vielä odottaa käskynkin. Ilman mitään käsimerkkiä (oikein piti keskittyä ja pitää takinliepeestä kiinni) Mani irtos hyppyyn, hyppäs esteen ja söi palkan. Hienoa Mani! Tässä vaiheessa vielä kutsuin Manin aina takaisin uudestaa esteen yli, sitten kun osataan pysähtyä niin pysäytän siinä vaiheessa kun on palaamassa takaisin. Käännökset Manin kohdalta meni vähä niin ja näin. Oli taas käynnistysvaikeuksia. 90 asteen kulma oikealle menee paremin kun vasemmalle käännöksessä jos ei pidä kontaktia niin tahtoo jäädä jalkoihin. Seuraamista meidän pitää vielä treenata ja paljon.

Aippanen teki sitten paljolti samoja juttuja omissa treeneissään. Paikalla oli kokonaista 4 koiraa. Ensin otettiin paikallaoloa. Persiilleen meni. Aya ei olis millään halunnu jäädä sinne riviin. Mun piti se kaks kertaa käydä pistään takas ja sitten vielä seistä ihan parin metrin päässä, että pysy. Otettiin treenin lopuksi vielä yksin paikallaolo. Etäisyyttä oli hallin poikkimitan verran, eli hyvin se 10m, ja aikaa ehkä 30s. Nyt pysy. Mikähän sillä on tuossa paikallaolossa? No, treeniä, treeniä niin eiköhän se siitä jossakin vaiheessa loksahda tuollakin eläimellä. Otettiin seuraamisessa samanlaisia käännöksiä kun Maninkin kanssa. Aya tuntuu vähän jo liian innokkaastikin seuraava, eli tahtoo edistää. Otin sitten hitaassa käynnissä samat käännökset ja paikka pysy paljon paremmin kun joutu enemmän keskittyyn. Lopuksi sitten otetiin vielä jättäviä liikkeitä. Maahanmeno onnistuu ihan OK, kunhan vilkaisee koiraa samalla kun antaa käskyn, jos vaan kävelee eteenpäin niin neiti hiipii perään sen näköisenä, että ei se varmasti sanonu Mulle sitä käskyä, kyllä Mä voin varmaan tulla mukaan. Tuntuu, että hallilla Aya on hieman epävarmempi kuin kotona, että johtuiskohan tuo tohotus siitä. Innolla kuitenkin on aina treeneihin menossa ja reippaasti tekee, mutta vaatii enemmän apuja ja "tassusta pitämistä".

Illalla kun jengi oli heikentyneessä henkisessä tilassa ;) niin leikkasinpa sitte kynnet. Ayaki oli niin "pihalla", että unohti täysin, että olis pitäny harata vastaan ja nykiä tassua. Sainpahan molemmat palkattua hienosta onnistuneesta suorituksesta.

Jee! Me tehtiin se!

2007-02-27T03:11:00.000-08:00

Ylpeänä voinen ilmoittaa, että laumamme pienimmäinen, musta tykinkuula, Mini-Mani on oppinut menemään maahan! Siis nyt ei tarkoiteta sitä, että rösähdetään suorilta jaloilta patterin viereen kuorsaamaan tai änkeydytään kauhealla kolinalla nukkumaan sängyn alle tai tuolin ja seinän väliin. E-ei. Meidän Mani osaa mennä nyt maahan ihan niin kuin hienon toko-koiran kuuluu käskystä, ilman käsimerkkiä ja hienosti hissillä liikkumatta eteen tai taakse. Eilen kokeiltiin muutaman kerran jopa liikkeestä maahanmenoa ja sekin onnistu. Kyllä mä oon pienestä niiiiiiin ylpeä! No, seuraavan ruetaan ihan tosissaan harjottelemaan perusasentoa ilman käsimerkkiä.

Otettiin muutenkin eilen tyhjän huoneen-tokoa kun ei ollut treenejä kokouksen takia. Käytiiin Ayan kanssa kaikki ALOn liikkeet läpi ja ihan hyvin sujui. Pitäs vaan uskaltaa sinne kisoihin... Manin kanssa otettiin paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoa. Hiljaa hyvä tulee...

Kun meidän edellinen kisatavoite meni höpöksi minun työ-juttujen takia niin uusi tavoite on jo asetettu: Epävirallinen tottelevaisuuskoe 25.3.2007 Rovaniemellä. Tuonne jos menis Ayan kanssa ALOon ja Minisen kanssa Mölleihin.

To-to-to-tokoa

2007-02-12T23:19:00.000-08:00

Eilen oli taas treeni-maanantai. Onnekis oli vain -14 astetta niin treeneissä oli ihan kivasti porukkaa. Olipa mukana taas yks Bernikin... siis Ayan lisäksi ;)

Ekaks oli Manin alkeis-jatkoryhmä. Otettiin alkuun vähän kontaktikävelyä ja Manilla alkaa mennä jo ihan hyvin. Kulkee ehkä pikkasen väljästi, mutta pitää kontaktin minuun eikä välitä kavereista. Otettiin pieni paikallaolo. Meni hienosti. Kavereita vieressä palkattiin ja ne nousi ja muutenkin oli häiriötä ihan omiksi tarpeiksi. Aikaa ei otettu, mutta olisko ollu n 30s ja etäisyyttä se 5-6m. Hienosti ja rauhallisesti toimi paikallaolo. Maahan menoon annoin viel äavun, mutta myöhemmin hoksasin, että ei olis tarvinnu. Tarjos nimittäin jo perusasennostakin maahan menoa jos ei ruennu tapahtuun mitään. Go Mani, Go! Otettiin sitten seuraavaksi liikkeestä pysähtymistä. Mani pysähtyy jo seuraamisesta hyvin jos mä pysähdyn sen viereen. Pikkasen pitää vielä kääntyä koiraa kohti, mutta ei ihan kokonaan kurvata eteen. Kehitystä on siis tapahtunu :D Hampaatkin katottiin ja Mani antoi ihan rauhassa tutkia suun, eikä edes ryysiny vastaan. Mikä mahtava voima sillä makupalalla onkaan. Kaikin puolin kiva treeni kun huomas, että on edistytty viime kerrasta ja saatiin ihan oikeesti häiriötäki harjotteluun.

Ayan treenissä sitte oliki vaan yks koira meidän lisäksi. Otetiin n 2 min. paikallaolo. Pysy ekan kerran ihan hyvin, sitte kävin palkkaamassa niin lähti perään :( Komensin maate ja menin laittamaan takas oikeeseen paikkaa. Toisella yrittämällä pysyi ihan hyvin vaikka etäisyyttä oli ihan reippaasti. Lisää treeniä vaan. Toisena otettiin hyppyä. Ayalla on suuri ongelma kun kääntyy hypyn jälkeen estettä päin. Nyt mä sit päätin, että käytetään tähän "eteen"-käskyä ja harjotellaan hyppy niin, että ei käänny ollenkaan estettä päin ja palkka tulee aina sitte sinne eteen. Aloitetaan treeni kotona ja katotaan kuinka saan koiran sekasi. Kerrattiin myös liikkeestä maahanmenoa ja pysähtymistä. Pysähtyminen on vielä vähän epävarmaa, mutta meni maahan jo useita kertoja ihan eka käskyllä. Loppuun otettiin parit rivakat luoksetulot. Kun palkkasin jo kun tuli eteen, istui suorassa, mutta kun käskin kerran tulla viereen niin rupes seuraavilla kerroilla vääntämään itseään kieroon. Pitää muistaa, ettei käske perusasentoon kun kyllä se siirtyä osaa ja sitä voi harjotella sitte ihan erikseen.

Kylläpä taas illalla koiria väsytti. Köllöteltiin iltaruokaan asti ja sitten karvakansa pistikin jo yöunille. Manille ainaki uni maittoi kun kuorsas ku isäntämiehet ;) Aya sitten taas puolestaan on hoksannu, että voi tässäki sängyssä nukkua viekussa vaikka onki vähä kapeempi ku meidän oma. tarpeeks lähelle ku änkee niin hyvin mahtuu :D

Booooring....

2007-02-08T23:47:00.000-08:00

Me ei oo tehty yhtään mitään. Pakkasta on ollu ihan riittävästi ja treenejäkään ei siksi oo ollu. Mä oon yrittäny Manille saada iskostettua tuota nappaamisen ideaa, eli kun tekee juttuja niin niistä saa palkkaa. Meillä on meneillään nyt istumisen harjoittelu. Joka kerta kun otetaan remmi käteen niin pitäs istua. Ennen ei lähtä mihinkään ennen ku on istuttu ja sitte laitettu panta kaulan. Pikkasen on viel hakusessa... Aikasemmin on saanu melko vapaasti hillua ja hipparoida. Eilen kun oltiin illalla lähdössä koirapuistoon, ja Mani arvas sen ku ei se IHAN tollo oo, niin men i varmaan kymmenen minuuttia ku oottelin neidin istahtamista. Hipsutteli mun ja oven väliä, venyteli, kävi juomassa, meni maate (!!!!!) ja kiersi mut ainaki x monta kertaa. Viimein kai tuli tylsismys ja peppu painu maahan. Jippii! Väsytystaktiikalla voittoon!

Saatiin panta kaulaan ja lähdettiin koirapuistoon. Siellä portilla heitettiinki sitte aivot narikkaan ja G-team painatti menemään päättömästi ja vailla minkään näköistä kontrollia. Kaks ihan huurteen kuorruttamaa koiraa talsi mun perässä sitte kotiin. Käytiin automaatilla matkalla (sitä olikin kokonaista 2 korttelin väliä) ja Manin pitii ihmetellä kauan sitä koiraa joka katseli häntä kaupan tuulikaapista (valveutuneet varmaan arvaa, että se oli heijastus lasiovessa).

Tyhjän huoneen tokoa

2007-02-06T06:02:00.000-08:00

Maanantaina olisi ollut taas toko-päivä, mutta pakkasta oli -22 joten Imarin hallilla ei ollut ohjattua treeniä (vrt. viime viikolla kun virallinen mittari näytti -18 ja matkanvarrella mittari -30) Otettiin sitten tyhjässä huoneessa tokoa kun siellä oli sopivasti tilaa.

Ayan kanssa otettiin kaikki alokasluokan liikket, hyppyä lukuunottamatta. Liikket onnistu ihan hyvin, paitsi seuraamista piti vähän viritellä ensin. Ehkä sitä pitäs uskaltautua taas ilmoittautumaan johonkin kokeeseen, mutta kattellaan nyt. Tietenkin jättäviä liikkeitä voisi hioa vielä tarkemmiksi ja varmemmiksi. Nyt kyllä pysähtyy tai menee maate, mutta ei liike ole missään nimessä nopea.

Manin kanssa aloitettiin maahan meno treenit ihan alusta. Neitihän tarvitsee tosi vahvan käsimerkin maahanmenoon ja sen pois häivyttämisessä ei ole enää pitkään aikaan edetty yhtään senttiä. Ajattelin odotella niin kauan, että neiti pistää itse maate ja palkata siitä aluksi... mulla loppu kärsivällisyys ennen ennen ku Mani meni oma-aloitteisesti maate. Se istu, laahusti ympäriinsä, söi roskia, tuojotti mua yms, yms, eli siis kaikkea muuta ku meni maate. Sitte menin itse kyykkyyn ja annoin vain suullisen maahanmenokäskyn. Heureka! Se meni maahan. Uudestaa... ja taas toimii. Nyt me siis treenataan ensin käsky mieleen niin, että minä olen polvillani ja katotaan onnistuuko sieltä sitten hiljotellen nousta ylös.

Kyllä taas muuten koirille uni maittoi illalla vaikka ei treenattu ku pikku pätkät kummankin kanssa, mutta aivotyö on tosiaan tehokas väsyttäjä.

Arktisilla alueilla

2007-01-30T22:57:00.000-08:00

Nyt on altu pari päivää Rovaniemellä kolmistaan. Maanantaina käytiin Rovaniemen käyttökoirien tokossa. Tarkotus oli ensin, että ollaan kaksi treenivuoroa peräkkäin, mutta kun pakkasta oli liki 30 astetta niin typistettiin treenit 40 minuuttiin.

Ekaks oli Manin vuoro. Otettiin vähän liikkeestä pysähtymisharjotuksia. Jos peruutan edessä, pysähtyy ihan hyvin. Minun pitää jatkaa harjoituksia niin, että kävelen koiran sivulla (ei vielä seuraamisesta) ja siitä pyydän pysähtymään. Kokeiltiin tätä treenipaikallakin, mutta Mani katto vaan mua ku vähä-alystä, että mitähän se eäntä nyt tolkuttaa. Käsky ei oo siis ihan vielä selvä :D Seuraaminen alkaa luonnistua jo ihan hyvin. Pieniä pätkiä onnistuu seurata ilman, että käsi on koukussa. Treeniä lisää ja eiköhän saada ihan OK kiva ja innokas seuraamisliike. Pitkään ei vielä jaksa seurata, mutta harjottelua lisää vaan.

Ayalle otettiin sitte pikkasen hyppyä. Hyvin irtosi hyppyyn ja ei enää tarvinnut edes kaksoiskäskyä. Meillä ongelmana on kuitenki se, että neiti kääntyy heti hypyn jälkeen estettä päin ja sehän tarkoittaa sitä, että lähes aina rinta on kiinni esteessä ja leuka esteen päällä. Ei hyvä jos joskus pitäis sitä AVOn hyppyä alkaa treenaan. Pitää yrittää kotona vaikka makkaralautasella saada jäämään kauemmas. Seuraamista otettiin sitten ihan käskyyttäen. Ensin vähän lämmiteltiin ihan ohituksilla ja muuten kohtaamisilla. Näissä Aya seuras ihan hyvin ja innokkaasti. Sitten kun otettiin yksilösuorituksena seuraaminen käskyttäen, unohti ohjaaja kumpi on vasen ja kumpi oikee sekä muutenki meni seuraaminen vähä haahuiluksi. tämä heti näky Ayan seuraamisessa ja liike oli hyvin väljä ja välillä koiraa sai vetää perässäään ku matkalaukkua. Paremminki on menny...

Kotiin palatessa matkanvarrella ollut pakkasmittari näyttikin sitte -31 astetta. Kyllä täytyy olla hullu jos treenaa tollasella kelillä ;)

Haukkuja Salmessa

2007-01-27T08:23:00.000-08:00

Tänään päästiin pitkästä aikaa Mini kanssa Pyhäsalmen treeneihin. Otettiin 3 kyykyssä olevaa maalimiestä. Yksi kerrallaan maalimies lähetettiin pikkusen matkan päähän niin, että Mani näki kohteen lähtevän, käännyttiin vähäksi aikaa poispäin ja sitten takasin ja lähetys. Ensimmäisellä kerralla piti heittää pikkunen etsintäkeikka kun ei ihan heti sattunu hajun kohdalle, mutta jo kaukaa Manista näki kun sai vainun. Puskat ryskyen juoksi maalimiehelle, eikä kuuleman mukaan edes yrittänyt hirveästi käpälöidä. Kaksi seuraavaakin maalimiestä haettiin hurjalla spurtilla. Siinä ei hidasta risut, eikä suuretkan puunrungot ku nöhverö painaa menemään. Vauhtia ja maalimiesmotivaatiota riittää. Haukku alkaa suht hyvin kun ukko löytyy. Katkonaista haukku vielä on kun ei jaksa pitkiä pätkiä haukkua ilman palkkaa ja kun syö niin sillon ei voi haukkua :D Hyvin näkyi kun Mani hakeutuu jo itse makuulle haukkumaan, varsinkin jos maalimies on matalalla. Ja vaikka ohjaajakin tulee viereen niin makkaran voimalla haukku jatkuu. Ei muuta kun lisää harjotusta kehiin. Kun on tollasen aktiivisen koiran saanu niin sen kanssa on vaan koitettava elään ;)

Nyt tukan tupeeraukseen ja tassujen trimmaukseen kun huomenna on mätsäri.

Hetki hengähdetään...

2007-01-24T00:11:00.000-08:00

Viikko 4 on meillä hengähdysviikko. Emäntä joutu (?) töihin Rovaniemelle ja kun kämpästä ei alkuun ollu tietoakaan niin koirat on hoidossa tän viikon. Team- Goldbear's, eli Aya ja Mani, saapuvat Roihin 28.1. ja sitten taas alkaa ahkera treeni. Rita jää vielä oloneuvokseksi Kempeleeseen parantelemaan jalkaansa. 28.1. on suunnitelmissa ryhmä-rämällä mätsäri. Nähtäväksi jää miten niissäkin kekkereissä käy ;)

Rauhalliset ja hillityt tokoilee...

2007-01-18T03:01:00.000-08:00

Tiistaina 16.1. käytiin Nivalassa tokoilemassa Manin ja Ayan kanssa. Ja siitä hommasta oli rauhallisuus ja hillitty käytös kuulkaas kaukana. Edellisenä iltana paistoin ja kuivasin possun maksaa jota otin sitte mukaan. Oli niin mahtavaa herkkua, että ei tahtonu malttaa keskittyä käskyihin ku piti tehä kaikki mitä osaa et jos sais edes pikkasen nökkösen maksaa.

Manin treenit oli ekaks. Ollaan pentu-ryhmässä siitä syystä, et Ayan kanssa pääsen sit siihen isojen ryhmään. Ekaks otettiin kontakti-kävelyä. Manin tapauksessa otettiin seuraamista. Mani seuraa hyvin ja pitää kontaktin, mutta minun pitää vielä pitää vasenta kättä koukussa, jos suoristan käden niin Mani jätättää kauas taakse kun jää katselemaan kättä. Käännöksissä (oikealle ja vasemmalle) osaa jo hyvin siirtyä alta pois, eikä pahemmin jää jälkeen. Otettiin siinä seuratessa käännöksiä molempiin suuntiin ja myös niin, että lähdettiin paikalta ja vain käännös ja taas liike seis. Suurin ongelma tässä nyt on sen käden pois häivyttäminen. Täyskäännös on vielä ihan hepreaa. Olen yrittänyt opettaa käännöstä takaa kiertäen. Manilla aina unohtuu siellä selän takana ollessa, että mitä oltiin tekemässä :D Pitää ittekkin harjotella se makupalalla vetäminen hieman sujuvammaksi. Lisää treeniä tarvii vielä... Pujottelut ja ohitukset onnistuu vallan mallikkaasti (onnistuispa niin hyvin "siviilissäki").

Paikallaoloa otettiin maaten ja istuen. Maassa paikallaolo kesti n 1min ja etäisyys n. 3m Hyvin pysy vaikka vieressä koirat nousi ja niitä palkattiin ja takana koira leikki. Maahan meno on vielä vähä hidas, sitä pitää rueta treenaan ihan kunnolla. Tarvii vielä pienen käsiavun, mutta sitten kun on maahan menny niin siellä kyllä pysyy. Otettiin myös muutama liikkeestä maahanmeno harjotus niin, että mä annan käskyn ja käsimerkin ja otan itte vielä puoli askelta eteenpäin. Manin menee hyvin hissillä maahan ja ei liiku eteenpäin, mutta toiminta on ku hidastetusta elokuvasta. Nopeutta lisää!!!

Paikalla istuminen oli pikkasen haasteellisempaa kun maassa olo, mutta otettiin varmaan sellanen 30s istuminen, etäisyys n.2 m ja menin viereen vapauttaan. Istu tosi rauhallisesti, eikä hötkyilly. Sitten ku otettiin luoksetulo-treeni, Mani ekalla kerralla lähti tulemaan luo ennen ku kerkesin kutsua. Vein takasi samaan paikkaan ja otettiin uudestaan, ei ihan niin pitkällä etäisyydellä, ja nyt jaksoi jo odottaa käskyä. Loppuasennon oon vielä vetäny makupalalla, mut ihan hyvin osaa jo itte jarrutella ennen törmäystä ja istuminen ki alkaa tulla automaattisemmaks. Kaikin puolin hyvä treeni.

Sit oli Aippiksen vuoro. Isojen ryhmä oliskin varsinainen Berni-toko, kolme berniä ja yks sakemanni ;) Otettiin paikallaoloa. Aika n.1-1,5 min etäisyys 3m. hyvin pysy, vaikka välillä piti kavereita kuikuilla. Vaikeutettiin vähän toista paikallaolotreeniä niin, että yks koirakko aina kulki koiran ja ohjaajan välistä. Hyvin pysy Aya sillonki. Nyt täytyy vaan rueta hiomaan sitä ALOn paikallaoloa, että saatas josksu se ykköstuloski.

Seuraamista tehtiin pujotteluharjotuksena ja sitten ihan neliötä kiertäen, että tuli käännöksetki otettua tarkemmin. Ayalla on nyt joku lamppu syttyny sen seuraamispaikan suhteen. Ei enää hömpötä missä sattuu vaan seuraa melko hyvin oikeassa paikassa ja suurimman osan ajasta muistaa pitää jopa kontaktiakin. Liikkeestä seisomaan jäänti-treenissä mä pari kertaa koukkasin heti Ayan eteen käskyn jälkeen ja se näytti toimivan. Jos en käänny koiraa päin niin saattaa vielä lähtä hiippailemaan perään. Tätä täytyy treenata kotona ahkerasti. Ayallakin oli kaikin puolin hyvä treeni ja saa olla tyttöön tyytyväinen.

Jälki... mikä hiton jälki??

2007-01-14T12:45:00.000-08:00

Tänään oltiin Ayan ja Manin kanssa jälki-treeneissä Hietakankaalla. Treeniseurana meillä oli Kirsi ja Saksanpaimenkoira Repe.

Manille tuli n 7m pitkä jälki lihapullalla ja päähän lapanen jossa sisällä lihapullan palasia. Neiti oli siis ihan pihalla :D Ei alkuun oikein mitään ymmärrystä mitä pitäis tehdä. Alkuun ei tainnut tulla tarpeeksi tiheään makupaloja kun lähti nuuhkimaan jälkeä ja löysi lihapullan palan, nosti naaman ja katsoi mua, et "tää löyty, entä sitte?". Jossain puolessa välissä alkoi uskoa, että on niitä täällä oikeasti enemmänkin ja kannattaa nuuhkia ja ettiä. Ei muuta ku uutta jälkeä kehiin, että hahmottuu tuo nenän käyttö. Esineen ilmaisua meidän pitää kanssa rueta harjoittelemaan. Manin pitäisi oppia menemään esineen edessä maahan, tai voipi olla helpompaa jos ihan vaan istahdetaan persiillemme...

Ayalle tein pitkästä aikaa jäljen yhdellä kulmalla ja kuudella esineellä (lapasia ja tossuja yms.). En muista milloin viimeksi ollaan ajettu peltojälkeä (tai oikeastaan jäljestetty edes). Ajoi jäljen hutiloiden ja alkuun noin metrin sivussa. Kun oli niin paljon sivussa uralta, meni kulmakin laajasti pitkäksi ja kiersi varmasti viiden metrin ympyrän kulmassa. Päätyi kuitenkin takaisin uralle ja loppu pätkä menikin sitten ihan OK. Pitää rueta miettimään tuota esineiden ilmaisua kun tahtoo ottaa esineen suuhun ja jatkaa jäljen ajamista se suussa. Oliskohan syytä vaihtaa ilmaisutapaa?

Loppuun Mani ja Repe ottivat vielä vähän takaa-ajoa ja ryskä-painia. Kivaa oli ja väsy tuli pienelle (ja vähän isommallekkin) treenaajalle!

Hau, hau, hau!!

2007-01-13T12:19:00.000-08:00

Tänään oli pitkä treenipäivä Kärsämäellä. Treenasimme Kunnanvarikolla ja vanhassa navetassa. Manin treeni oli ilmaisun harjoittelua, mutta haasteena oli uudet maalimiehet (kuudesta maalimiehestä kolme oli ihan outoja Manille), sekä viimeisenä kokeiltiin ilmaiseeko kyykyssä olevan maalimiehen.

Ensimmäisenä otettiin haukkuja kunnan varikon varastohallissa. Ensin piti hössöttää, juoksennella ympäriinsä ja hyppiä ihmisiä päin. Kun maalimiehet lähetettiin yksi kerrallaan pikkumatkan päähän, hoksasi Manikin mistä tässä oli kyse ja hyvin irtosi haukku. Ei haitannu vaikka alla oli sahanpurua joka meni ikävästi nokkaan ja tarttu kuolanoroihin ;) Vaihdettiin paikkaa hieman puhtaammalle ja uutta miestä kehiin. Kun Mani tulee maalimiehelle pitää se vielä ohjata makupalalla maalimiehen ohi, että ei ryykää päälle. Haukku alkaa kyllä tosi nopeasti sitten ku on jarrutettu kohdalla ja jaksaa haukkua jo pitkiä sarjoja. Hyvin on hoksannu, että makupalan saa parhaiten jos haukkuu makuullaan. Ihan aina ei tosin malta maata kokoaikaa, vaan välillä pomppaa ylös kun on niin täpinöissään. Jatkossakin palkataan aina vaan maahan niin eiköhän se tästä hioonnu.

Toinen paikka oli tyhjillään oleva navetta. Haukun kaiku oli taas vähän erilainen ja muutenkin paikka erosi kivasti varastohallista. Mania ei näytä haittaavan haukun kaiut, eikä muukaan oheissälä kun on hoksannut maalimiehen. Navetassa otettiin pitkästä aikaa kyykyssä olevan maalimiehen ilmasua ja pikkasen enemmän piti yrittää käpälöidä kun naama ja namit oli siinä helposti ulotuttavissa. Äkkiä kuitenkin hoksasi, että parasta vaan haukkua niin saa sapuskaa nopeammin.

Viimeisenä käytiin autohallissa kattelemassa rasvamontun ritiläpohjaa. Mani ei varmaan edes huomannu, että tassujen alla on jotain muuta kun normaali lattia. Reippaasti tuli ritilälle seisomaan ja kurkki ristikoiden välistä alas. Harmi kun ei hoksattu laittaa ketään monttuun piiloon. Olis kyllä ukon sieltä löytäny, mut olisko tajunnu haukkua? Ihana kun tyttö on tässä vaiheessa ainakin vielä niin "hönttä", että ei pelkää uusia ihmeellisiä paikkoja.

Kaikin puolin hyvä päivä vaikka meinaskin olla vähän kylmä ja meni pitkään, mutta kokeneempia seuraamalla oppi niin paljon, että nyt on pää ihan täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä mietittävää. Seuraavia treenejä odotellessa...

Treenipäivis alkaa

2007-01-12T15:50:00.000-08:00

Tästä alkaa Manin verkkotreeni, eli tälle sivulle keräämme toko-, näyttely- ja PEKO-treenien tapahtumia, harjoituksia, mietteitä, edistysaskeleita ja takapakkeja. Ensimmäinen tavoite olis osallistua 11.2.07 Ylivieskassa epävirallisiin tokokisoihin "remmi-luokkaan". HUI! Nyt se on sanottu ääneen ja on virallinen tavoite 8)